Kevät 2018 - pahin painajainen

Kevät 2018. Niin paljon on tapahtunut ja valitettavasti kaikki tapahtunut olisi saanut puolestani jättää tapahtumatta. Paljon menetyksiä, murtunut sydän, paloja kurkussa, kuumia kyyneliä, valvottuja öitä... Kevään 2018 piti olla hieno. Hyvässä iässä oleva maailman ihanin koira jonka kanssa näyttelyura oli alkamassa, koulussa meni hienosti ja olin innoissani siitä, Loren kanssa oli alkanut sujua ja kaveriasiatkin olivat kunnossa. Voisiko enää paremmin mennä? Ei, ei melkein voisi. Mutta kuten elämäkää on tapana, ei tällaista kauaa voi jatkua. Olisihan se nyt ihan kamalaa jos saisin nauttia elämästäni liian kauan kerrallaan. 

Mitä sitten tapahtui? 
Ensin pappani kuoli saatuaan yöllä massiivisen sydänpysähdyksen. Tämä tuli täysin yllättäen ja totta kai oli surullista. Huoli iskän jaksamisesta ja oma suru, oli ikävää. Hautajaisten jälkeen oli jo parempi olo kunnes tapahtui pahin mitä minulle voi käydä. Muutama viikko hautajaisten jälkeen rakas koiralapseni, Beta, kuoli yllättäen. Suoraan eteeni eläinlääkärin pöydälle. Romahdin täysin, tietenkin. Tilanne ei millään tavalla ollut odotettavissa, nuori iloinen koira elämä edessään. Pian tämän jälkeen Lore laitettiin myyntiin, joka ei myöskään ollut oma päätökseni. Myös tämä stressasi ja harmitti todella paljon. Elämältä lähti pohja alta kokonaan. Koulussa sentään jatkui hyvin, pakko myöntää että oli toisinaan vaikea keskittyä ja saada itseään tsempattua tehtäviin mutta siitä selvittiin.

Denwest Beata, "Beta", "Pumppunen" 

Eero- pappa 

Loren kanssa saatiin melkein 4 vuotta viettää yhteisiä hetkiä. <3
c. Henni-Leena Helenius

Beta sairastui kennelyskään viikonloppuna maaliskuun puolivälissä ja oli jo parantumassa siitä, kunnes tila romahti yöllä täysin. Aamulla äkkiä eläinlääkäriin jossa Beta sai nesteytystä, antibioottia ja kipulääkettä. Vastetta kipulääkkeeseen ei kuitenkaan ollut missään kohtaa päivää, joten lähdimme päivystävään eläinsairaalaan kiireellä. Pahinta, mitä odotin, oli että joudun jättämään Betan sinne yöksi. Ehdimme pari tuntia olla Betan kanssa sairaalassa hoidossa kunnes pahin painajaiseni kävi toteen, pieni koirani kuoli nenäni eteen. Eikä millään kauniilla tavalla. Jalat lähti alta kun Betaa alettiin elvyttää ja en voinut kun itkeä ja koittaa saada henkeä. Onneksi iskä oli mukana. Kiitän siitä, ettei Beta haissut steriilille kuten esimerkiksi hampaiden poistojen jällkeen, sain vielä antaa viimeisen pusun poskelle, haistaa tassun ja naaman tuoksua, Betan tuoksua. Pidin kuolleen koirani tassusta kiinni jonkin aikaa ja itkin, kunnes oli aika laittaa Beta laatikkoon ja toimittaa seuraavan päivänä Eviraan kuolinsyytutkimukseen. Sieltä sain kauniin uurnan, pieni rakas karvalapseni oli muuttunut kaikki sydämet sulattavasta ilopilleristä vain pieneksi tuhkaksi. Kuinka surullista. Kuolinsyynä kuoliota ja verenvuotoa aiheuttava keuhkotulehdus kennelyskän jälkitautina. Suurin osa keuhkoista oli tuhoutunut ja monet sisäelimet vuosivat verta.   

Äitin kulta <3 

Äitini kirjoitti hienon kokoavan kirjoituksen Facebookiinsa muutama viikko Betan kuoleman jälkeen.

"Aino halusi oman koiran. Vastustimme, koska opinnot olivat alkamassa. Aino halusi mäyräkoiran. Vastustimme vielä enemmän, koska mäyräkoirat ovat niin itsenäisiä ja vahvoja ja vaikeita kouluttaa. Aino haki Beatan elokuussa kotiin ja me kaikki ihastuimme! Beata, pieni mäyriäinen, todisti ennakoluulomme vääriksi ja oli kiltti kotona, lenkilläkin sai olla irti, koska oppi tulemaan luokse pillistä. Sillä oli hieno luonne! Beata sairastui ja oletettu keuhkokuume vei koiran liian varhain. Kuolinsyy selviää myöhemmin. Me kaikki ikävöimme pienenpientä mäyriäistä, erityisesti Aino, jolle Beata oli hänen elämänilonsa ja tärkein kaikessa. Olisin suonut Ainolle hänen onnensa. Kiitos kaikille, jotka olette olleet Ainolle tukena, teitä tarvitaan."  <3 

Kuinka selvisin tästä ?
Vielä muutama vuosi sitten en enää olisi tämän kaiken jälkeen tässä. Tässä kohtaa olen jopa kiitollinen kaikesta paskasta mitä aiemmin on satanut niskaan ja kaikista niistä psykologin käynneistä joiden myötä olen oppinut tuntemaan itseni paremmin kuin hyvin ja hallitsemaan ja tunnistamaan omat tunteeni. Olen varma että sillä oli hyvin suuri merkitys selviytymisessä. Shokki kesti Betan kuoleman jälkeen parisen viikkoa, se suojeli minua hyvin. Lääkäriltä sain rauhottavia, joita otin yöksi ja tarvittaessa reilun viikon ajan Betan kuolemasta. Sekin helpotti suuresti, sain nukuttua hyvin kaiken tämän keskellä. Mutta eniten, kaikkein eniten auttoi ihana ja tärkeä lähipiirini. Perhe, tallilaiset ja kaverit luokassa. Sain puhua ja olla puhumatta. Sain itkeä. Sain paljon tsemppejä ja osonotot jotka kirjoittaessa tuntuu latteita auttoivat jaksamaan, koska näin kuinka moni otti osaa suruuni ja ymmärsi tilanteen. Perheen tukea en voi korostaa tarpeeksi. Beta oli meille kaikille hyvin rakas ja tärkeä, perheenjäsen. Surimme yhdessä, saimme voimaa ja tukea toisiltamme. Äiti, isä ja veli, kaikki tukivat omilla tavoillaan ja auttoivat minua jaksamaan samalla kun koittivat itsekin jaksaa vaikeaa asiaa. En voi ikinä kiittää tarpeeksi. <3 Tämän koen olevan se suurin syy, jonka johdosta en kertaakaan ajatellut hyppääväni sillalta. Kun elämästä häviää pohja alta ja menettää kaiken mitä eniten rakastaa se ei olisi ihme. Kiitos kaikille, jotka olivat läsnä ja ottivat osaa suureen suruuni ja edelleenkin kyselevät kuinka jakselen. 

Kuinka nyt sitten jakselen? 
Välillä paremmin, välillä huonommin. On hyviä ja huonoja hetkiä. Toisinaan on todella ahdistava olo, toisinaan elämä tuntuu hyvältä ja on helppo olla. Toisinaan tuntuu että kevät 2018 on vahvin kirosanani, toisinaan taas tuntuu siltä, että se on merkki ja todiste siitä, että selviydyn mistä tahansa. Elämä on epäreilua, hyvin epäreilua ja se yllättää kyllä joka ikinen kerta. Se on kuitenkin asia jonka kanssa tulee elää, se ei ikävä kyllä muutu koskaan.  

Paljon ovat asiat siis muuttuneet, on ajoittain todella raskasta. Lore lähti uuteen kotiin Ouluun parisen viikkoa sitten. Nyt on focus Pimussa, 7 - vuotiaassa tammassa. Kesä menee töitä tehdessä joka aiheuttaa taas omat ongelmansa, joten helpolla ei pääse. Tällä hetkellä elämä on aika lailla hengissä selviytymistä ja syvään huokailemista. Päivä kerrallaan ja vaikka tilanteet eivät näytä yhtään sen paremmilta vaan uusia sydänsuruja tulee jatkuvasti lisää, elän toivossa että kaikki muuttuu paremmaksi. Elämä antaa, elämä ottaa, voisiko se antaa jotakin välillä, tarpeeksi on jo otettu. 

- Aino 

Ensihoitaja AMK & Loren kanssa kehittymistä

Hyvää alkanutta vuotta 2018 vielä kaikille! :) 

Tämä vuosi on startattu treenaamisten ja myös opiskelujen saralla. Aloitin tämän viikon maanataina Turun AMK:ssa Ensihoitajan opiskelut, joiden on tarkoitus kestää sellaiset neljä vuotta. Tällä hetkellä fiilis on se, että varsin mukavat ja mielenkiintoiset neljä vuotta on tulossa. Meillä on mukava ja hyvähenkinen luokka, neljä päivää ollaan tunnettu ja ollaan silti aikalailla kuin kalat vedessä. Ensimmäiset opiskelijabileetkin on korkattu ja hauskaa oli. Opiskelijaelämä saa alkaa. 

Erica on hypännyt Lorea edelleenkin, se on tehnyt Lorelle tosi hyvää. Itse olen siis keskittynyt enemmän sileän puoleen ja sielläkin kehitystä on tapahtunut monessakin asiassa. Monia helpottavia havaintojakin olen tässä tehnyt. Maasto- tai vapaapäivän jälkeen on turha lähteä vaatimaan liikoja, pitää alottaa rennosti ja antaa Lorelle mahdollisuus verrytellä hiukan itse itseään. Usein vasta laukkojen jälkeen voi alkaa ravissa vaatimaan asioita, ensin harjoitusravissa, joka on itselleni helpompaa ja sitten vasta kevyessä ravissa. Ja kun sujuu niin antaa kaikessa rauhassa sujua. Vapaapäivien jälkeen pitää aina asennoitua siihen, että se ei ole kuin sulaa vahaa vaan pitää ottaa iisisti eikä missään nimessä hermostua vaikka se vähän purisikin kiinni tai näyttäisi keskisormea työnteolle. Toisena ratsastuspäivänä voikin jo alusta saakka vaatia pojalta työntekoa ja nöyryyttä. Jos sellaista ei kuitenkaan ole ilmassa, on keinot millä saan sen toimimaan, joskin pikkuhiljaa. Muutaman kerran ollaan siellä maneesissa oltu se puolitoista tuntia kun ensin ollaan työstetty eri tavoin tunnin verran ja loput puoli tuntia kuljettu niin kuin kuuluukin. Minusta on tärkeää, ettei heti lopeta kun menee hyvin vaikka hiukan väsyttäisikin, koska olisi tärkeää että hevonen joutuisi myös käyttämään oikeita lihaksia. Eräällä viikolla ratsastin kaksi päivää sen påuolitoista tuntia työstäen Lorea ja tämä mahdollisti sen, että kolmantena päivänä ei maneesissa tarvinnut olla kuin vajaa tunti ja sillpin sain tehdä Lorella juuri sitä mitä olin ajatellutkin kun kaikki aika ei mennytkään läpiratsastamiseen. Se oli hieno fiilis. Tämän päivän jälkeen Lore pääsi ansaitusti taas maastoon käppäilemään.

Viime viikolla hyppäsin pitkästä aikaa itsekin Lorella. Tein kavalettitehtäviä ympyrällä ja sitten pientä mutta suht. vaikeaa rataa. Alussa hiukan jännitti kun nostettiin esteitä ja linjalle nyppisin viisi askelta vaikka helpot neljäkin siihen sai. Tallikaverit kuitenkin muistutteli mitä Tomaskin sanoisi tuosta viidestä askeleesta, että ennemmin reipas ja menevä viisi askelta. Siinä kohtaa joutui myöntämään, että pelottaa se, jos Lore vetääkin sitten liinat kiinni ennen estettä niin meikäläinenhän lentää kun leppäkeihäs. Päätin antaa pelon olla ja menin reippaasti sisään linjalle. Hiukan kannusta välissä ja sehän reagoi juuri niinkuin pitikin! Ja kun taas esteen jälkeen otin kinni, se tuli kiinni. Odotettua paremmin! Sen jälkeen lähti pelkokin aika äkkiä menemään. Sen jälkeen uskalsin helposti ratsastaa sitä kun tiesin, että homma on hallussa ja hevonen reagoi mitä vaan teenkin. Tuli hieno fiilis. Lore on selvästi oppinut Ericalta paljon asioita, nyt Erica saa vielä jonkun aikaa jatkaa Loren hypyttämistä ja itse hyppäilen silloin tällöin jotta tatsi hommaan pysyy. Nyt ollaan niin hyvin menossa oikeeseen suuntaan! :) 

Eilen pakkasessa maastokävelyllä 1.5h.

Oikein iloisena ja luottavaisena kaikkeen voin jatkaa vuotta 2018 hymyssä suin! 


Muistaakahan seurata meitä Instagramissa käyttäjää @teamainojalore ja toki myös minun pääkäyttäjääkin @ainokoskii ! 

- Aino 

Miten meni kausi 2017?

Meidän kautemme 2017 oli hieno ja aikalailla onnistunut. Toki harmittaa ettei tänäkään vuonna päästy vielä kisaamaan metrin tasolle, vaan vieläkin junnattiin 90cm ratoja. Toisaalta, siinäkin oli meille riittävää haastetta. Saatiin paljon onnistuneita kisakokemuksia ja ratarutiinia alle, se oli tärkeintä! Muutamat todella hyvät nollaradatkin sieltä tuli ja pari ruusukettakin. Ylpeä olen myös siitä, että olemme koko kauden kisanneet sillä tasolla jolla olemme, eikä käyty vain ruusukejahdeissa alemmissa luokissa, vaikka toki ne ruusukkeetkin välillä ovat kivoja. Muutama 80cm ratakin mahtui tähän kauteen, lähinnä Loren vuoksi, jotta se sai pitää hauskaa. Ja niin se tosiaan pitikin. <3 

Myös valmennuskuviot ovat selkeytyneet tänä vuonna hienosti. Nyt on hyvä tiimi ympärillä, taitavat valmentajat jotka osaavat auttaa juuri meitä. Esteillä on koko vuoden valmentanut Tomas Kiviranta ja sileällä istunnan ja avut on kokonaan uusiksi opettanut Maija Väinölä, suomenhevosta ymmärtäen. Kiitollinen näistä kahdesta valkusta, teidän ansioista ollaan menty hurjasti eteenpäin! :) 

Erittäin onnellinen ja kiitollinen saa ja pitääkin olla siitä, että kautemme oli ehjä! Ei loukkaantumisia kummallakaan, ratsastajalla eikä hevosella. Lore pysyi hyvässä kunnossa koko kauden, tietysti pieniä kireyksiä mahtuu aina mukaan matkaan, mutta niistäkin selvittiin säännöllisillä lihashuolloilla. Paljon vaivaa, aikaa ja rahaa laitammekin Loren hyvinvointiin ja siihen, että se pysyy terveenä esimerkiksi ruuan, lihashuoltojen, jalkojen kylmäysten, Bemerin ja Back on Trackien avulla. Se on hyvän hoitonsa ansainnut. <3 

Perus huollot; Bemeriä ja jalkojen kylmäys letkujen kanssa. Talvella Lore käyttää myös lämpöpinteleitä W-Healing pintelipatjalla öisin. 

Loppukaudesta sain Loren kokonaan ylläpitoon. Se onkin helpottanut asioita ja olen saanut treenattua enemmän ja paremmin. Loppukaudesta keskityimme enemmän kotitreeneihin ja valmennuksiin. Aloimme valmentaja Tomaksen kanssa kokeilla metriin nostamista, mutta siitä muodostui liian suuri haaste kun sekä ratsastaja että hevonen ovat epävarmoja korkeammista esteistä. Tämän vuoksi Erica hyppäsi puikkoihin ja hyppää Lorella loppuvuoden, jotta Lore saisi oppia häneltä asioita ja työstää epävarmuuttaan varmuudeksi. Ja toivon mukaan minun on siitä sitten helpompi jatkaa ensi kaudella. Ainakin on jo helpottanut, että tietää että se siihen kyllä kykenee. Helposti. 

Kauden paras rata Riihimäellä, Prestige Cupin ensimmäinen osakilpailu 95cm, tuloksena 0-4. 

Edellisviikolla Lore piti viikon loman, joka sisälsi muutaman maaston, juoksutuksen, hieronnan ja neljä kokonaan vapaata päivää. Nyt on treenejä taas jatkettu ensi kautta varten! :) 

Kausi toi mukanaan myös paljon ihania muistoja. Meillä esimerkiksi oli äitin kanssa tosi ihana kesäretki heinäkuussa, viikonloppu Korpilahdella kisoissa. Automatka, majoittuminen ja itse kisat. Siellä oli mukavaa ja siinä viikonlopussa ja niissä kisoissa oli sitä tunnelmaa! Muistan myös kuinka kivoja fiiliksiä tänä vuonna liikkui Salo Horse Show:ssa. Hangossa Lore ei ollut mukana, olin Mäkilöiden groomina matkassa. Hanko nyt on aina Hanko, yksi kesän parhaista reissuista! 

Hangossa Blancan kanssa. <3

<3 

Hyvillä fiiliksillä Salo Horse Showssa. 

Äiti ja Lore jakoivat useammankin kerran eväitä kisareissuilla. 

Välillä saatiin isikin mukaan! <3 

Kausi ei tuloksia katsottaessa välttämättä ollut niin hieno, miltä se tuntuu muuten. Hyviä ratoja, kivoja reissuja, paljon opittuja asioita, rutiinia... Hieno kausi kaiken kaikkiaan! Suuri kiitos kaikille siinä mukana olleille! :) 

- Aino 

! Postauksen kuvat  (kisakuvat) (c) : Henni-Leena Helenius, Heidi Lammi, Tanja Ukkonen 

Suomi 100, Suomenhevonen 110

Juhlavuosi! 

Kun Suomi täyttää 100 vuotta, täyttää suomenhevonen 110 vuotta. Molemmat täysin juhlistamisen arvoisia asioita. Kumpikin näistä juhlan aiheista ovat minulle todella tärkeitä, nyt ja aina. 

Suomenhevosesta on moneksi. Se voi olla paras ystävä, seurahevonen, terapiaratsu, työkaveri tai kilpakumppani. Tämä biisi ja videot kertovat suomenhevosesta kaiken tarpeellisen! 






Pakko myöntää, että kyllä meikäläisenkin silmäkulmat kostuivat näitä sanoja kuunnellessa ja videoita katsellessa. Ja Pyrkeä tuli pitkästä aikaa tosi kova ikävä. 

Lorella saan kilpailla, se on mulle kilpakumppani. Silti se on samalla minulle myös paras ystäväni. Sen karvaan voi painaa pään ja sille voi kertoa kaikki murheet. Sen rauhallista heinänrouskutusta on rauhoittavaa katsoa ja maastolenkit sen kanssa saavat pään tyhjentymään. Loren kanssa voin mennä eteenpäin ja sen kanssa voin kehittyä ja kiertää kisakenttiä. 

Pyrke oli enemmän minulle paras ystävä. Se oli ainutlaatuinen hevonen, sillä pystyi toeuttamaan mitä vain, laukata hangessa pellolla ilman satulaa ilman huolen häivääkään siitä mitä voisi tapahtua. Sen kanssa harjoiteltiin, millaista on olla hevosenomistaja, millaista on pitää hevosesta huolta ja ottaa siitä vastuuta. Se opetti meitä paljon. Pyrken kanssa tuli toki muutamat estekisatkin pompittua, lähinnä leikkimielessä ja sen kanssa tärkeämpää minulle oli vain puuhailla ja oleskella sen kanssa. Milloin leikittiin porkkanahippaa, milloin lähdettiin maastoon metsään samoilemaan vain riimun ja riimunnarun kanssa. Kasvoin sen kanssa pitkän matkaa. Ikuisesti olen kiitollinen tälle hevoselle, suomenhevoselle. <3  

Pyrke oli mun paras kaveri monta vuotta. <3 

Äiti ja Pyrke 2014. <3 

Äiti ja Eki 22vee. 

Pidän itsenäisestä Suomesta, enkä haluaisi olla minkään muun maalainen kuin puhdas suomalainen. Paljon on pahaa nykyään tässä maassa, mutta myös niin paljon hyvääkin. Sinivalkoinen maa, isänmaa, kotimaa. <3 


Tänään vietämme Suomen sadatta itsenäisyyspäivää. Itse aion juhlia sitä käymällä Liedon kunnan itsenäisyyspäivän juhlassa, tallilla käyn hoitamassa rakasta suomenhevostani, illalla meille tulee vieraita syömään mitäpä muutakaan kuin Suomi100- kakkua. Myös linnanjuhlat ja Tuntematon sotilas kuuluu ohjelmistooni. :) 

Oikein mukavaa, rauhallista ja isänmaallista itsenäisyyspäivää kaikille! <3 Nautitaan itsenäisestä Suomestamme! 

- Aino 

Loren eka metri Tampere 19.11

Viime sunnuntaina oltiin Tampereella Niihamassa kisoissa, joissa Lore hyppäsi ensimmäisen metrinsä. Aluksi Erica hyppäsi Blancalla superhyvän 120 - radan, Chicillä vahvan 130 - radan ja sitten vielä Lorella metrin. Metri ei ollut helpoin metri aloittaa, esteet olivat kaikissa luokissa tapissa, okserit leveitä ja esteet olivat melkoisen täynnä juttuja. Tietkin olivat osittain aika vaikeita. Verkassa Lore oli todella innoissaan ja melko vahva pitkästä aikaa. Ollaan pidetty remonttiturpiksen turpista nyt hiukan löysemmällä, mutta nyt tuli taas tarve hiukan kiristää sitä. No sitten alkoikin sujua. Hauska suokkiverkka muutaman kisakaverin kanssa ja sitten kaikki samaan aikaan kisakentälle. Tosiaan kyseisessä metrin suokkiluokassa osaanottajia oli vain kolme. Lore lähti viimeisenä. 

Rata oli tosi hyvä, Erica ratsasti jokaiselle esteelle hyvin, Lore oli kuulolla mutta menossa eikä sen kummemmin kytännyt mitään. Muutamassa kohdassa Erica antoi Loren itse tehdä ratkaisuja, jotka poika tekikin ihan oikein. :) Ei kuulemma tuntunut vaikealta ollenkaan ja Ericalla oli hyvä fiilis radasta. Lore pääsi toiselle sijalle tuloksella 4vp ekasta vaiheesta. Niin ylpeä mun suokkipojasta! <3 Vaikka luokassa olikin vain kolme ratsukkoa, päätti TRS silti pyytää kaikki kolme palkintojenjakoon ja kaikki saivat ruusukkeet! Tosi kiva ele, tahdikasta. :) Lore oli iloinen päästessään palkintojenjakoon. 




Tyytyväisinä Erican ja Loren yhteistyöhön, päätettiin että he saavat jatkaa yhteistyötä esteiden parissa vielä nyt ainakin loppuvuoden ajan. Katsotaan jos jotkut kisatkin saataisi vielä tähän vuoteen mahtumaan. :) Näin saamme Lorelle rutiinia isommista esteistä ja itsevarmuutta ja siitä mun on sitten hyvä jatkaa myöhemmin. 

- Aino 

Erica hyppää Lorella

Viime Tomaksen treenissähän meillä oli Loren kanssa vaikean tehtävän ja sen metrin kanssa ongelmaa. Esteet kun nousee, neiti selässä alkaa stressaamaan ja joko nypii vauhdit pois tai puskee täysiä esteelle kun jännittää. Lore on itsekin melkoisen epävarma esteiden noustessa, joten jos ratsastaja on epävarma ja vielä ratsastaakin esteelle huonosti, ei poika hyppää. Saman viikon lopulla hyättiin Loren kanssa 50-80cm rataa, pidettiin ihan vaan hauskaa. Sitä se todella olikin hahah, Lore pukitteli ja oli aivan innoissaan, ihana. :D 

Kuitenkin pohdin asiaa, miten toimitaan tämän tason nousun kanssa. Ei se voi niin mennä että molemmat ovat epävarmoja. Jomman kumman olisi hyvä ensin hypätä sitä metriä, joko minä toisella hevosella saaden varmuutta tai Lore toisen ratsastajan kanssa saaden varmuutta. Helpoin järjestely oli tähän se, että Mäkilän Erica hyppäsi Loren satulaan. Ensin Erica ratsasti Lorea sileällä, loppuviikosta otettiin hyppyjä, jumppaa ja 90cm rataa. Hyvin meni ja Erica sai hyvin kiinni siitä, millaista Lorella on hypätä ja miten sitä pitää ratsastaa esteiden välissä. Taitavilla ratsastajilla ei näissä tuntuman ottamisissa kauhean kauan mene.
Tämän viikon keskiviikkona Erica ja Lore olivat Tomaksen valmennuksessa, jotta saataisiin ratatreeniä ja että hevosen tunteva Tomas voisi antaa Ericalle hyviä vinkkejä. Niitä tulikin ja Erica sai vielä paremman otteen hepasta. Alussa kontrolli/jumppatehtävää ja sitten radan pariin. Aluksi tietysti pienempää rataa ja lopussa päästiin menemään pari metrinkin settiä. Poika hyppäsi hienosti ja kaikki sujui hyvin. Lauantaina Erica menee Loren sileällä ja sunnuntaina lähdetään rekan kanssa Tampereelle kisoihin kolmen hevosen voimin. Mukaan lähtee Chicadee, Blanca ja Lore. Blanca hyppää heti aamulla 120, Chici 130 ja Lore hyppää suomenhevosille avoimen metrin. Jännää! 







En tiedä miten tästä sitten jatketaan, kieltämättä on välillä ihan kivaa vain kantaa puomeja, hoitaa heppa kuntoon ja pois ja katsoa kun toinen menee hienosti. :D Mutta kyllä tässä todellakin olisi tarkoitus hypätä itsekin kohta takaisin valmennuksiin ja esteiden pariin Loren kanssa, kuitenkin mietin että ehkä Lore hyötyisi enemmän siitä, että Erica sillä nyt hyppäisi esimerkiksi loppuvuoden. Täytyy nyt katsoa miten nämä kisatkin menevät ja niin pois päin. 

Kiitos Ericalle hyvästä ratsastuksesta ja ennenkaikkea tästä ajasta ja vaivannäöstä! Arvostan sitä paljon, Ericalla kun on tosiaan kolme omaakin hevosta mitä pitää päivittäin ratsastaa. Kiitos myös Tomakselle, taas ymmärsin kuinka hyvin Tomas jo Loren ja mutkin tuntee. Taitava valmentaja, vahva suositus kaikille! 

Doychin kävi viikko sitten lauantaina hoitamassa Loren SI -niveltä, ei ollut enää pahasti juntturassa ja muutenkin oli kaikki kunnossa, pari jumia löytyi kaulasta, muuten ok! Ei kuulemma tarviotse SI -niveltä hoitaa taas vähään aikaan. :) Mahti ukko! 

Kisoista sitten postausta tulossa tietenkin! :) 

- Aino 

Myöhäisillan treenit Salossa

Meijän ekat myöhäiset treeit, klo 20-21 Tomaksella Salossa. Ryhmiä ei meijän kotitallille tullut viime eikä tälläkään viikolla joten oli pakko jo päästä treeneihin. Toivon kovasti että ensi viikolle ryhmät olisi taas kasassa. :) Talvirenkaat yhdistelmään alle ja menoksi. 

Olin jo arvuutellut että tekisimme ehkä Peder Fredricsonin treeniä, jonka hän esitti HIHS:issä. Ei mulle ja Lorelle paras mahdollinen treeni, vaikea kuin mikä. Ehkä jopa liian vaikea meille tällä hetkellä. Alkuverkka kavaleteilla meni tosi kivasti, Lore oli innoissaan ja avuilla ja olin itsekin tyytyväinen omaan ratsastukseeni. 

Linjalla keskellä maneesia oli siis pysty, 14metriä okseri ja taas 3-4 laukkaa pysty. Aloitettiin hyppäämällä keskimmäistä okseria vinosti diagonaalilla. Se meni superhyvin! 
Sitten aloitettiin linjaa pienillä esteillä ja neljällä askeleella. Sai vähän nyppiä ja ottaa vatsalihaksilla vauhtia pois, se meni iha kivasti, Lore oli kuulolla ja kokosi takapäätään hyvin alle. Isommat esteet ja kolme askelta hiukan puskien aiheutti meille usealla kerralla hankaluuksia. Treeniä treeniä, etenkin sen laukan kanssa. Juuri tuo isomman askeleen, isomman mutta silti aktiivisen ja rehellisen laukan saaminen on meillä juuri nyt se ongelma. Kun Lorea puskee isolle okserille, lopputulos ei ole hyvä. Eilen saatiin sellainen lopputulos että löysin itseni puomien seasta maneesin hiekasta. Otettiin esteet alas ja sain jalalla ratsastettua kolme askelta jokaiseen väliin, kun se oma ja hevosenkin epävarmuus isoista esteistä häviää. On helpompi ratsastaa rehellisesti eteen koko kropalla kun tietää hevosen hyppäävän, kuin se, että on epävarmaa hyppääköhän se nyt vai ei. Silloin automaattisestikin ainakin meikäläisen aivot toimovat niin ettei se eteenratsastusta uskalla koko kropan voimin tehdä, koska juuri silloin käy hölmösti ja sehän on nyt jo useaan otteeseen nähty. 









En (toivottavasti) pahemmin itseäni loukannut, enemmän nämä on näitä mielen juttuja. Samalla kun itse törmäsin hiekkaan, sinne valui myös unelmat luokkakorkeuksien nostamisesta ysikympistä metriin, taas ainakin hetkeksi. No, kaksi vuotta sitä on tässä jo yritetty tehdä, en tiedä kauanko sitä jaksaa enää yrittää kun vaikka ollaankin joo kehitytty paljonkin eri asioissa, ei se näytä riittävän siihen konkreettiseen menestymiseen ja kehittymiseen ylöspäin. Onhan metri suokille jo iso, mutta koska Lorella selkeästi pontentiaalia siihen on, niin sitä on jaksnut kurotella ja tavotella. Näillä luottamussuhteilla ei vaan sinne on ole vielä mitään asiaa. Ja kumpi sitten tuli ensin, muna vai kana, se että kun Lore kieltää, en tietenkään luota siihen että se hyppää. Kun minä en luota siihen, ei sekään varmasti hyppää kun tuntee että ratsastajakin on epävarma. Huoh, mikä tilanne. Katsotaan nyt, mitä tehdään. En ole niitä ihmisiä jotka jaksaa vuosikausia junnata samoja luokkia. Etenkään kun 90cm ei ole se suokkien kilpailutaso, vaan suokit kilpailevat sarjoissaan 10cm korkeammalla tasolla, metrissä. Olisi hienoa päästä kisaamaan omaan sarjaansa... 

Pettynyt olen, itseeni ja tilanteeseen, en hevoseen. Sen olisi ihan varmasti helpompi suorittaa jonkun muun kanssa. Nämä on näitä asioita, joita täytyy rauhassa miettiä ja työstää. Olisi joskus todella kiva onnistua jossain.

No, nyt on pääsykokeisiin lukeminen vauhdilla päällä, IKINÄ en ole näin paljon lukenut mihinkään ja motivaatio on kova! Eli ehkä jos siinä onnistuisin ja saisin opiskelupaikan. Voin jo etukäteen kertoa, että jossen sitäkään saa, niin sitten tullaan olemaan taas aika pohjalla. Joten ihan jo mielenterveytenikin takia toivon kovasti, että koulusta paikka mulle aukenisi. 

Kiitos vielä Tomakselle, super valmentaja! Kiitos äitille kun lähdit ajamaan ja auttamaan, kiitos iskälle joka vaihtoi pikaisesti talvirenkaat molempiin yhdistelmän osiin että päästiin liikenteeseen! <3

- Aino 

Kotikisat 15.10.

Sunnuntaina oltiin Loren kanssa KaKen järjestämissä kotikisoissa, hypättiin 80cm ja 90cm. 80cm ihan vaan koska meistä tuntui siltä, että olisi välillä hyvä vaan saada pitää hauskaa alemmalla tasolla. Teki myös hyvää ottaa löysät pois ennen 90cm, nyt kun kisoja ei ole taas vähään aikaan ollut. Päivästä teki erikoisen se, että jouduin pärjäämään ilman äitiä, luottogroomia, koska hän on muun perheen kanssa Espanjassa lomalla. Meikäläinen jäi koiravahdiksi tällä kertaa. Onneksi sain tarvittaessa kuitekin apukäsiä ihanilta tallilaisiltamme, kiitos! 

80cm tosiaankin puhtaasti, Lorella oli hiukan vauhti päällä haha. Luokkien välissä oli niin pitkä tauko, että Lore pääsi tarhaan hiukan syömään heinää sillä välin. Siltikin olin aivan liian ajoissa 90cm verkassa. Sileän verkka oli kentällä ja hypyt hypättiin maneesissa ryhmissä. Lorelle on ehdottomasti parempi nopea ja hieman kiireinen verkka, tuollainen pitkän monivaiheinen verkka joka sisältää paljon kävelyä ei ole sille yhtään hyvä. Sain pojan kuitenkin teräväksi radalle. Vauhtia oli taas ja koita siinä sitten ratsastaa kauniita teit kun yksi vetää täyttä höökää... :D Liian kovaksi ei vauhti kuitenkaan yltynyt. Kolmosesteeltä puomi mukaan, taas jälleen pieni pysty... Huoh. No ei se mitään, olen silti tosi tyytyväinen Loreen koska nyt se oli taas selkeästikin oma itsensä. Saatiin intopiukassapuhinakin sieltä takaisin, jee! <3 




Viikko sitten Doychin kävi hoitamassa Lorea, SI - nivel oli taas jumiutunut mikä johtaa takapään hiukan huonompaan liikeeseen. Doychin teki temppunsa ja nyt Lore onkin ollut jo paljon parempi. :) Marraskuussa vielä uusi käsittely SI - nivelelle niin saadaan se sieltä kokonaan auki taas. 

Seuraavista kisoista ei ole tietoa, katsotaan nyt miten valmennuksissa menee ja niin edespäin. Tavoitteena olisi nyt talven aikana käydä kisoissa sen verran, että rutiini säilyy ja saatasiin ratoja alle. Jos vaikka päästäis kohtapuolin sinne metriinkin sitten siirtymään, näin niinkun puoli vuotta myöhässä aikataulusta hahah. :D 

Viikonloppuna pääsen ensimmäistä kertaa elämässäni HIHS:iin, aina ollaan oltu Espanjassa juuri HIHSin aikaan, nyt lähdetään Erican kanssa katselemaan mallia miten kannattaisi ratsastaa ja tottakai myös shoppailemaan. Mulla olisi listalla ensimmäisenä Albert Fascianin tekniset saappaat joustomateriaalista... Rapa kun roiskuu niin eipä haittaa noilla saappailla, kun voi vaan huoleti pestä vedellä kurat pois kerta toisensa jälkeen! 

- Aino 

Miksi tämä on minulle niin tärkeää?

Jollei joku vielä ole huomannut, niin tämä "harrastus" tai miksikä tätä sanoisi, on mulle tosi tärkeää, kaikki kaikessa. Asia, josta en hevillä luovu. En esimerkiksi lähtisi vaihto-oppilaaksi tai au pairiksi ulkomaille koska tätä harrastusta ei niin vaan oteta maailmalle mukaan. On vastuita ja velvollisuuksia täällä. Ja niin rakas Lore. <3 

Joku juuri kommentoi mun Snapchatin perusteella, että onko sulla hei mitään muuta elämää kun sun koira ja hepat? Sanoin että ei ole ei, ja mulle tää sopii hyvinkin hienosti ja pois en hetkeäkään vaihtaisi. Kaveri totesi, että mikäs siinä jos oikeasti sitä haluaa. Ja joo, mä oikeasti haluan, enemmän kuin mitään muuta. Ja miksi näin on ? 

Mullahan ei hirveästi ole kavereita ja nekin vähät keitä on, en kauhean usein näe. Paras ystäväni on nyt vuoden intissä, joten satunnaisina viikonloppuina kun kummallekin sopii nähdä, näemme. Muutamaa kaveria näen myös harvemmin, en ole mikään sosiaalista elämää kaipaava ihminen. Nyt kun ei ole poikaystävääkään (thank god!) voin hyvin mielin laittaa kaiken aikani asioihin joista oikeasti tykkään, hevosiin ja koiraan. <3 

Koen, että mulla ei ole mitään muuta, kuin ratsastus. Ei ole opiskeluja (ainakaan vielä), joihin voisin laittaa aikaani ja purkaa intohimoani ja energiaani, ei ole ystäväsotkuja tai töitä. Tämä on kaikki mitä minulla on, koira ja hepat. Sen vuoksi suhtaudun tähän "vakavasti" ja käytän näihin pailjon aikaa, vaivaa, rahaa ja energiaa. Nämä asiat tekevät minut onnellisiksi joten miksipä ei. 

Minua ei haittaa viettää viikonloppuja tallilla ja kisoissa, ei mulla useinkaan perjantai iltaisin mitään muutakaan ole. Siksi tähän on tavallaan helppo panostaa, kun ei ole muutakaan eikä tarvitse 

Toisaalta se, ettei mulla ole ketään tai mitään muuta, aiheuttaa mulle päänvaivaa ja on välillä hetkiä kun hevosesta ja koirasta huolimatta tunnen itseni yksinäiseksi. Usein silloin kun koira nukkuu ja talliin ei voi enää mennä. Tai silloin kun on tunne, että pitäisi puhua jollekin. Toki aina voin puhua sitten eläimillekin, mutta niiltä kun ei mitään tukea sen enempää saa... :D Silloin tulee hiukan yksinäinen olo ja se ei useinkaan ole ihan helppoa. 

Tässä kohtaa perheen merkitys korostuu, olenkin todella kiitollinen perheestäni, parempaa en voisi saada. <3 

Itse olen itseni tähän tilanteeseen saattanut ja kuten sanoinkin jo alussa, en ole hirveän sosiaalista elämää kaipaava ihminen. En kuitenkaan vielä täysin erakkokaan ole, joten kahviseura olisi välillä ihan tervetullutta. Mutta kaikkeenhan tottuu, ehkä tähänkin. 


Vakavasti muttei tosissaan, näinhän se menee. Tämä postaus, ehkä hiukan erilainen ja hajanainen varmaan selittää monelle tätä tilannetta ja muun muassa tätä hirveää motivaation määrää! :D 

- Aino 

Mitä Lore syö?

Ollaan saatu vuosien varrella koottua Lorelle toimiva ja hyvä ruokavalio, joka sopii sille erinomaisesti. Paljon on mössöä, vitamiineja, purkkeja ja säkkejä. :D Olisihan se ihanteellista mennä pelkällä heinällä ja kauralla, mutta nykyään ei se aina enää toimi niin, ainakaan kovassa käytössä olevalla sporttihevoselle. Urheilijat tarvitsevat sopivan ruokavalion ja sopivia laadukkaita rakennusaineita, jotka antavat energiaa ja tukevat palautumista ja yleistä hyvinvointia. Hyvällä sopivalla ruokavaliolla ja tasaisella ruokailurytmillä pääsee pitkälle, niin ihminen kuin hevonenkin. 

c. Henni-Leena Helenius 

Lore saa Greenlinea litran päivässä, yleensä käyn aamusella laittamassa sen turpoamaan ja käyn neljän ja seiskan välissä antamassa mössön Lorelle, jotta sen ruokailuvälistä ei tulisi niin pitkä. Meidän tallilla kun heinäruokinta on vain kolme kertaa päivässä, aamulla klo 7, päivällä klo 13 ja illalla klo 20:30. Tyhjällä vatsalla liikkuminen ei myöskään tee hyvää joten usein annan puolet greenlinesta ennen ratsastusta ja puolet jälkeen. Jos ei mössö ole vielä turvonnut, annan hiukan heinää ennen liikutusta. Pyrken kanssa ollaan opittu paljon näitä mahajuttuja ja nähty tarpeeksi hyvin kuinka käy jos ei näitä toteuta. Vaivaa se vähän vaatii, mutta vaatikoot. :D 

Greenlinen joukkoon meillä menee Vetcaren luonnon E-vitamiinia, B-vitamiinia, ravintoöljyä (Effektri Equi), HCC Mobilityä ja tarpeen mukaan elektrolyyttejä (Pharma). Mössön joukossa nämä nestemäiset lisät menevät hyvin. Mobility pitää huolta Loren nivelistä. B-vitamiini edistää palautumista. Öljy pitää huolen monista asioista, myös palautumisesta sekä karvan., kavioiden ja ihon hyvinvoinnista ja monesta muusta seikasta. E-vitamiinikin on monella tavalla tärkeä, me otimme sen ruokavalioon mukaan erityisesti lihasten kasvatuksen ja palautumisen vuoksi. 

Lorella on myös aamu- ja iltapurkit. Molemmissa on noin litra kauraa sen mukaan, millaista liikusta on sinä päivänä ollut. Joskus reilummin, joskus hiukan vähemmän. Tämä toimii meillä hyvänä energianlähteenä ja myös kasvattavana. Ennen Lore söi myös soijaa, jolloin kauran määrä oli vähempi. Nyt kun soija on jätetty pois, ollaan hiukan lisätty kauran määrään tuohon kahteen litraan päivässä. Aamupurkkiin tulee myös Yeast Boosteria, joka sisältää hiivoja ja seleeniä. Se parantaa mahan hyvinvointia ja seleeni on merkittävässä asemassa lihasten osalta. Kivennäistä Lore saa 100 grammaa päivässä, jonka me jaamme molempiin purkkeihin tasan. Molempiin purkkeihin tulee myös hieman suolaa. Iltapurkkiin tulee yksi mitta magnesiumia hermoston ja lihasten hyvinvoinnin tueksi. 

Heinää Lore saa vajaa noin 10kiloa päivässä, vapaapäivänä hieman vähemmän. Heinä kehittää Lorelle melkoisen helposti hienon masun ja tämän vuoksi Loren heinänsaanti on säännösteltyä. Greenline korvaa kuitenkin jonkun verran heinästä. Kesällä ollaan syötelty Lorea narun päässä vihreällä ajan puitteissa vartista puoleen tuntiin, on saanut meidänkin herra hiukan nauttia kesästä kun laitumelle ei sitä viitsitä laittaa riskien ja lihomisen takia.

Monimutkainen ruokavalio ja paljon on purkkeja ja purnukoita, mutta näin on juuri meidän Lorelle hyvä! :)

Oman ruokavalion noudattaminen onkin sitten taas ihan eri juttu... :D  Jos joku purkittaisi munkin ruuat niin ehkä se helpottaisi omankin ruokiksen noudattamista ? 

Nyt Lore on ollut viikon kävelyllä, olen taluttanut 20-30min joka päivä. Nina kävi torstaina hoitamassa Loren, perus käyttökireyksiä, eikä revähtymä lavassakaan ole mikään iso tai paha. Ens viikolla Lore palailee siis jo treeniin, virtaa onkin pojalle jo kertynyt... :D 

- Aino