Mitä Lore syö?

Ollaan saatu vuosien varrella koottua Lorelle toimiva ja hyvä ruokavalio, joka sopii sille erinomaisesti. Paljon on mössöä, vitamiineja, purkkeja ja säkkejä. :D Olisihan se ihanteellista mennä pelkällä heinällä ja kauralla, mutta nykyään ei se aina enää toimi niin, ainakaan kovassa käytössä olevalla sporttihevoselle. Urheilijat tarvitsevat sopivan ruokavalion ja sopivia laadukkaita rakennusaineita, jotka antavat energiaa ja tukevat palautumista ja yleistä hyvinvointia. Hyvällä sopivalla ruokavaliolla ja tasaisella ruokailurytmillä pääsee pitkälle, niin ihminen kuin hevonenkin. 

c. Henni-Leena Helenius 

Lore saa Greenlinea litran päivässä, yleensä käyn aamusella laittamassa sen turpoamaan ja käyn neljän ja seiskan välissä antamassa mössön Lorelle, jotta sen ruokailuvälistä ei tulisi niin pitkä. Meidän tallilla kun heinäruokinta on vain kolme kertaa päivässä, aamulla klo 7, päivällä klo 13 ja illalla klo 20:30. Tyhjällä vatsalla liikkuminen ei myöskään tee hyvää joten usein annan puolet greenlinesta ennen ratsastusta ja puolet jälkeen. Jos ei mössö ole vielä turvonnut, annan hiukan heinää ennen liikutusta. Pyrken kanssa ollaan opittu paljon näitä mahajuttuja ja nähty tarpeeksi hyvin kuinka käy jos ei näitä toteuta. Vaivaa se vähän vaatii, mutta vaatikoot. :D 

Greenlinen joukkoon meillä menee Vetcaren luonnon E-vitamiinia, B-vitamiinia, ravintoöljyä (Effektri Equi), HCC Mobilityä ja tarpeen mukaan elektrolyyttejä (Pharma). Mössön joukossa nämä nestemäiset lisät menevät hyvin. Mobility pitää huolta Loren nivelistä. B-vitamiini edistää palautumista. Öljy pitää huolen monista asioista, myös palautumisesta sekä karvan., kavioiden ja ihon hyvinvoinnista ja monesta muusta seikasta. E-vitamiinikin on monella tavalla tärkeä, me otimme sen ruokavalioon mukaan erityisesti lihasten kasvatuksen ja palautumisen vuoksi. 

Lorella on myös aamu- ja iltapurkit. Molemmissa on noin litra kauraa sen mukaan, millaista liikusta on sinä päivänä ollut. Joskus reilummin, joskus hiukan vähemmän. Tämä toimii meillä hyvänä energianlähteenä ja myös kasvattavana. Ennen Lore söi myös soijaa, jolloin kauran määrä oli vähempi. Nyt kun soija on jätetty pois, ollaan hiukan lisätty kauran määrään tuohon kahteen litraan päivässä. Aamupurkkiin tulee myös Yeast Boosteria, joka sisältää hiivoja ja seleeniä. Se parantaa mahan hyvinvointia ja seleeni on merkittävässä asemassa lihasten osalta. Kivennäistä Lore saa 100 grammaa päivässä, jonka me jaamme molempiin purkkeihin tasan. Molempiin purkkeihin tulee myös hieman suolaa. Iltapurkkiin tulee yksi mitta magnesiumia hermoston ja lihasten hyvinvoinnin tueksi. 

Heinää Lore saa vajaa noin 10kiloa päivässä, vapaapäivänä hieman vähemmän. Heinä kehittää Lorelle melkoisen helposti hienon masun ja tämän vuoksi Loren heinänsaanti on säännösteltyä. Greenline korvaa kuitenkin jonkun verran heinästä. Kesällä ollaan syötelty Lorea narun päässä vihreällä ajan puitteissa vartista puoleen tuntiin, on saanut meidänkin herra hiukan nauttia kesästä kun laitumelle ei sitä viitsitä laittaa riskien ja lihomisen takia.

Monimutkainen ruokavalio ja paljon on purkkeja ja purnukoita, mutta näin on juuri meidän Lorelle hyvä! :)

Oman ruokavalion noudattaminen onkin sitten taas ihan eri juttu... :D  Jos joku purkittaisi munkin ruuat niin ehkä se helpottaisi omankin ruokiksen noudattamista ? 

Nyt Lore on ollut viikon kävelyllä, olen taluttanut 20-30min joka päivä. Nina kävi torstaina hoitamassa Loren, perus käyttökireyksiä, eikä revähtymä lavassakaan ole mikään iso tai paha. Ens viikolla Lore palailee siis jo treeniin, virtaa onkin pojalle jo kertynyt... :D 

- Aino 

Aluemestaruudet 2017

... eivät menneet sitten ihan suunnitelmien mukaan. Kauden päätavoite ja haave mitalista kariutui ihan perusradalle. Ei kovin kaunis päätös 2017 ulkokaudelle. 

Lore oli jo verryttelyssä hiukan huonon tuntuinen, samanalainen kuin keskiviikkona valmennuksessa. Joko ei liikkunut ollenkaan kunnolla eteen tai sitten juoksi alta pois. Hypyt olivat hyviä ja Lore tuli hyviin paikkoihin, mutta selässä sai koko ajan jännätä, onko se rehellisesti menossa vaiko eikö. Ennen radalle menoa sanoinkin äitille, että nyt on sellainen fiilis että tää saattaa kieltää. Oma jännityskin unohtui jo verkassa, kun sai toden teolla ratsastaa hevosta ja miettiä että mitähän helvettiä. 

Radalle mentäessä oli sellainenkin muutos aiempiin kisoihin, että radalle pamahdettiin suoraan verkasta eikä valmistautumisaikaa radalla ollut. Yritin pelata aikaa ja näyttää Lorelle esteitä nopeasti, mutta sain lähtömerkin jo ennen tervehdystä. Äh, sitten oli vain lähdettävä. Näytin siinä vielä muutaman esteen nopeasti ja sitten äkkiä lähtölinjaa kohti.

Ratsastajan fiilis välittyy tässä kuvassa ennen radalle lähtöä aika hyvin... 

Ykköseltä kolmoselle sain hyvän laukan ja hyvän draivin päälle, neloselle tultiin pohjaan ja sen jälkeen voimakas eteenratsastus. Vitonen meni jopa hyvin, mutta kutoselle, pystylle, tyrin ratsastuksen siihen. ja sieltä huono hyppy ja puomi mukaan. Huono ja hätäinen lähestyminen seiskalle ja siitä kiireisesti sarjalle, joka tulikin aika äkkiä... Lore oli ristilaukassa ja tiekin oli vino, mutta ollaan sitä joskus vinomminkin menty. Ajattelin, että joo Lore varmaan kieltää, mutta yritin kuitenkin. No, niin se sitten  kielsikin. Koska nämä tilanteet eivät meille ole tuttuja, tuli siinäkin sitten sekoiltua kaiken laista kun yritin etsiä hyvää uutta lähestymistä. Toisella kerralla a- osa meni hyvin, b-osalta se yritti luistaa ulos. Ysille oli pitkä tie ja sain laukan taas potkittua ihan hyväksi ja ysin se hyppäsikin kivasti. Edettiin hyvin viimeiselle esteelle linjalla, vähän tunsin Loren kyttäävän hohtavan valkoisia johteita, ratsastin reippaasti eteen ja sanoinkin pojalle että mennään vaan. Lore oli jo ihan menossa, kunnes se veti liinat kiinni ihan viime kädessä ja meikä jatkoi matkaa puomien sekaan. Jälkikäteen kuulin katsomossa istuneilta kavereilta, että suusta oli päässyt tunteella tullut "voi vittu". Kyyneleet poskilla valuen talutin Loren pois radalta.




Nämä hetket ovat aina niin kamalia, kun on samaan aikaan surullinen ja vihainen ja huolissaan. Verkassa vähän laukkaa ja sitten okserille tekemää hyppy. Se meni hyvin ja loppuravitkin olivat taas tosi hyvät. En loukannut, henkinen kantti otti enemmän osumaa hahah. :D Sormeen tuli nivelen kohdalle ruhje ja lonkassa komeilee mustelma, mutta pahemminkin olisi voinut käydä. Nyt ollaan enemmän huolissaan Loresta. 

Tomas oli sitä mieltä, että niinkuin keskiviikkona valkussa jo uumailinkin, ei Lore ole ihan kunnossa. Hän käski ottaa laajan verenkuvan ja eilen käytiin yläkerran klinikalla Hippomedissä se tekemässä. Ei mitään, täydelliset arvot. Onneksi huomenna torstaina Nina tulee käsittelemään Loren, josko selviäisi mikä on vikana. 

Nyt Lorelle tuli sopivaan saumaan "pakkolomakin", koska maanantaina illalla se reväytti tarhassa lavansa. Illalla kun kävin vähän juoksuttamassa sitä kaasuisen mahan takia (kaveri oli saanut liikaa omenaa), huomasin sen ontuvan toista etusta. Lavassa oli kohta, joka oli kuuma ja siinä on plotti. Tarha on mutainen ja liukas ja se on täynnä liukastumisjälkiä, joten ei tarvitse kauheasti arvailla mistä on kyse. Nyt vaan lepoa ja kävelyä, Bemeriä ja Arnikaa Lorelle. 

Josko tämä tästä taas iloksi muuttuisi! Hallikautta aloitellaan jo ja klippausta suunnitellaan. Ensi vuonna lähdetään uudestaan jahtaamaan aluemestaruutta ja mitalia kaulaan! 

Hensku kävi ottamassa Loresta kivoja kuvia taas lauantaina. Niistä lisää myöhemmin! :) 

- Aino 

-postauksen kaikki kuvat c. Henni-Leena Helenius 

Suomenhevosten kuninkaalliset 2017

Perjantaina oltiin hyppäämässä Ypäjän derbykentällä 90cm luokka, jossa arvostelumenetelmänä oli 367.1 A2/A2. Verryttely oli Sujuvassa, nurmella onneksi, mutta verkka oli aivan hirveässä kunnossa. Oli vissiin jo muutamat verkat verkattu... Lore oli pohjan kanssa melko varovainen, mutta liikkui kivasti ja rennosti, ollen kuitenkin terävä. Lore teki hyviä hyppyjä jo verkassa. Radalla Lore oli oikeinkin hyvä ja ensimmäinen vaihe meni puhtaasti. Toisen vaiheen toiseksi viimeinen este, este numero 12, tuli alas. Tultiin esteelle hyvässä laukassa ja hyvällä tiellä, mutta Lore jäi liian matalaksi, joka usein sillä on hiukan tapana pystyillä. Kuitenkin todella tyytyväinen koko rataan, vaikkakin muutamat ristilaukat siellä oli ja pilasi radan tyylikyyttä. mutta mitäpä niitä siinä sen enempää säätämään, jos hevonen saa hypättyä hyvin mistä vaan ristilaukasta. Harmitti olla ensimmäinen ei sijoittunut, 7/22. No, edellä tosin oli osa SM:iin starttaajista, joten huonoille ei todellakaan hävitty! Tosi hyvä fiilisi oli ekan päivän jälkeen ja hymyssä suin lähdettiin kohti kotia. :) 

Lauantaina jatkettiin myös 90cm luokalla, arvostelumenetelmänä tällä kertaa A.2.0 eli uusintaa ei ole ja aika ratkaisee. Olin päättänyt ratsastaa aikaa, joka osoittautui huonoksi ratkaisuksi näin jälkikäteen ajatellen, koska olin lähtijä numero 19 ja ennen minua oli tullut vain kaksi nollarataa. Olisi siis vain kannattanut ratsastaa siisti ja hyvä nollarata eikä lähteä yrittämään hyvää aikaa sinivalkoinen ruusuke silmissä... No, joskus näinkin! 

Tosiaan, alkurata sujui taas vastalaukoista huolimatta hyvin, sain hyvät tiet ratsastettua ja Lore oli mukavasti menossa ja teki taas hyviä hyppyjä. Seiskaesteelle tultiin liian kovaa ja liian vinossa ja kun huomasin tilanteen ennen estettä, yritin vielä korjata ja selvittää sitä, joka johti kieltäytymiseen. Lore teki oikean ratkaisun päättäessään olla hyppäämättä. Este rikkoutui joten neljän virhepisteen lisäksi saatiin aikaan kuusi lisäsekuntia, eli se siitä nopeasta nelosestakin sitten. :D Loput pari estettä menivät kuitenkin taas hyvin. :) 

Lopputuloksena se, että olin ihan tyytyväinen tähänkin päivään, koska Lore vaan on niiiin super! On myös oltava tyytyväinen siihen alkurataan. Virheistä otetaan oppia eikä niitä toivottavasti toisteta. Nyt nokka kohti uusia kisoja ja ratoja, seuraava etappi olisi Salossa, aluemestaruudet 90cm korkeudella 17.9! 

Kiitos taas Henskulle ihanista kuvista! 

Tämä <3 

- Aino 

Miltä tuntuu olla koiranomistaja?

Muutama viikko sitten perjantaina mulle tosiaan tuli koiranpentu, lyhytkarvainen mäyräkoira Denwest Beata, eli kutsumanimeltään Beta. Kauan olin etsinyt sopivaa pentuetta ja vihdoin löysin Myrkystä lupaavan pentueen ja otin kasvattajaan yhteyttä. Olin jo aiemmin miettinyt sijoituskoiraa, ja tällaiseen ratkaisuun sitten päädyttiinkin kasvattajan kanssa. 

Nakumassu <3 

Äitin kanssa käytiin Myrkyssä jo aiemmin katsomassa pentuja, vähän se kolmen tunnin ajomatka suuntaansa kirpaisi, toisin kuin pennun kotiinhakukerralla. Kiitos vielä äidille kuskina olemisesta. <3 Itsekin toki ajoin sinnepäin joitain satoja kilometrejä, mutta takaisin tullessani minulla oli tärkeämpi tehtävä: pitää omaa kullannuppua sylissä. <3 

Takapihan "metsässä" :D 

Tänään Beta tulee 9 viikkoiseksi. Mimmi kasvaa ihan silmissä! On saanut jo selkeästi lisää massaa ja syökin jo reippaasti. Beta on todella utelias ja rohkea, alkaa pikkuhiljaa mäyräkoiralle ominainen luonnekin jo nostaa päätään... Tarkkana saa olla! Beta on myös ollut melkoisen helppo pentu tähän saakka,  tuhoja ei juuri yhtään ole vielä tehty ja vain muutamat pissat ja kakat ollaan jouduttu korjaamaan sisältä. Hienosti tyttö on oppinut, että ulos kuuluu tehdä tarpeet. Myös hihnakäytös ja takaluukussa matkustaminen alkaa sujua. :) 
Aamupäivisin me käperrymme yhdessä peiton alle torkkumaan, Betan käperyessä ihan iholle kiinni ja viereen. <3 Niin ihanaa.

Koiranomistajana olen saanut käsitellä tunteita ihan uudella tasolla. On oltava itsekuria, jottei helly kun koira yrittää komentaa, vaan pitää pinna, jotta välttyy jatkossa hankaluuksilta. Välillä se koettelee hermoja, mutta eiköhän sekin aikanaan sitten palkita. Vastuu on yksi suurimmista asioista, mitä on nyt mielen päällä. Tuntuu, että on ihan älyttömän suuri vastuu pienestä eläimestä, joka on kokonaan sun vastuulla. Se tuntuu samaan aikaan sekä hienolta että hieman pelottavaltakin. Paljon on myös sydäntä pakahduttavia hetkiä, muun muassa kun koira odottaa sinua kotiin aivan täpinöissään tai kun se käpertyy kainaloon nukkumaan ja tuhisemaan. Muutaman kerran sydän on myös meinannut murtua, kun koira on jäänyt yksin kotiin itkemään ja on vain ollut pakko lähteä ja jättää pikkuinen sinne vikisemään. Kamalaa. Nyt tiedän miltä äideistä tuntuu, kun he joutuvat jättämään lapsensa ensimmäistä kertaa päiväkotiin... :D 

Niin pieni Ainon rakas nuhapumppu <3 

Viikonloppuna oltiin Loren kanssa perjantai ja lauantai Ypäjällä suomenhevosten kuninkaallisissa kisoissa. Vaihtelevalla menestyksellä, huomenna fiiliksiä, kuvia ja videoita tänne bloginkin puolelle. :) 

- Aino