Kova ja kireä

Paloposken Nina kävi meillä hoitamassa Lorea torstaina illalla kahden tunnin kävelymaastolenkin jälkeen. Lore-poika oli ihan poikki pitkän kävelyreissun jälkeen, olikohan tämä osasyynä siihen, että antoi Ninan hoitaa niin helpolla. :D 

Olin odottanut tätä hoitokertaa jo parisen viikkoa, koska Lore on nyt ollut huono ratsastaa. Hypyissä hyvä, mutta kun pitäisi sileällä työstää niin on ollut könkkä. Ennen kun me käytimme sanaa könkkä, tarkoitti se meidän keskuudessamme sitä, että takapää ei toiminut kunnolla. Kiitos Doychinin ja meidän kärsivällisyytemme, olemme tainneet päästä siitä ongelmasta (kop kop) sillä takapää on jo pitkän aikaa ollut hyvässä kunnossa korotetuista estekorkeuuksista huolimatta. 

Lore on siis ollut könkkä ja huono ratsastaa. Olen yrittänyt paikallistaa, mistä se könkkyys tulee kun ei tule takapäästä. En ole kuitenkaan saanut paikallistettua sitä. Olen nyt myös yrittänyt pehmentää mun kovaa kättä, mutta on tuntunut turhauttavalta kun ei se ole toiminut vaikka kunika keskittyisi pehmeään ja vakaaseen käteen. No, nyt selvisi, ettei se ole ihmekään. 

Lorella oli nimittäin koko pää otsaluuta lukuunottamatta ihan kova ja jumissa. Etenkin leukaluut, eli on purrut ja pahasti. Kaulakin oli jumissa monesta kohtaa, muttei pahasti. Vasen lapa oli ilmeisesti aiheuttanut ongelmaa taivuttelussa, koska kyljet olivat ok. Takapäästä saatiin pelkkään positiivista palutetta. Lore antoi Ninan käsitellä hyvin ja kaikki saatiin auki. Nina ihmetteli, että miten tätä on voitu ratsastaa, että eikö tää on helkkarin kova ollut suusta. Nojoo, on ollut kyllä. Oli helpottavaa saada selitys. 

Lore reagoi myös mahapisteisiin joita on ympäri kehoa. Doychin on jo kesällä sanonut meille samaa, että masussa voi olla jotakin kiputiloja. Hiekkaa on ollut monella meidän tallin hevosilla, joten Lorellakin voi hyvin olla. Se ei onneksi kovinkaan pahasti reagoinut, mutta kuitenkin niin, että jotain siellä on. Nyt pieni psylliumkuuri ja sitten kuvaukseen, jollei muutu.

Valitettavasti ei taaskaan kuvia... Täytyy koittaa petrata tässä! :D  

- Aino  

Maassa maan tavalla

No nyt ärsyttää. Meitsi tulee hiukan jälkijunassa tän ärsytyksen ja aiheen kanssa ja voi olla että teistä suurin osa on jo kurkkuaan myöten täynnä tätä aiheesta kirjoittelua. Nyt on kuitenkin jo pidemmän aikaan itsellänikin vallinnut huono fiilis aiheesta ja keskiiviikkoinen salilla tapahtunut kokemus oli viimeinen tippa. Musta taisi tulla jonkin sortin rasisti. 

Ennen mulla ei ole mitään maahanmuuttajia vastaan. Eivät hekään tänne nyt ilolla muuta, vaan pakon edestä. Kyllä Suomi on varmaan heidänkin mielestään paska maa. Ja onhan muutto kokonaan ihan erilaiseen maahan iso ja vaikea juttu. Kyllä sen ymmärtää. Tämän vuoksi en aina ihan tajua miksi näille ihmisille ei anneta edes mahdollisuutta ja ollaan heti kovin kärkkäästi heitä vastaan. On varmasti osa, joka haluaa oppia suomen kieltä ja kouluttautua ja oppia elämään elämää Suomessa. Valitettavasti kaikki nämä pakolaiset tai maahanmuuttajat/tulijat tms. eivät ole samaa sakkia. Valitettavasti sieltä löytyy myös niitä toisenlaisia yksilöitä. 

Viimeaikoina olen saanut hyvin paljon huonoja kokemuksia näiltä astetta tummemmilta yksilöiltä. Naista ei selvästikään heidän mielestään kuulu arvostaa? On tönimistä, edelle tunkemista, tuijottelua ja tuuppimista. Harvemmin edes suomalaiset miehet näin törkeästi käyttäytyvät. Toisaalta onhan toikin aika pieni paha. Jos sattuu mua tönäisemään, tönäisen takas. Jos mua tuijotetaan ja katseella voisi tappaa, olisi aika moni tuijottaja montussa jo. 
En ole ihan varma miten heidän kulttuurissaan naiset asettuu yhteiskuntaan ja mikä heillä on tapana. Käytöksen perusteella olen kuitenkin tehnyt päätelmiä, että siellä naiset ja miehet eivät ole tasa-arvoisia ja että naisia ei tarvitse kunnioittaa. 

Jos he ovat olleet Suomessa jo jonkin aikaa, ei luulisi vaaleiden hiuksien, pitkien ihmisten tai sinisten silmien enää aiheuttavan ihmetystä. Ja eikö teidän kulttuurissanne äidit ole opettaneet, että ei saa tuijottaa.

En pukeudu kovin paljastavasti yleensä paitsi salilla. Musta on ihan ok treenailla kireissä mustissa housuissa ja topissa. Voisi hieman kuuma tulla muuten. Ilmeisesti tämä pukeutuminen ja vielä ilman huivia oleminen siihen päälle, sai minut näyttämään jotenkin houkuttelevalta horolta salilla tuossa keskivikkona päivällä. Treenasin selkää omassa kuplassani ja pikkuhiljaa huomasin tämän yhden tumman miehen tulevan jatkuvasti mun viereen tekemään treeniään. Koitin ajatella että joo, sattumaa, keskityin omaan treeniin. Kunnes huomasin, että tämä mies käveli noin viiden minuutin aikana mun ohi niin läheltä että joo, kuinkas ollakkaan se käsi koski milloin hiuksia, milloin persettä. Seuraavaksi kuin mies otti katsekontaktia muhun katsoin hyvin vihaisesti takaisin. Keskarikin olisi ollut kohdillaan siinä. :D Salin työntekijä tuli kysymään multa, että hetkinen, häiritseekö mua tuo mies. Sanoin rehellisesti että joo kyllä vähän alkaa häiritsemään ja ällöttämään. Työntekijä koitti sanoa miehelle jotakin, mutta mies ei selvästikään osannut suomea. Yllätys. Onneksi sain treenini loppuun ja pääsin lähtemään pukuhuoneeseen. Huhhuh, se ei ollut kiva kokemus. Vaikka jotain ei ehkä olisi saattanut häiritä niin olen pahoillani, minua se häiritsi. 

Voi olla, että osa teistä miettii että mitähän ihmettä, olempa kamala ihminen joka on liian herkkä tällaisille asioille, mutta ihan sama. Nyt oli pakko avautua. :D 

Jos tulet maahan, toimit sen sääntöjen ja arvojen mukaisesti. Se oma kulttuuri jää sinne maahan, missä siihen on totuttu ja täällä maassa, johon sinä olet tullut ja olemme sinut kiltisti ottaneet vastaan, käyttäydytään niin kuin täällä kuuluu ja eletään sitä kulttuuria joka täällä vallitsee. Maassa maan tavalla. Eihän tänne tulevat brititkään aja väärällä puolella tietä, koska heidän maassaan niin tehdään. Okei, ehkä vähän kärjistetty esimerkki mutta joo, musta vähän sama asia. Olkaa niinkuin teitä ei oliskaan, niin kaikki sujuu hyvin. Kiitos. 

Suomalaisten ei pitäisi joutua pelkäämään tai jännittämään esimerkiksi pimeässä tilanteessa, jossa näkee tummempia ihmisiä. Nykyään sitä on automaattisesti hieman varauksellinen ja pelkää, kun niitä huonoja kokemuksia on tullut. Tämä on niin väärin niitä hyviä ja oikein käyttäytyviä maahanmuuttajia kohtaan, tiedän monta sellaista. Toivon jotain ratkaisua tähän tilanteeseen, sillä en ole ainut joka näin kokee. 

Nyt toivotan kaikille hyvää ja turvallista viikonloppua! :) Mä lähden kohta taas Säkylän suuntaan... <3


Sunnuntaina tulossa postausta Loresta. :) 

- Aino 

Takaisin gymillä!

Jos ei joku vielä tiennyt, niin mullahan on ratsastelun lisäksi toinenkin rakas ja aikaavievä harrastus tai elämäntavaksikin sitä voisi kutsua. Käyn salilla viisi kertaa viikossa ja koitan syödä sen mukaisesti (PALJON!).

Viime keväänä kävin inbody-mittauksessa ja vaikka 9kk olin paiskinut salilla töitä ja nähnyt aikaa ja vaivaa tulosten eteen ja koittanut syödä kuin hevonen, ei lihasta oltu saatu tähän varteen lisää ollenkaan. Kevään dieetin vuoksi rasvaprosentti oli kyllä tipahtanut jonkin verran, joka sitten aiheutti sen illuusion, että lihakset näytti kasvaneilta. No, eipä ne ollutkaan mitään kasvaneet vaan tulleet läskien alta esille... :D Tulokset otti päähän niin paljon että mähän luovuttaja-ihmisenä luovutin. Ajattelin, että ei enää ikinä. 

Kesän olin töissä. Fyysistä työtä kun tekee viisi päivää viikossa sen kahdeksan tuntia ja vielä herää puoli viideltä aamulla ja lisäksi oli talli ja muut murheet, ei paljon jäänyt aikaa eikä varsinkaan energiaa gymittämiseen. Heinäkuussa alkoi nimittäin tehdä jo mieli takaisin salille.

Kun koulu taas alkoi, ostin salikortin heti kirjoitusten jälkeen (kuukausi sitten) samalle PP Fitness Centerille, jossa keväälläkin kävin. Kaverikseni sain Moonan. Ollaan nyt Moonan kanssa tehty lähes joka treeni yhdessä tai ainakin oltu samaan aikaan salilla. 

Tänä syksynä piti treenata ihan vaan hyvinvoinnin vuoksi ja siksi, että tekee mieli. Otin linjakseni, että en mene salille, ellei tee mieli tai jollei löydy energiaa. Päätin, että en myöskään ota stressiä syömisestä. Eipä mennyt viikkoakaan kun palo ja intohimo tuohon painojen heilutteluun taas löytyi ja tavoitteita tuli kehiin. Salille tekee mieli mennä! Paitsi jalkapäivinä hahah. :D Kalorimääriä olen nyt yrittänyt jonkin verran nostaa ja panostaa siihen syömiseen. Treenit kulkee ja lepo on kunnossa, vielä kun saisi ne syödyt kalorit sinne 2500kcal asti... Siinä on hommaa. 

Nyt treenit kulkee ja sarjapainot nousee ja lihaspaineetkin on taas palanneet! Eiköhän tämä tästä ala skulaamaan ihan huolella taas! :) Ei siinä kauaa kestänyt päästä takaisin vauhtiin. 

Jalkatreeneistä tulossa ihan oma postauksensa, ne nimittäin aiheuttavat meikäläiselle huolta ja tuskaa. Kumpa voisi vaan skipata ne legdayt... Mutta kun ei voi, mites silloin tehdään? 

Tällaista tällä kertaa. Koitan seuraavaan postaukseen taas saada joitain kuvia ja kerron Loren kuulumisia. :) Nyt hyvää viikonloppua kaikille! Mä kävin tänään hakemassa Säkylästä sotilaan kotiin ja huomenna suunnataan mökille. <3 

Äiti salakuvaili meitä eilen alkukävelyissä... <3 

- Aino 

Hallikausi korkattu

Tosiaan, hallikausi korkattiin Loren kanssa tänään meidän kotimaneesissa. Olin ajatellut Loren olevan jännittynyt ja kauhusta kankeana, että mitä tänne hänen kotimaneesiin on oikein raahattu. Viimeksi kotikisoissa (hallissa) ei jätkä suostunut menemään ilman taluttajaa edes sisään maneesiin. :D Nyt oli hiukan toinen meininki. Esteitä tai katsomoa Lore ei kyttäillyt ollenkaan, vähän maassa olevaa puomikasaa. Ja sekin oli suurin osa sellaista tyhmää pelleilyä. No, parempi näin päin! Verkassa Lore oli kuuliainen ja kiltti, pari hyppyä meni täydellisesti, pari ihan päin pyllyä. Molemmissa luokissa sai ottaa yhden verkkahypyn ennen oikeaa rataa, tämä oli kiva! :) 

Ensin mentiin 80cm ihan vaan koska hypättiin eka hallikisa. Tarkoituksena oli uusinnassa ratsastaa aikaa ja sijoittua luokassa. Ei kuitenkaan mennyt sitten ihan niinkuin piti. :D Otettiin yksi turha puomi mukaan toisesta vaiheesta, keskityin vähän liikaa hyvän tien ratsastamiseen ja Lore lähestyi löysässä laukassa estettä ja ei siitä mitään hyvää tule. Höh. No, kaikesta oppii ja ysikympissä osasin ratsastaa aktiivisempaa laukkaa. 





90cm sain tosiaan ratsastettua aktiivisempaa mutta silti yhtä rauhallista laukkaa. Perusrata oli hyvä ja siisti, olin itsekin tyytyväinen omaan ratsastukseeni. En uskonut, että päästäisiin toiseen vaiheeseen, mutta päästiin sittenkin! Päätin ottaa riskin toisen vaiheen ensimmäisellä esteellä ja aloin kääntämään sitten liian aikaisin. Eli tämä riski olisi kannattanut jättää ottamatta. :D Toisaalta, joskus niitä riskejäkin on vaan otettava! Toisen vaiheen viimeinen sarja tuli vähän kovalla vauhdilla, mutta Lore suoritti senkin puhtaasti. Hieno heppa. <3 



Kuvia ei valitettavasti tainnut kukaan olla ottamassa, eli niitä ei pahemmin ole. Videot on kuitenkin molemmista radoista. Kiitos taas parhaalle kisahuoltajalle äitille. <3

Oli kiva taas saada paljon positiivista palautetta monilta ihmisiltä! Ne merkitsee niin paljon! :) Tuli sitä negatiivistäkin, jottei liian hyvillä fiiliksillä menty. Pysyypähän jalat maassa. ;D 

Olipa jänskää odotella sitä omaa vuoroa. :D 

Nyt treenataan vähän niitä vinoja hyppyjä ja pidättämiseen täytyy kuulemma keksiä jokin toinen keino. Katsotaan. Seuraavia kisoja ei vielä olekaan tiedossa. 

- Aino 

Projekti Pää Kuntoon

Yleensä tykkään suunnitella ja toteuttaa kaikenlaisia projekteja. Kouluprojektit ovat kyllä asia erikseen, mutta muuten tykkään kyllä! Nyt on alkamassa uusi, ei niin mielyttävä projekti. Se tulee olemaan vaikea, pitkäkestoinen, kärsivällisyyttä ja luottavaisuutta vaativa. Tätä projektia ei näemmä voinut toteuttaa yksin, vaikka olinkin niin suunnitellut. Aikomukseni oli vain odottaa parempia aikoja ja niitä päiviä kun pienet asiat tekee iloiseksi eikä sydän enää olisi näin hajalla. Fakta nyt taitaa olla se, että yksin sitä päivää saisi odottaa melkoisen kauan, ehkä jopa niin kauan etten olisikaan enää jaksanut odottaa sitä... Siispä oli toimittava vasten omia toimintamalleja ja haettava apua. 

Mua jopa hävettää myöntää tämä. No nyt joku saattaa ihmetellä että miksi sitten kirjoitan tästä, jos tämä on häpeäksi mulle. Uskon kuitenkin että tästä kirjoittaminen ja rehellisyys helpottaa oloa. Monet yrittää sanoa, ettei ole noloa hakea apua mielen ongelmiin, että on normaalia, että mieli sairastuu joskus kuten mikä tahansa muukin ihmisen osa. Totta tuokin. Omalle kohdalle osuessa se vaan on kovin arka paikka. 

Tuntuu myös tosi heikolta. Olen pitänyt itseäni melko vahvana ihmisenä. Ilmeisesti olenkin herkkä ja heikko, koska olen päätynyt tähän jamaan. Sitä itsessäni pidän heikkoutena, en sitä avunhakemista. Se on ehkä vahvinta mussa vähään aikaan. Ei vahvat ihmiset välitä mistään pikkujutuista. Vahva ihminen romahtaa vasta kun tapahtuu jotain oikeasti hirvittävää, esimerkiksi hyvin läheisen ihmisen kuolema. Mulla ei taustalla ole mitään sellaista, toki läheisen ihmisen "menetys" muttei mitään noin vakavaa. Pieniä asioita on huonosti, mutta kun ne kaikki tulee samaan aikaan, alkaa tämä tyttö olla aika rikki. 

Cheekin sanojen mukaan kestää tuhat kertaa kauemmin toipuu ku romahtaa. Tämä on totta. On siis varauduttava pitkään prosessiin, joka alkaa keskiviikkona.

Pelottaa mennä juttelemaan ja vastata kysymyksiin. Olen yrittänyt vältellä ajattelua ja vaikeista asioista puhumista. Olen koittanut keksiä paljon tekemistä, jotta ajatukset pysyisivät poissa. Illalla olen onneksi saanut nukahdettua väsyneenä ennen kuin ne ajatukset ovat vallanneet mielen. Tosin hyvin monena iltana olen itkenyt itseni uneen. Mutta no, nukahtanut kuitenkin. Nyt onkin vaikeaa alkaa miettimään ja puhumaan näistä asioista. Toivottavasti sillä tyypillä on nenäliinoja, saattaa nimittäin tulla melkoisen kyynelrikas sessio. 

Ajattelin nyt heppajuttujen ohella kirjoitella tänne blogin puolelle tästä paranemisprosessista ja siitä kuinka Projekti Pää Kuntoon etenee. Ihan itseni vuoksi kirjoittelen ja tiedän, että siellä voi olla samassa tilanteessa olevia, joita nämä jutut kiinnostavat. Pakkohan ei kenenkään ole lukea. :D 


Hepparintamalta sen verran että Lore klipattiin eilen (vauhtiraita), kiitos Miia! :) Nyt kelpaa taas treenata ja kisata! Hallikausi startataan kotimaneesissa tämän viikon sunnuntaina KaKen kisoissa. Niistä lisää sitten! 

- Aino