Positiivisuushaaste

Kummitätini heitti minulle Facebookissa positiivisuushaasteen, jossa tarkoituksena on kertoa Facebookissa kolmena päivänä kolme positiivista asiaa kyseisestä päivästä. Ja mulle tää todellakin on haaste! Nykyään on nimittäin tosi vaikeaa ajatella positiivisesti yhtään mistään, hymyillä ja löytää niitä hyviä asioita päivästä. Toki hyviäkin hetkiä tulee ja niistä nautinkin paljon ja toivon, että niitä olisi enemmän. Kukapa nyt haluaisikaan olla surullinen ja ahdistunut? :D 

Espanjassa oli ihanaa! Oli niin helppo olla onnellinen! Oli helppo hymyillä. Ei sieltä olisi ollenkaan halunnut lähteä, kun tiesi että Suomessa arjen myötä fiilikset taas muuttuu. Ja niinhän ne muuttuivatkin. 
Espanjan matkasta lisää seuraavassa postauksessa tällä viikolla. 

No nyt niihin positiivisiin asioihin sitten! 

Lauantai: 
1. Käytiin rannalla heti aamusta serkun kanssa ja päätettiin repäistä ja mennä veneen perässä killuvaan renkaaseen. Näytti hurjan hauskalta! Vuokraaja myös lupasi, etten kastu renkaassa. En tiedä ollenkaan kuinka kauan tämä "huvi" kesti, oli se niin kamalaa! Samalla hauskaa, samalla kamalaa. Käsivoimat olivat siinä vauhdissa ja kurveissa aaltojen pomputtaessa rengasta aivan poikki, enkä nähnyt enää tuokion kuluttua mitään koska silmiini oli sittenkin mennyt sitä vettä. Kiitti hei. :D No mutta, positiivista siis oli, että me selvittiin hengissä!! 

2. Viimisenäkin päivänä saatiin vielä kunnolla syvennettyä täniä, kumpa tämä pysyisi kauan! <3

3. Ravintolassa pääruoka oli ehkä hieman pettymys, mutta jälkkäri sitten yllättikin positiivisesti! Pieni juttu, mutta niin iloiseksi tämä neiti tuli saatuaan taivaallisen hyvää jätskiä ja suklaabrownieta!

Sunnuntai: 
1. Positiivista oli, että sain nukuttua koko yölennon ajan, turbulensseista huolimatta. 

2. Kotona odotti rakas perhe ja ihana brunssi, niin onnellinen ja kiitollinen siitä! <3

3. Illalla oltiin Loren kanssa valkussa ja menikin sitten ihan superhyvin! 

Maanantai: 
1. Yhyy, koulu alkoi ja arki jatkuu entisellään... Paljon taas huonoja juttuja, mutta ehkä hyvääkin. Aamu alkoi tunnin aamulenkillä iskän ja kolmen koiran kanssa, tuli tosi hyvä ja pirteä fiilis! Täytyykin ehkä ottaa tavaksi. 

2. Näin pitkästä aikaa ihanaa kaveria Moonaa koulussa. Olikin ollut jo ikävä! 

3. Illalla tallilla Lore näytti niin tyytyväiseltä, että meinasi sydän pakahtua. Se saa aina ihmisen onnelliseksi, kun katsoo tyytyväistä heppaansa. <3 

Noniin. Vaikka tuntuu tyhmältä ja huonolta, ja asenteeni on pessimisti ei pety, kyllä niitä postiivisia asioita melkein kaikista päivistä aina löytää. Joko isoja tai sitten niitä vähän pienempiä. Ja kyllä tämä munkin elämä tästä vielä joku päivä iloksi taas muuttuu. :) 


Tällaista tällä kertaa! Tällä viikolla tulen kertomaan kuvineen kaikkineen Espanjan matkasta ja  lauantaina meillä on kisat, joten niistä juttua sitten viimeistään! :) Positiivista viikkoa kaikille! 

- Aino 

Loimihaassa loikkimassa

Päästiin kuin päästiinkin Loimaalle Loimihaan Loikkiin kilpailemaan muiden rotutoverien kanssa. Yllätyin positiivisesti suomenhevosten tasosta tänäpäivänä. Oli kaunista ja tyylikästä sporttisuokkia, jotka hyppäsivät todella hienosti! Ja mikä parasta, Lore oli yksi näistä. Ruusukkeita ei tällä kertaa kotiutettu, mutta mun mielestä Lore oli silti kaikkein paras. <3 

Aamulla lähdettiin epävarmoina ja huonolla fiiliksellä kisoihin. Minua jänskätti ja äiti puheli koko automatkan tallille kuinka yöllä oli satanut rajusti ja kuinka Lorella oli ollut huonohkoa laukkaa torstaina ja perjantaina. Epävarmuus alkoi iskeä minuunkin. Päätin kuitenkin ryhdistäytyä ja ajatella että eikun mennään nyt vaan. Tallissa epävarmuus alkoi uudestaan kun Lore makasi karsinassa torkkuen. Eikä noussut heti vaan ihan sai häätämällä häätää sen ylös sieltä. :D No, on se sitä ennenkin tehnyt, mutta kisa-aamuna ei ole kivaa tällainen... Päätettiin siltikin lähteä ja hyvä että lähdettiinkin! 

Loimihakaan päästyämme huomattiin, että kenttähän on lähes kuiva! Sopivan pehmeä, mutta tasainen ja hyvä. Lorekin vaikutti täysin normaalilta omalta itseltään. Päätettiin ratojen suhteen, että mennään ensin se ensimmäinen rata rauhassa ja katsotaan sitten mitä tehdään toisen radan suhteen. Ensimmäinen rata meni vauhdilla ja puhtaasti (3. sija). Lorea hengästytti mutta muuten vaikutti hyvältä. Kävin katsomassa seuraavan radan ja koska jätkä näytti niin virkulta, päätettiin että mennään vaan. Aina voi keskeyttää. 




No, ei tarvinnut keskeyttää. Verkassa otin vain kaksi hyppyä okserilla ennen toista rataa ja ne eivät kyllä sujuneet hyvin... :D Onneksi toinenkin rata meni sitten puhtaasti! Lore oli astetta rauhallisempo toisessa radassa. Tämä toinen rata oli myöskin kivempi ja helpompi ratsastaa. Joskus näinkin päin. Ensimmäinen rata oli nimittäin 1- tason rata ja mielestäni se oli teknisesti aika vaikea. Ainakin noin niinkun ykköstason radaksi. Paljon omituisia käännöksiä ja vaikeita teitä. 2- tason rata oli loogisempi ja helpompi ratsastaa. Tuleepahan opittua ratsastamaan erilaisia ratoja. :) Uusinnassa meillä oli liikaa vauhtia kun piti kääntää nopea lyhyt tie kympille, Lore meinasi hypätä väärän esteen, mutta onneksi vain meinasi. :D Pysähdys siihen ja matka jatkui!
Molemmat luokat olivat estekorkeudeltaan 80cm. 



Korkeudessa ei ole Lorelle mitään ongelmaa, kyllä se ne selvittää vaikeistakin paikoista, mutta sen ei tarvitsisi olla ihan niin innokas esteiden välissä. On nimittäin sairaan hankala saada kiinni innostunutta vauhtisuokkia! :D 

Ylpeä tästä ihanasta pikkuhepasta <3 Tsemppari! 

Olen tyytyväinen, että mentiin sittenkin vaan se kaksi rataa. Lore vaikutti tietysti väsyneeltä, mutta myös hyvin tyytyväiseltä. Kotona jälleen hyvät huollot ja sitten poika tarhaan nauttimaan loppupäiväksi raikkaasta ulkoilmasta. Oli hyvä päivä. <3 '

Matkailu avartaa, törmättiin Loren kanssa myös jonkinlaiseen sikaeläimeen! Aluksi Lore oli peloissaan, mutta pelon voitettuaan hän oli älyttömän utelias. Olisi halunnut mennä nuuhkimaan possua, en kuitenkaan ihan antanut kun näin tuolla elukalla kunnon sapelit... :D Hauska hetki kuitenkin! 

Nyt Lore jää Tarun (ja ehkä vähän äidinkin) hoiviin! Jonna hyppää sillä kerran minun lomani aikana, ei pääse Lore unohtamaan miten nää jutut meneekään. ;) Ikävä saattaa murusta tulla. <3 

- Aino 

Paremmin kuin koskaan!

Jee, saikulta ollaan siis palailtu, aika pikkuhiljaa. Lore on ollut etenkin käsittelyjen jälkeen tosi hyvä. Kun tajuttiin valkussa kiristää Loren turparemmiä, alkoi hommat kyllä skulaamaan vieläkin paremmin. Nyt on hyvä! 

Valmennuksissa on nyt mennyt superhyvin! Olen niin ylpeä niin Loresta kuin itsestänikin. Ollaan tehty paremmin kuin koskaan ja tsempattu tosi hyvin. Viime viikon valkussa mentiin pääasiassa sielän treeniä, joka meidän kohdalla tarkoittaa lähinnä sitä, kuinka saada hevonen kulkemaan oikein päin. Katsotaan niitä avoja ja pohkeenväistöjä sitten kun tuo aluksi sujuu... Lopputunnista muutama yksittäishyppy hyvällä fiiliksellä parin ilopukin kera ja sitten kaikin tavoin pieni rata loppuun. Rata sujui aivan täydellisesti! <3 

Tämän viikon valmennuksessa, keskiviikkona, oli tarkoitus vähän ehkä testata, mihin me nyt tällä hetkellä psytytään ja ollaan  valmiita. Olin hieman silmällä pitänyt Loren parantumistahtia Loimihaan Loikkien kannalta, että josko päästäis tänä sunnuntaina loikkimaan muiden suokkien kanssa. Kilpaa tietysit. ;) Keskiviikon valkussa todettiin, että hyvin jaksaa, vaikka hyppytoistoja tuli monta ja alkuverkkaakin oli enemmän kuin tarpeeksi. Silti hyvin jaksettiin, vaikka hiki tulikin haha. :D Hypättiin sileän jyystön jälkeen pari linjaa ja sitten rataa. Lorella oli vauhti hyvinkin paljon päällä ja se oli aivan innoissaan. Tämä teki tietysti hänet vahvaksi edestä ja sai tehdä hommia, jotta pidätteet menivät läpi. Ne kuitenkin menivät ja kaikki sujui hyvin ja tyylikkäästi. Niin tyytyväinen taas. <3 Loppuun tunnin verran hyvää huoltoa - kylmäystä, Bemeriä, Back on Trackia, Arnikaa, venytyksiä... Sen kaiken se kyllä ansaitsi! 

Päätettiin siis että kisoihin lähdetään, hyppäämään kaksi 80cm luokkaa, kerrankin kun sellainen mahdollisuus on! Tokihan aina toisen luokan olisi voinut perua, jos siltä tuntuu. Viimeiseen saakka jännättiin, ettei se vaan loukkaisi itseään tai vetäisi itseään jumiin.


Palaillaan kisohin ensi viikolla videoiden ja kuvien kera! :) 

- Aino 

Pelottava syksy

Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä... Siinä puoli kuuden aikaan aamulla kun rupeaa töihin lähtemään, alkaa ilmassa jo olla syksyn tuoksu ja viileys. Pian ne koulutkin taas alkavat. Minun puolestani saisivat olla alkamatta. Olen niin tyytyväinen työhoni, että voisin vaikka tältä istumalta soittaa kouluun ja sanoa, että pitäkääpä paska lukionne, mä jään tänne! 

Kun kesä on ollut suoraan sanottuna paska (töitä lukuunottamatta) on kamalaa aloittaa syksy. Kun työt ovat olleet päivissäni se asia, jotka on pitäneet mua reippaana ja jollain tavalla auttaneet mua pysymään pystyssä tän kaiken keskellä, on kamalaa ajatella, mitä seurauksia siitä tulee kun koulu alkaa. Koulussa mua ahdistaa ihan sairaasti, ahdisti jo silloin kun kaikki muu oli vielä hyvin. Niin mitä se nyt sitten tulee olemaan?! Opiskeluhan minua ei itseäni ahdista enkä siitä stressiä ota, koska se ei oikein meikäläistä kiinnosta. Tavallaan hyvä, tavallaan huono juttu. Koulussahan mulla ei kavereita ole ollenkaan ja olen lähestulkoon aina yksin. Syömään en tahdo mennä, koska koulussani on noloa syödä yksin. Hirvittää jo nyt nuo hetket... Pelottaa niin paljon itseni puolesta, että mikä hiivatti mua oikein pitää pystyssä sitten enää, kun töitäkään ei ole? 

Syksyllä on myös kirjoitukset, onneksi vaan terveystieto. Senkin todennäköisesti kirjoitan keväällä uudestaan, koska veikkaan että ne tulee menemään huonosti nyt syksyllä. Töitä todennäköisesti jatkan perjantai - iltaisin ja sitten on se koulu ja talli. Ja salilla haluaisin kovasti käydä, mutta katsotaan sitten miten jaksamisen laita on. Tuo koulu kyllä niiin pilaa kaiken! :D 

Onneksi ainakin toistaiseksi Lore on kunnossa ja ollaan päästy takaisin treeniin, ehkä parit kisat siinä sitten syksyllä. Syyslomamatkaa meille ei nyt ole tiedossa, on kai parempi olla ajattelematta sitä ja antaa vitutuksen tulla vasta sitten silloin kun sen aika olisi. 

Onneksi elokuu on nyt täynnä kivaa! Viime viikonloppuna meillä oli Kloppiviikonloppu, kokoonnuttiin meidän serkkujengillä meidän mökille Perniöön ja pidettiin kivaa yhdessä. Tänä viikonloppuna onkin paljon ohjelmaa. Aurafest perjantaina ja lauantaina, jatkot perjantaina... Lauantaina koiranäyttelyyn ja sunnuntaina ehkä mahdollisesti kisat. Niin paljon kivaa! <3 Ainoa surkeus siinä on, että työt lopuvat perjantaina. Maanantaina sitten nukutaan ja tiistaina alkaa koulu. Koulussa ei kauan ehditä mädäntyä kun perjantaina tämä neiti hyppää serkkunsa kanssa lentokoneeseen kohti Espanjan lämpöä. <3 Can't wait! Reilu viikko sitten siellä.  

No, kesä alkaa olla ohi, toivottavasti edes jollain oli kiva kesä! Kesät eivät selvästikään ole se mun juttu. Syksyn osalta toivotaan parasta, muuta ei nyt voi. 

- Aino