On - Off suhde kisaamiseen

Kisamood on välillä liiankin paljon päällä ja välillä taas motivaatio on valunut niin syvälle alas viemäristä ettei sitä näe enää erkkikään. Fiilikset kisaamisesta menevät vuoristorataa, ylös ja alas. Koita siinä nyt sitten suunnitella ja ottaa itsestänsä selvää. Vaikeaa se ainakin on, ellei jopa mahdotonta. Nojoo, sunnittelu nyt muutenkin on aivan turhaa näiden elukoiden kanssa, ne kun päättävät kuitenkin loukata itsensä juuri ennen suunniteltua etappia. No, pessimisti ei pety joten eiköhän se ole parempi pysyä pessimistinä kuin kovin usein pettyä.

Raisio kevät 2016 

Kun Lore huomattiin epäpuhtaaksi noin viisi viikkoa sitten ja kisat jouduttiin perumaan ja toisiin jouduimme jättää ilmoittautumatta, meinasi taas hanskat lentää tiskiin. Sanoinkin Tarulle ja äitille että heittäkää vaan se hevonen laitumelle, palataan asiaan syksyllä ja yritetään uudestaan ensi kesänä. No, nyt tuntuu että tämä olisi vähintäänkin kannattanut. Ehdin jo vähän innostua Loren parantumisesta, että mielessäni kuvittelin että olisikohan mahdollista ehtiä Metsämäen kisoihin, hyppäämään edes se 80cm. Kisafiilis oli taas tarttunut minuun ja suunnittelu näytti hetken jopa kannattavan. Nyt kun tajusin, ettei voida Metsämäkeen lähteä, romahti se taas täysin. Ihan sama, en jaksa enää edes avata Kipaa. Että joo, ensi vuonna uus yritys. 

Nyt fiilikset ovat senlaiset, että pikkuhiljaa tässä sitten valmentaudutaan ilman mitään paineita ja jätetään Salon kummatkin kisat suosiolla väliin. Sitten heinäkuun lopussa voisin mennä kotikisoihin pitämään hauskaa Loren kanssa ja sitten ehkä suunnata Loimihaan Loikkiin elokuun lopulla voittamaan ne muut suomenhevoset. Ellei Lore sitten päätä loukkaantua ennen näitä. :D Ei sitä ikinä tiedä. Katsotaan miten meidän nyt käy. 

Salo Horse Show 2015

Tänä viikonloppuna menen kuitenkin katselemaan Finnderbyä ja PM - kisoja Ypäjälle, joten voipi olla että kisakuume alkaa taas nousta... 

- Aino 

Juhannus 2016

Hyvää Juhannuksen jälkeistä elämää kaikille! 

Mulla oli taas mukava, rauhallinen ja selväpäinen juhannus. Se on jo muodostunut perinteeksi ja jos perinne on mielyttävä ja kiva, miksi sitä sitten vaihtamaan? Etenkään kun tarjolla ei ollut mitään sen suurempia suunnitelmia. En tiedä olisiko edes ollut hauskempaa riehua festareilla kavereiden kanssa? Ehkä, ehkä ei. Tähän juhannukseen olen kuitenkin tyytyväinen, saa nähdä mitä taas ensi vuonna. :) 

Parasta mitä tiiän! <3 

Meidän juhannusperinteeksi on muodostunut ihana mökkijuhannus perheen kesken. Mukaan juhlimaan tulevat myös setäni ja hänen perheensä. Team Lorenzo on siis koossa juhannuksenakin. ;) Hyvää ruokaa, saunomista, uimista järvessä, juttelua, naurua, musiikkia ja souteluretki kokkoa katsomaan. Oli jälleen onnistunut juhannus, kiitos kaikille osallisille! <3 

Kyllä tää vaan on juomista parhain! 

Ihan rento juhannusasu vaan 

"Vähän jotain lounasta"

Mikä oli parasta mun keskikesän juhlassani? Seura, mansikkakakku, hyvät unet ja mökki! 

- Aino 

Leipuri hiiva

Lupasinkin kertoa teille työkuvioistani! 

Tässä postauksessa pohdin rahaa ja muuta sellaista. Tästä ei ole ihan kauheasti aikaa... 

Homman nimi oli siis se, että olin saanut Zoolandiasta työpaikan. Luulin sen olevan unelmien kesäduunini, kunnes katselin työvuoroja. Tajusin että oikeasti koko kesälomani menisi duunissa ja lisäksi huonolla palkalla. Työajat olivat minulle huonoja, esimerkiksi kympistä kuuteen tai yhdestätöista seiskaan. Ei ehtisi ennen eikä jälkeen tekemään mitään. Vapaapäiviäkin oli hyvin harvoin ja nekin usein niin, ettei kahta vapaata ollut peräkkäin. En olisi mökillekään päässyt! 

Tallilla tuli juttua tästä ja sainkin vinkin, että kannattaa soittaa leipomo Rostenille ja kysyä. Heillä voisi kuulemma olla tarvetta. No, rohkaisin itseni, tartuin puhelimeen, ajattelin ettei tässä ole mitään menetettävää ja soitin. Käskettiin lähettää hakemus sähköpostiin ja tämän jälkeen pääsinkin sinne sitten haastatteluun. Haastateltavia oli minun lisäksi yksi toinenkin ja minä sain paikan. Aloitin työt kaksi viikkoa sitten, heti maanantaina. Turvakengät piti hankkia ja ei muuta kun töihin! Jännitti aluksi ihan sairaasti, mutta nyt tuntuu jo mukavalta. Palkka on parempi ja työjat mitä mahtavimmat! Usein olen kuudesta kahteen töissä, eli loppupäivälle jää aikaa yllin kyllin. Yhden neljästä kahteentoista vuoronkin olen nyt tehnyt ja vaikka tekikin pahaa herätä puoli kolme, oli hienoa päästä jo kahdeltatoista töistä. Olen niin tyytyävinen, että kerrankin tein oikean ratkaisun! Kesä on pelastettu.

Mulla on kivaa töissä. Kunhan tekemistä riittää niin aika kuluu nopeasti. Mulla on ihania työkavereita joiden kanssa on mukava jutustella. Voin kysyä apua keneltä vaan milloin vaan, kaikki ovat heti valmiita auttamaan. Niin ystävällistä porukkaa! Paljon on opittavaa ja paljon on jo nyt opittu. Pullapitkonikin alkavat kuulemma jo muistuttamaan pullapitkoa haha... :D 

Ja tosiaan, viikonloput mulla on aina vapaita, joten mökillekin pääsee ja saa nauttia muutenkin mukavista kesäpäivistä. Ehkä tämä elämä tästä rupeaa pikkuhiljaa (baby steps) järjestymään...

- Aino 

Säästettiinkö väärässä kohdassa?

Doychin kävi perjantaina iltapäivällä katsomassa Lorea, kun ei nyt ole tullut kuntoon hierontojen ja osteopatioiden sun muiden hoitotoimenpiteiden avulla. Varattiin Doychin pari viikkoa sitten ja nyt perjantaina saimme vihdoin vähän lisää apua ja tietoa. 

Oliskohan mahollista joku #sponsoredby... ? :D 

Lorellahan oli viime keväänä/alkukesästä samanlaista oireilua ja silloin Doychin auttoi meitä sen kanssa. Kaikki tutkittiin ja saatiin selville ja nyt tämä sama homma oli tullut takaisin, joskaan ei niin pahana kuin se oli aluksi ollut. Jotain positiivista. Positiivista kuulla oli myös se, että vika ei ole esimerkiksi takapolvessa, vaikka tästä olemme saaneet vähän vinkkiä, että siellä voisi olla vika. Vika oli selässä, satulan takana ja tämän seurauksena onkin tullut ne kaikki jumit selkään ja selän alueelle. Oli myös hyvä kuulla, että SI-nivel oli kunnossa. 

Doychin katsoi Loren liikkeessä ja teki taivutuskokeet. Juoksutus näytti hirveältä eikä Lore halunnut laukata. Nämä riitti Doychinille ja hän tiesi mitä tehdä. Kiropraktinen käsittely sekä selkään että kaulan ja pään kiinnityskohdan alueelle ja kuulemma nyt pitäisi olla parempi. Pari päivää rennosti ilman ratsastajaa ja sitten pikkuhiljaa paluu normaaliin. Jos ei tunnu hyvältä, Doychin tulee antamaan akupunktiota vanhaan tuttuun tapaan. :) Nyt fiilikset ovat jo paljon paremmat! Etenkin kun Doychin myös kehui Loren lihaksistoa ja kondista muutenkin...

Tosiaan, tätä samaista (tai samantyyppistä) ongelmaa oli ennenkin. Keväällä hoidettiin ekan kerran, sitten se sai koko kesän aikana ylläpitävää hoitoa ja hoitoväliä voitiin koko ajan pidentää. Silloin meni hyvin. Syksyllä hoitoväliksi saatiin jo reilut 3kk ja viimeinen hoitokerta oli marraskuun alussa. Silloin Lore sai jälleen sähköakupunktiota ja kiropraktisen käsittelyn (klonks klonks). Doychin oli kuitenkin lopettanut Anivetissä ja vaihtanut toiseen firmaan. Siirryttyään toiseen firmaan, hinnat olivat nousseet pilviin. Päätimme kokeilla osteopaattia. Osteopaatti osoittautui aluksi hyväksi vaihtoehdoksi ja samalla oli huomattavasti halvemmaksi. Nyt kuitenkin totesimme, että jos joku juttu toimii, miksi sitä vaihtamaan. Ikävä kyllä, taisimme säästää väärässä kohtaa. No, taas ollaan viisaampia. :D Toki oli osteopaatistakin apua ja varmasti hänelle edelleen löytyy käyttöä, mutta kyllä nyt näyttää siltä, että herra Doychin on korvaamaton. Taitava mies. <3 

Tästä hoidosta on siis kyse. 

Positiivista tässä oli myöskin se, että hoitovälin pituus olisi nyt ollut jo noin 6kk! Puoli vuottahan siinä nimittäin kesti, enneninkuin Lore meni taas tähän pisteeseen. Keskustelimmekin Doychinin kanssa siitä, että pitäisi aina jollain keinoin tietää etukäteen milloin hevonen on menossa huonommaksi ja silloin pyytää apua, eikä vasta sitten kun ongelma on jo kohdalla. Voi kun sen voisi jostain tietää! No, ehkäpä tästä kaikesta oppii jotakin. :) 

Ollaan jo sovinnossa. <3 

Seuraavaksi olisi tulossa postausta mun työkuvioista ja varmaan myös jotakin fiilispohjaista postausta muun muassa kisaamisesta. Se kun on pyörinyt mun päässä aikalailla tässä viime aikoina. Will see. :) 

- Aino 

Me ollaan riidoissa

Jep, niinkuin otsikko kertoo, ollaan Loren kanssa riidoissa. Ja pahasti. Vinkkejä tällaiseen, sanallinen sovittelu ja uhkailu ei näyttänyt toimivan...?

Viha-rakkaussuhde on mulle tällä hetkellä tuttua niin tallilta kuin ihmissuhdepuoleltakin. Alan kyllästyä moisiin suhteisiin. Viha vihana on itselleni ihan ok ja rakkaus nyt onkin lähes poikkeuksetta ihan pyllystä. Mutta kun näitä tunteita esiintyy molempia vuorotellen tai samaan aikaan jotakuta kohtaan, on asia hyvin ristiriitainen. 

Ihmissuhdeasiaani en täällä tosiaan rupea availemaan, mutta koska onhan kyseessä heppablogi, voisin kertoa minun ja Loren välisestä viha-rakkaussuhteesta. Ja siitä, että olemme riidoissa. :D 

Lore on pakoillut mua tarhassa ja karsinassa kyllä ennenkin, tuossa keväällä viimeksi. Luultiin sen johtuvan sähköiskuista, mutta saatiinkin selville, että kyseinen käytös johtuu yksinkertaisesti siitä, että Loren kallonpohja on kipeä. Kallonpohja saatiin auki ja nyt Lorella on suitsissa pehmuke, BOT-pipo ja niskaa bemeröidään ahkerasti. Silti se näyttäisi taas olevan kipeä. BOT-pipoa se ei tahtoisi pitää ja on näemmä suuttunut mulle kun jatkuvasti tungen sitä sen päähän. :D
Tänään maastossa se teki taas sen, mitä se ei ole vähään aikaan tehnyt. Säikähti kävelijöitä (joo ei varmaan oo ennen nähnyt ihmisiä) ja pyörähti täyskäännöksen ympäri, meikäläisen samalla sekunilla lentäessä tantereeseen. Ja meinasi vielä hevonen lähteä karkuunkin. Onneksi en tosiaan ikinä irrota ohjista kun putoan, nyt siitä oli hyötyä. Jos olisin irrottanut, olisi Lore varmasti jo vähintäänkin Preerialla.
Loppulenkin ajatuksia taas risteili päässä edes ja takas. Fiilis niin huono ja kaikki paikat kipeänä putoamisesta. Ja vitutti. En yleensä koskaan itke julkisella paikalla (nojoo, tallilla silloin kun Pyrke kuoli, ehkä ainut poikkeus), mutta nyt kihosi kyllä kyyneleet silmiin kun katsoinkin Lorea. Mitä tässä pitäisi oikein tehdä? 

Kun oltiin vielä kamuja <3 

Ei muiden hevoset vihaa omistajiaan tai ylipäänsä ratsastajiaan. Lorenkin olisi nyt aika olla kiitollinen kaikesta ajasta ja huolehdinnan määrästä mitä se saa. Ei taida polle sitä tajuta... Kiittämätön kakara. :D 

Ehkä tämä tästä. Ja jos ei niin katsotaan... 

Kun nyt menee muutenkin huonosti, ei asiaa kyllä yhtään auta hevosen vihainen käytös ja syyllistävä katse. Että kiitti vaan, mun luottofrendi, mun luottojätkä, nytkö säkin jätät mut oman onneni nojaan. 

- Aino 

Eikä, reikä selässä!

Eilen Lorella kävi Krista hieromassa Lorea kuntoon. Kaksi viikkoa sitten mentiin valmennukseen Tarulle ihan normaalisti, oli tarkoitus hypätä ennen lauantain kisoja. Lore oli haluton liikkumaan ja takaata epäpuhdas. Käveltiin 8.5km valmentajalta kotiin ja hypyt jäivät välistä niin valkussa kuin kisoissakin. Ihmeteltiin, että mikäs nyt siinä sitten on, juuri oli osteopaattikin käynyt ja se oli täysin hyvä. Outoa. Saimme osteopaatin aika äkkiä, viime viikolla, käymään ja hän löysikin selästä kipeitä kohtia. Totesimme että satula taitaa olla sittenkin huono.

Satulansovittaja pääsi onneksi myös aika nopeasti, tämän viikon alussa. Satulaan laitettiin eteen lisää toppausta ja nyt on ainakin satula tosi hyvä! Siinä satulaa kokeillessamme huomattiin, että Lore liikkuu tosi huonosti, tosi oudosti. Eikä halunnut liikkua ollenkaan. Äiti soitti Kristalle ja pyysi tätä tulemaan hieromaan Lorea. Ja tänään Krista onneksi pääsi paikalle. 

AniVetissä viime keväänä tapaamassa Doychinia

Kaula ja kallonpohja olivat hyvässä kunnossa ja Lore nautti ja rentoutui kun niitä käsiteltiin. Voi toista. <3 Selässä oli selkeät kohoumat kipeillä pikoilla ja ne olikin hyvin kireät. Myös vasen sisäreisi, oikea alakaula, lapa ja lonka olivat jumissa. Tietty oli kun se on kipunsa tähden käyttänyt vääiä lihaksia... Höh. 

Ja tosiaan selästä löytyi reikä! Nojoo, ei nyt reikää, reikä on melko radikaali ilmaisu, mutta selkeä revähdys vasemmalla puolella. Lanneranka oli onneksi ihan kunnossa! Huhhuh. 

Tällaista tällä kertaa. Onneksi löydettiin syy outoon liikkumiseen ja nyt toivottavasti heppa tulee kuntoon! Suokkikisat jää tottahan mooses välistä... No, ehkä me vielä joihinkin kisoihin päästään. :D 

Pikaista paranemista mun murulle. <3 

- Aino