Voiko kiintyä ja rakastaa liikaa?

Meidän tallilla on monta hevosta ja tämän vuoksi vaihtumokin on aika nopeaa. Ihmiset joutuvat luopumaan parhaista ystävistään milloin mistäkin syistä. Näinä surullisina hetkinä palaa mieleen viimeiset hetket Pyrken kanssa, been there done that. Samaan aikaan tulee huoli siitä, että mitä jos joutuu luopumaan nykyisestä rakkaudesta, Loresta. 

Alussa yritin pitää tunteet loitolla uuden hevosen kanssa. Koitin suhtautua Loreen ihan vaan minä tahansa hevosena. En ehkä juuri antanut sille mahdollistuutta olla ihana ja persoonallinen. Hoisin asiat kyllä, mutten antanut ylimääräistä huomiota tai rapsutellut sitä sen enempää. Pyrken menetettyä ei sitä enää halunnut kiintyä ja rakastua uuteen hevoseen, kun sen menettäminen sattuu silloin niin paljon. On se kummallista miten ihmismieli toimii... 

Loren kanssa meni varmaan vuosi, ennenkui väkisinkin kiinnyin siihen, rakastuin ja tajusin kuinka paljon se mulle merkitsee. Nykyään suhde on vielä syventynyt ja olen kiintynyt entistä enemmän meidän ihanuuteemme. Lore tekee siitä niin helppoa. <3 On ollut hyväksi meidän luottamukselle, että molemmat ovat kiintyneitä toisiinsa. Lore on mulle käsittämättömän rakas ja tärkeä, pois en vaihtaisi. Kaikkeni teen sen hyvinvoinnin ja onnellisuuden eteen. Olen tottunut käymään tallilla joka päivä, joskus kaksikin kertaa, tsekkaamassa onko kaikki hyvin (miksei olisi hah) ja antamassa välipalaa tai siivoamassa tarhaa tai muuta sellaista. Tulee kovin orpo olo jos ei mene jonakin päivänä tallille. 

Koskaan ei näiden elänten kanssa tiedä, milloin on aika sanoa heipat syystä tai toisesta. Jokaisesta hyvästä ratsastuksesta ja terveestä päivästä tulee olla kiitollinen ja hyvistä hetkistä tulee nauttia täysin rinnoin. Ne eivät valitettavasti ole itsestäänselvyyksiä. Se on kaivertunut mun mieleeni jo viime hevosen kanssa. Nykyään osaa kaikkien vastoinkäymisten (omien sekä muiden) jälkeen arvostaa hienoja hetkiä ja terveitä päiviä paljon enemmän. Ei voi muuta kuin toivoa parasta, pelätä pahinta ja nauttia hetkistä hevosen kanssa.

Tässä kuvassa näkyy pahimman pelkoa, hiukan toivoa ja kaikkein eniten: pienen ihmisen suuri rakkaus sen parasta ystävää kohtaan. <3 

Kaikki me tiedämme eläimen ottaessamme, että olemme vastuussa siitä ja sen hyvinvoinnista. Tiedämme, että usein me olemme se osapuoli joka joutuu luopumaan rakkaasta ystävästä. Lohdullista se kuitenkin on, että me saamme päästää parhaan ystävämme tuskistaan, eivätkä he joudu kärsimään. Sitä ei kuitenkaan kannata ihan joka päivä murehtia, vaan nauttia eläimen kanssa siitä ajasta, joka on meille suotu. Antaa eläimelle se kaikki onnellisuus ja hyvinvointi, mikä on mahdollista sille antaa. Luopumisen tuska tulee sitten kun se tulee, ja siitä kannattaa kärsiä vasta kun on sen aika.

Eki puksuttaa hienosti jo 22. ikävuottaan eikä kukaan murehdi hänen tulevaa poismenoaan, joka joskus koittaa. Hänen kanssa nautitaan vielä täysin rinnoin ja vanhan hevosen ehdoin. Tämä hevonen tarjoaa monelle paljon ihania hetkiä. <3 

Vastaus retoriseen kysymykseeni otsikossa taitaa olla, että ei voi. Toki mitä enemmän välittää ja rakastaa, sitä vaikeampaa luopuminen on. Mutta ennen luopumista voimme vaan rakastaa, nauttia ja antaa eläimelle ihanan elämän. <3 

- Aino 

Ypäjän kisaviikko meidän osalta

Oltiin launtaina Ypäjän kisaviikolla hyppäämässä 90cm heti aamusta. Kisat olivat derbykentällä eli kentän suuri koko ja nurmi toivat omat haasteensa ja jännityksensä kisaan. Viimeksi ollaan nurmella menty viime kesänä Metsämäessä, eli kokemusta siitä ei juurikaan ole. En olekaan pitkään aikaan jännittänyt niin paljon kuin nyt viikonloppuna Ypäjällä. 

Lauantain tarkoitus oli tutustua derbykenttään ja sen ympäristöön, jotta sunnuntaina ei enää menisi aikaa ja energiaa niiden asioiden ihmettelyyn. Lauantaina olikin sitten aikainen aamu, kun kisat alkoivat jo kahdeksalta aamulla. Viiden jälkeen aamulla herätyskello piippasi ja kuudeksi tallille. Hokkien kiertokin toi meille molempina päivinä lisää haastetta. Aamuluokassa oli kuitenkin hyvää se, ettei ehtinyt vielä silloin tulla niin järkyttävän kuuma. 

Lore oli hyvän tuntuinen ja nurmella se oli aika menossa. Itseäni kuitenkin jännitti todella paljon, joten se häiritsi rataa jonkin verran. Aloin hengittämäänkin vasta nelosesteen jälkeen haha. Tuloksena 4 virhepistettä perusradalta. Olin kuitenkin tyytyväinen Loreen ja lähdettiin sunnuntaille hyvillä fiiliksillä ja rauhallisin mielin. 

Sunnuntai oli meille se pääpäivä. Hypättiin 95cm, Prestige cupin toinen osakilpailu. Odotukset oli korkealla, samoin tavoitteet. Olin toivonut meidän kohdalla paljon tältä Prestige cupilta ja olin tosi innoissani siitä. Harmitus ja pettymys olikin varmaan siksi niin kovin suuri, kun kisat eivät menneetkään niin odotetusti ja palkinnot jäivät taas vain haaveeksi. Kakkoseste tuli alas, Lore teki laiskan hypyn ja otti etusillaan puomin pieneltä pystyltä alas. Laukka kuoli vähän kaarteessa joten en saanut sitä hyvään laukkaan ennen estettä. Nelosesteelle tuli yllärikielto! Oltiin molemmat niin menossa ja ajattelin että tulee hyvä askel, mutta viimeisellä sekunnin sadasosalla Lore päätti vetää liinat kiinni. No, uusi lähestyminen uudella asenteella nimeltä Perkele. Perkeleellä mentiin koko loppurata ja se sujuikin sitten tosi kivasti, siitä saa olla ylpeä. Se eivaan auta enää siinä kohtaa kun virhepisteitä on perusradalta jo se 8. Nolotti, ärsytti, vitutti ja ennenkaikkea harmitti. Olisin niin kovasti halunnut onnistua ja pärjätä. Nämä suomenhevosluokat kun ovat ainoita luokkia joissa edes voidaan pärjätä... 

Hieno poika ja hikiset silmät <3 

Kun harmituksesta oli päästy yli (kiukuttelut kiukuteltu ja itkut itketty), oli aika miettiä rataa kriittisesti ja rakentavasti. Ei se hyvältä vieläkään tunnu, mutta seuraavaa toimintasuunnitelmaa on jo rakenneltu. Vielä pitää valmentajan kanssa keskustella seuraavista liikkeistä. Tarkoituksena kuitenkin olisi seuraavaksi tähdätä Salo Horse Showhun puolentoista viikon päästä torstaina. Katsotaan mitä tehdään ja mitä hypätään, miten hypätään ja hypätäänkö ollenkaan. :D 

On mulla silti kaikkein hienoin suomenhevonen mitä Ypäjällä nähtiin. <3 Ja kaikkein rakkain. 

Alkuviikon Lore menee sileällä ja keskiviikkona maastoon. Perjantaista sunnuntaihin saa poika lomailla. <3 Ansaittu pieni kesäloma. 

Kuvista kiitos Henni-Leena Helenius ja Heidi Lammi.  

- Aino 

Molempien kuulumisia

Melkein kuukausi on jo vierähtänyt töissä Rostenilla. Samassa työpaikassa siis olen tämänkin kesän, leipomo Rostenilla Turussa. Oli kiva palata tuttuun paikkaan ihanien työkavereiden keskelle ja saada tutustua muutamaan uuteenkin ihmiseen. Työpäivät menevät älyttömän nopeasti (hyvä niin) ja olen saanut tehdä kivoja vuoroja, oppinut uusia asioita ja saanut varmuutta viime kesänä oppimiini juttuihin. Teen suurimmaksi osaksi kahta vuoroa: 03-11 tai 06-14.
Pidän molemmista vuoroista, ehkä kuitenkin enemmän yövuorosta. Silloin on enemmän tekemistä ja kiirettä pukkaa, joten aika menee nopeasti. On myös aika luksusta päästä töistä jo yhdeltätoista ja koko päivä on oikeastaan vasta edessä. Toki pienet päiväunet täytyy siinä nukkua, mutta mikäpä sen mukavampaa. Kun kahdeksan aikoihin menee nukkumaan, jaksaa herätäkin siinä ennen kahta yöllä. 

Lore oli viime viikonlopun Tarun kanssa Ypäjällä leirillä. Leiri oli kuulemma mennyt hienosti, mitä nyt Lore oli innoissaan vetänyt koko kolme päivää olkea, jonka oli tarkoitus olla kuiviketta... :D Maanantaina pojalla oli vapaapäivä ja tiistaina oltiin maastossa reilut kaksi tuntia käppäilemässä. Eilen oli Tomaksen estevalkun vuoro. Meillä on viikonloppuna kahtena päivänä Ypäjällä kisaviikolla kisat, lauantaina 90cm ja sunnuntaina "pääluokkana" Prestige cupin toinen osakilpailu 95cm. Valmennus meni ainakin Loren osalta tosi hienosti, Lore teki hyviä hyppyjä ja oli mukavasti menossa ja kuunteli kiltisti. Omassa ratsastuksessa oli taas ongelmaa aluksi, mutta Tomaksen huutojen jälkeen (ansaitut taas hahah) ratsastus muuttui paremmaksi. Jos osaan ratsastaa samalla tavalla kisoissa, ei ole mitään ongelmaa! :) Kaiken kaikkiaan tyytyväinen valmennukseen. 

Ei olla koskaan ennen oltu Loren kanssa derbykentällä, saas nähdä kuinka sujuu hahah. Siellä kyllä saa pieni Lore laukata kunnolla etäisyyksiä, että päästään maaliin enimmäisajan puitteissa. Lauantaina mennäänkin se 90cm juurikin sen takia, että saadaan rauhassa tutustua paikkaan ja esteisiin, ettei enää sunnuntaina tarvitse niin ihmetellä paikkoja ja pohjaa. 

Seuraavalla viikolla onkin jo juhannus. Me ollaan silloin kaikki lomalla! Lore saa kolmen päivän loman siinä kohtaa, tekee varmasti ihan hyvää- <3 Me muut lähdetään mökille viettämään juhannusta perinteiseen tapaan, syöden hyvää ruokaa, nauttien seurasta, saunoa ja uida arjen pölyt irti ja toivon mukaan myös saadaan nauttia kivasta säästä. :) 

Kuullaan taas kisojen jälkeen, videoiden ja kuvien kera! Kivaa ja reipasta viikkoa kaikille, meikäläinen painuu nyt päiväunille ennen illan valmennusta! 

- Aino