Wanhojen tansseihin valmistautumista

Voi kuulkaa, se vaatii enemmän kuin voisi heti ajatella! Tiesin kyllä, että valmisteluja, suunnittelua ja rahaa se vaatii, mutta tämä määrä kyllä kieltämättä vähän yllätti. No ei se mitään, aiomme silti tehdä prinsessapäivästäni mahdollisimman täydellisen!

Wanhojen päivän onnistumisessa mukana on tottakai äiti ja myös Taru! Team Lorenzo vauhdissa. Taru osaa meikata hyvin, joten hän meikkaa minut. Hän myös tekee ihania kampauksia ja tuntee hiukseni hyvin, joten hän samassa tekee minulle kampauksenkin. Koemeikki ollaan jo tehty, vielä pitäisi kampausta kokeilla. Se taitaakin vaatia vähän enemmän aikaa. Se tehdään aikalailla heti, kun olen muutamia hankintoja saanut tehdyksi.

Tällä hetkellä ostoslistalta löytyy:

- Meikkivoide
Mullahan itselläni ei ole meikkivoidetta, koska en käytä mitään muuta meikkiä nassussani kuin kulmageeliä ja ripsaria. Helppoa hommaa. Silloin pari kertaa vuodessa kun haluan meikkivoidetta joihinkin juhlallisuuksiin laittaa, lainaan äitini meikkivoidetta, joka ei tietystikään ole ehkä parasta mahdollista omalle hipiälleni. Nyt siis pitää hannkia meikkivoide, joka olisi sopiva juuri minulle.
- Hiuspinnit
Paksut ja runsaat hiukset, aiheuttaa hieman ongelmia tässäkin tilanteessa. No, ainakin tukkaa riittää ja saadaan muhkea ja näyttävä kampaus aikaan. Tavallisia pinnejä pitää olla noin miljoona ja helmipinnejä sitten kampauksen päälle tuomaan lisää säihkettä.
- Irtoripset
Ripsienpidennyksiähän minulla ei enää ole, syystä että ne eivät vain pysy meikäläisen ripsissä. En tiedä mikä siinä mahtaa olla syynä. Kävin kahdella eri laittajalla eikä pysynyt kummankaan laittamana. Äh, harmittaa, ne kun olivat niin mageet ja kätevät! Paitsi että niin, nehän putosivat ensimmäisen viikon aikana... Tämän harmillisuuden vuoksi ostan irtoripset tuomaan lisää syvyyttä ja volyymiä silmiini.
- Säihkyvä rannekoru
Mietin jonkun aikaa, että ostanko tiaran vai oikein kimaltavaisen rannekorun. Päädyin rannekoruun sillä sitä voi käyttää useamminkin. Tiaraa varmaan harvemmin tulisi käytettyä. :D
- Huulipuna
Tässäkin asiassa olen aika surkea tapaus haha. Mulla ei nimittäin ole kuin yksi huulipuna, joka on sellaista sävyä, joka taittaa liilaan, Jos mekossani olisi liilaa, se mätsäisi tosi kauniisti, mutta kun ei ole. Pitänee ostaa punaisempi huulipuna!
- Lämpörullat
Kuulemma on vanhanaikaisia nuo lämpörullat? Ei ainakaan meinannut löytyä millään mistään! Onneksi naapurin varaston kätköistä löytyi. Ihanaa ettei tarvinnut omia ostaa, ovat meinaan aika harvakäyttöiset... 

Mekko on hankittu jo elokuussa. Millainen? Minkä värinen? Se jääköön salaisuudeksi helmikuun kahdeksanteentoista päivään saakka...
Niin siis jos se mahtuu päälle. Kokeiltiin tänään mekkoa äidin kanssa ja huomattiin ettei mekko ole menossa kiinni. 5cm jäi kevyesti ihoa näkyviin eli mitään tsäänssejä ei ollut saada mekkoa kiinni. Hienoa, se on dieetti nyt! Massakausi on siis tuottanut mulle kaikenlaista massaa liiankin hyvin... Nyt vaan dieetataan ja toivotaan parasta. 

Jassu, joka laittaa minulle kynsiä ja on yksi parhaista kavereistani, huolehtii kynsieni kauneudesta myös wanhoissa. Jassu hoitaa myös minun kulmakarvani kondikseen. On mulla niin ihana ja huolehtivainen apujoukko mun ympärillä. Kyllä mun kelpaa!

Vajaa kuukausi wanhoihin ja vielä on vaikka mitä tehtävää! Onneksi tanssit sujuu hyvin ja löytyvät jo melko hyvin selkärangasta. Osaa voisin varmasti tanssia unissanikin. Pieniä viilauksia pitää kyllä vielä tehdä. Luotto siihen, että wanhojen tanssit ja koko päivä menee hyvin, on kova! Tuota päivää on odotettu!

Ainut kritisoitava asia on se, että joudumme tanssimaan Logomossa jo torstaina illalla ja perjantaina aamulla vielä koulussa. Joudun siis nukkumaan todennäköisesti tuolilla istuen, jotta meikki ja kampaus pysyvät kunnossa. Ärsyttävää. Kiitos vaan kymmenen vuoden etukäteisvarauksesta Puolalanmäki ja Kerttulin lukio. :D
No, se ei minun wanhojen päivääni pilaa. Kaikki menee oikein hyvin. <3 (mikälisikäli saamme sen mekon kiinni...)

-  Panikoiva dieettiläinen Aino 

Hyvä, hikinen estevalmennus

Jehee, tänään oli taas valmennuksen vuoro! Vähän jänskäsin eilen, että eikai valmennus vaan peruunnu... Olin nimittäin pikaisessa vatsataudissa. Onneksi se kesti vain vajaan päivän ajan, joten ei muuta kun hevosen selkään ja menoksi! 

Ajeltiin jälleen Keiramon tallille kahdeksi, laitettiin hevonen pihalla kuntoon ja siitä sitten maneesiin treenailemaan. On tuo kyllä kiltti otus, siinä se kiltisti seisoi kuntoon laitettaessa sekä poislähdettäessä. Ihana. <3 
Aloiteltiin valmennusta ihan sileän verkalla taas. Kädet ovat parantuneet roimasti tässä parin viikon aikana, jes! Olenkin niihin nyt keskittynyt aika paljon... Oli kiva kuulla että se on tuottanut tulosta. Laukattiin aika paljon alkuverkassa ja kummallekin tuli hiki jo siinä vaiheessa. Kunto kohdillaan haha. Vähän tuossa reippaassa laukassa on sitä ongelmaa, että Lore kaatuu mun sisäpohkeen ympärille. Ulko-ohjaa vaan ahkerammin käyttöön niin ongelma ratkaistu. Tästä mä niin tykkään että kaikki ongelmat ratkeaa heti kun niitä edes ilmestyy! 

Hyppely aloitettiin kavalettitreenillä, jota ollaan menty noin vuosi sitten. Silloin se meni ihan päin mäntyä vaikka menimme sitä yhtä pientä tehtävää varmaan oikeasti puoli tuntia. Nyt kuitenkin tehtävä meni paljon paremmin ja tyylikkäämmin eikä tarvinnut montaa kavaletin ylitystä ottaa (ehkä max 8?) kun oltiin jo tyytyväisiä aikaansaannokseemme. Ollaan siis kehitytty tässäkin. Yksi ratkaiseva asia on varmaan luotto hevoseen ja hevosen luotto muhun. Ja toinen oleellinen asia on sitten se rauhallinen ja hitaampi laukka, jota Lore pystyy nykyään jo paremmin ylläpitämään. 

Kavalettitehtävän jälkeen mentiin noin 70cm korkeaa rataa. Rata oli melko simppeli, helppo ratsastaa. Heposeni sattui olemaan aika villinä siinä alussa joten otimme joka esteen jälkeen käyntisiirtymän jonka jälkeen jatkoimme rauhallisessa laukassa kohti seuraavaa estettä. Ja taas esteen jälkeen siirtymä käyntiin. Lorea otti niiiin paljon päähän! Mutta kyllä se siitä sitten treenin myötä rauhoittui ja lopuksi saimme radan pari kertaa mentyä ihan nätisti ilman käyntisiirtymisiä. 
Alussa sain pari kertaa Lorelta taas muistutuksen, että pidäppä nyt niistä molemmista ohjista ja pohkeista huolta. Jos et nimittäin pidä, niin mäpäs en hyppääkään vaan livahdan tästä esteen ohi hupsista vaan. Ja ratsastajahan oppi pitämään hevosensa ohjien ja pohkeiden välissä. 




Tässä hieman videomateriaalia tämän päivän valmennuksesta. Iskä kuvasi ensimmäistä kertaa ja hyvin näytti kuvaaminen sujuvan! Äitihän siis tosiaan on töissä vielä tuohon aikaan kun minä ja Lore jo pistellään menemään valmennuksessa, joten iskä meitä kuskailee, kuvailee ja auttaa. Kiitos! Ei tämä muuten näin mahdollista olisikaan. 

Tosiaan, hyvä ja hikinen valmennus meillä oli. Lore oli kavioista korviin hikinen, mutta tyytyväisen oloinen. Kotona sitä sitten oltiinkin jo melkoisen väsynyttä pollea. Kaikkensa antanut. <3 

Ensi viikolla sitten uudestaan! 

- Aino 

Hevosten täyteinen viikonloppu

Huhhuh. Sunnuntai ilta, kello on puoli yhdeksän ja voisin jo painua pehkuihin ja nukahtaa. Tämä viikonloppu on ollut raskas ja oikeasti aika heppapainoitteinen! 

Perjantaina ei kuitenkaan ollut hepoista tietoakaan. Silloin vietettiin Timon kanssa parisuhdepäivää, ihan huvin vuoksi. Käytiin treffeillä ja ai että kun oli hauskaa ja teki niiin hyvää! Jokaiselle parisuhteelle pitää toisinaan muistaa "uhrata" kunnan deittailuilta. Meidän treffi-iltaan kuului aluksi salilla käsitreeni, jonka jälkeen Finnkinoon ostamaan pähkinöitä ja poppareita (NAM!) ja katsomaan elokuvaa nimeltä "Mies joka rakasti järjestystä". Olin jo aiemmin nähnyt tuon ruotsalaisleffan trailerin ja vaikutti hauskalta ja laadukkaalta elokuvalta joten päätettiin mennä katsomaan se. Napapiirin sankarit 2 saa jäädä johonkin toiseen kertaan. Leffa totisesti olikin hyvä ja myös aika liikuttavaa materiaalia. Leffan jälkeen menimme syömään kauniiseen, tunnelmalliseen ja herkulliseen paikkaan, Golden Grilliin. Golden Grill sijaitsee Hansan yläkerrassa ja sieltä on upeat näkymät kauppatorille. Palvelu oli iloista, ruoka halpaa ja törkeän hyvää ja paikka itsessään rauhallinen, kaunis ja tunnelmallinen. Saimme Timon kanssa meilkein kahdestaan olla siellä... Hyvä paikka, kantsii käydä! 
Oli niin ihana ilta, näitä ehdottomasti lisää! <3 

Naminami! <3 

Lauantaina aamulla herätyskello soi jälleen kuudelta. Jo kuudennen kerran tällä viikolla, huoh... No huomenna saisi nukkua pitkään. Aamutallin aika. Aamutalli meni hyvin ja ihan hyvällä energialla. Hepat olivat kilttejä eikä aksidenttejä tällä kertaa tapahtunut. Aamutallin jälkeen menin Loren kanssa maneesiin Olin kyhännyt sinne puomi-kavaletti treenin, keskiympyrällä kaksi puomia ja kaksi kavalettia. Tarkoitus oli saada Loreen tuntumaa ja kontrollia. Vasemmassa kierroksessa onnistui tosi hyvin, oikeaan sai tehdä enemmän töitä. Mutta sujui sekin sitten lopuksi. Tämän jälkeen käytiin vielä vajaa tunnin maastolenkki aurinkoisessa säässä äitin ja Ekin kera. Varttia yli neljä lähdimme tallilta kotiin, vihdoin ja viimein. Äkkiä suihkuun, ruokaa ja vaatteiden vaihto ja auton nokka kohti pikkuserkkuni Ilonan 1-vee synttäreitä! 

Synttäreillä tuli päätettyä, että joudun tehdä vielä sunnuntainakin aamutallin. Okei no se siitä nukkumisesta sitten. Otti päähän kyllä kun vielä edellinenkin väsymys painoi päälle. No, ei auttanut. 

Kello pirisi taas kerran, jo seitsemännen kerran tällä viikolla kuudelta ja ei muuta kun aamutallin kimppuun. Tämäkin aamutalli meni aika nopsaan ja hyvällä energialla. Tallin tekoa piristivät tauot maneesissa kun käytiin katsomassa Tomaksen estevalmennuksia ja iloittiin tallikavereiden hyvistä treeneistä! Päiväheinien jaon jälkeen lähdettiin puolentoista tunnin maastolenkille vakkariseurassa. Hevoset pääsivät puhkumaan hangessa, kävelemään pitkin ohjin, ravaamaan ja laukkaamaan lumen pehmittämillä teillä, kiipeämään mäkiä ja rämpimään metsissä. Oli lenkin lopuksi tyytyväistä ja väsynyttä jengiä. <3 
Eki-pappakin oli ressukka kavioista korviin ihan hiessä! :D
Kolmelta lähdin hierojalle, voi vitsi että teki hyvää! Kiitokset luottohierojalle Pialle joka hieroo mut aina kuntoon! 

Tosiaan, 18 tuntia tuli tänä viikonloppuna vietettyä Ylikylän heppaparatiisissa. Huhhuh, melkoista. :D Kotiin päästyämme meille tarjottiin iltatallia.... Hell No! 

Nyt sinne vällyjen väliin nukkumaan lämpösukat jalassa että jaksaa taas huomenna herätä kuudelta...  Hyvää yötä! <3

<3

- Aino 

Toivottavasti ei koskaan tarvitse valita vain toista.

Huoh... Turhauttaa ja ärsyttää.

Minullahan on kaksi tärkeää harrastusta, tai pikemminkin elämäntapaa. Salilla käyminen ja kaikki siihen liittyvä ja sitten tämä heppailu. Molemmat rakkaita, tärkeitä harrastuksiani, joiden parissa vietä paljon aikaa. Olen kiinnostunut molemmista ja tykkään harrastaa molempia. Mutta kumpi on SE oikea juttu? 
Tätä olen joskus ennenkin miettinyt. Tämäkin postaus on lojunut viimeistelyä odottavana luonnoksissani. Ja tänään sain viimeistelyn. 

Hevostyttö olen ollut jo vuodesta 2004, 6-vuotiaasta pikku-Ainosta lähtien. Olen ollut hevoshullu läpi lapsuuteni. Ensimmäinen "oma" heponen tuli, kun olin seiskaluokalla. Sitäkin ennen olin hyvin aktiivinen poniratsastaja. Hevoset ovat aina kuuluneet elämääni ja kasvattaneet minusta tällaisen kun olen.  

Salilla käynti ja kaikki tämä fitnessjuttu on taas uudempi tuttavuus. Rautaa olen kesyttänyt vasta puolitoista vuotta, vuoden enemmän tosissaan ja tavoitteellisemmin. Olo tuntuisi huonolta, jos en tätä saisi tehdä. Toki joskus tuntuu, ettei jaksaisi lähteä treenaamaan tai että ompa tämä turhaa kun ei kehitystä näy. Mutta turhalta tuntuu joskus myös tuo heppailu. 

Molemmissa lajeissa minulla on kilpailuviettiä, kunnianhimoa ja kehittymisen tarvetta. Kummassa sitä sitten pääsee helpommin toteuttamaan? 

Vastaus on helpohko. Salilla treenatessa. Saan päättää (lähestulkoon) itse miten treenaan, millä volyymillä, minkä treenin. Joskus tottakai tulee haasteita muun muassa riittävän ruuan saannin tai ajan kanssa. Mutta niistäkin on kyllä selvitty ja tullaan selviämään.Jos joku asia ei mene putkeen ja sitä pitäisi parantaa, saan syyttää itseäni, kirota ja haukkua itseäni, vaikka lyödä jos haluan. Ja perkele minähän parannan tätä vielä, ennen ei kotiin lähdetä. Saan itse käskytettyä itseäni ja motivoitua itseäni. Saan itse päättää ja suunnitella. Olen juuri oman itseni varassa. Jos en jaksa ja halua, on se oma syyni, silloin on turha kehitystäkään odotella. Jos teen parhaani ja paiskin kovasti hommia, se palkitaan. Hevosjutuissa kun ei aina ole näin. 

Toki joskus on. Yleensä hyvä ja yrittäväinen työ palkitaan. Edes jotenkin. Mutta hevosen selässä kun kaikki ei ole itsestä kiinni. Vaikka olisit itse kuinka skarppina ja yrittäisit kaikkesi, voi treeni silti mennä päin pyllyä. Se ei ole omasta tahdosta kiinni. Siinä on myös (vähintään) yksi toinen osapuoli, hevonen. Silloin ei välttämättä voi suunnitella ja tehdä sitä mitä oli ajatellut, voi tulla mutkia matkaan, joihinka et voi itse vaikuttaa. 

Omaa kroppaa voi jonkin aikaa pakottaa (tietysti rajansa kaikella), hevosta ei. Vaikka itse kehittyisit hevosen selässä ja tulisit paremmaksi ratsastajaksi, ei hevonen välttämättä kehity samaan vauhtiin, ettekä pääse tavoitteisiinne. Tavoitteita voi hyvinkin joutua muuttamaan. Omaa kroppaa treenatessa voi ajatella, että jos ei tavoite toteudu on syytä katsoa itseään peiliin ja syyttää vain itseään. Oletko muka tehnyt parhaasi ja antanut kaikkesi? 

Hevoset ovat minulle rakkaita, enkä tiedä millaista olisi elämä ilman tallilla käymista ja ratsastamista? Ja toki onnistuneitakin hetkiä tulee, silloin kun kummallakin, minulla ja hevosella on hyvä olla ja motivaatio kohdillaan. Onneksi on, nimittäin näitä onnistuneita hetkiä tarvitaan jokaisessa lajissa. Välillä ottaa päähään ja tekisi mieli luovuttaa, mutta niinhän se on kaikessa. En halua lopettaa, kumpaakaan, koskaan. 

No, mikä on vastaus? En tiedä. En ole saanut selville sitä, vaikka jo viime kesänä mietin tätä samaista asiaa ensimmäistä kertaa. Vaikka salijuttu onkin ehkä luonteelleni parempi harrastus, ei se silti tarkoita sitä, ettei heppailu sovi minulle lainkaan tai että aion lopettaa. Siitä ei ole kyse. Nämä ovat vain näitä elämän pohdintoja. 

Toivottavasti ei koskaan tarvitse valita vain toista. 

Tänään meni ratsastus aikalailla päin prinkkalaa. Fiilis oli paska ratsastuksen jäljiltä. Kyyneleet valuivat poskia pitkin ajatellessani, että jos vaan lopettaisi. Kaduin ajatusta heti kun katsoin Lorea. Kuinka voisin? Fiilis huononi entisestään ja oli pakko vain purskahtaa itkuun ja halata Loren kaulaa. Onneksi se ei tiennyt mitä pääni sisällä liikkui. Nyt täytyy vaan koota ajatukset. Heti. 

-Aino 

Osteopatiaa

Tosiaan, eilen Lore sai osteopaattista hoitoa Mari Vidgreniltä. Doychin alkoi käymään liian kalliiksi nyt kun on siirtynyt Anivetistä uuteen yritykseen. Muutamat tallikaverimme suosittelivat ammattitaitoista ja kokenutta Maria, joten päätimme kokeilla. 

Harmittaa niin paljon, kun en päässyt katsomaan käsittelyn alkua. Kuulemma oli Lore ollut tosi kipeä tasaisesti joka puolelta kroppaa ja Mari oli meinannut saada kaviosta. En mä meinannut uskoa, että meidän pieni Lore nyt semmoista tekisi. No, taisi tehdä kipeää. 

Käsittelyn loppupuolella, jonka minäkin näin, oli Lore jo rentoutunut ja paljon paremmassa jamassa. Loren lonkan loitontajat olivat tosi jumissa ja niitä nyt pitää jumpata ja venytellä. Kyljet reagoisivat käsittelyyn, syynä voi olla selän jumit tai jokin vika suolistossa. En halua uskoa tuohon jälkimmäiseen, kyllä suolisto-ongelmista on meillä jo ihan tarpeeksi kokemusta... Niitä kylkiäkin tiedämme hoitaa jatkossa. Myös niska ja kallonpohja olivat melkoisesti jumissa. Nekin kyllä onneksi saatiin auki. Nyt pitäisi taas heposen voida astetta paremmin. <3 

Nyt on tiedossa pari päivää käppäilyä ja alkuviikosta aloitellaan hiljaksiin tekemään noita jumppajuttuja. Mutta ensin antaa sen nyt rauhassa palautua hoidosta. 

Tänään oltiinkin taas lähestulkoon koko perheen voimin maastossa nauttimassa ihanista maisemista ja pakkasesta. Lore söi lunta ja näytti nauttivan käppäilystä lumen keskellä. Meillä oli niin kivaa! :) 

- Aino 

Kuulumisia viikoilta 1 & 2

Hehee, heipparallaa! 

Joululoma on päässyt loppumaan ja vuosi 2016 saatu alkamaan! Aika kiitää näemmä myös tänä vuonna, nythän on jo 14. päivä... 

Viime viikko oli oikein mukava! Ainakin tuo loppuviikko. Kiireinen mutta hyvä. 

Lauantaina aikainen herätys, sillä lähdimme Team Lorenzon kanssa Saloon Match Show:hun. Emme suinkaan Loren kanssa, vaan hieman pienemmän nelijalkaisen, nimittäin Tarun mäyräkoiran Kessun kanssa. Vien Kessun tänä lauantaina Turun KV -näyttelyyn ja tarvitsimme treeniä. Kessu ei nimittäin ole ennen ollut näyttelyssä enkä minä ole ennen esittänyt pientä koiraa. Kaikkia erilaisia kauhuskenaarioita meillä oli, mitenkä näyttelyt sujuvat... Kessu kun on yleensä kovin vilkas tapaus. Näyttelyssä Kessu oli kuitenkin lunki kuin vanha kehäkettu! Sijoituttiin kolmansiksi ja saatiin hymy ja helpotus kaikkien naamoille. Hyvä reissu ja hauskaa oli. <3

Sieltä kotiuduttuani äkkiä repun pakkaus ja Michelin ukoksi pukeutuminen sai alkaa. Tiedossa oli jonottaminen HK Areenalla, Cheekin Alpha Omega tourille. Ollaan serkkuni Karoliinan kanssa oltu jäähallista asti jokaisella tällaisella merkittävämmällä keikalla. Tämäkin oli taas aivan mahtava kokemus ja meillä oli kunnon hauskaa! Stadionia ei tämä kuitenkaan ihan voittanut, mutta mikäpä voittaisikaan... Cheek. <3 Meillä oli tosi kivaa eikä edes jäädytty! #teamcheek 

Huikea keikka jälleen kerran! Tämä mies on jotain niin mahtavaa. Onneksi saatiin nauttia keikasta taas eturivissä. 

#selfie

Vaikka lauantaina meni myöhään, oli sunnuntaina lähdettävä aikaisin aamutallia tekemään. Se menikin suht. sutjakasti. Aamutallin jälkeen meillä oli maneesissa puomibileet. Pia oli katsonut netistä hyvän harjotuksen ja kun kaikki osallistuimme rakentamiseen Pian valvovan silmän alla, ei homma edes ollut niin suuri, vaikka puomeja kyllä riitti... Meitä oli viisi ratsukkoa treenailemassa puomien kanssa ja meillä oli niin kivaa! Treenit onnistuivat kaikilta hyvin. Lorekin oli oikein rauhallinen ja selvästi tykkäsi mennä. Seuraavia puomibileitä suunnitellaan jo! 

Maanantaina käytiin Loren kanssa käyntimaastossa. Tällä kertaa tuossa kylmyydessä ja lumisateessa tehtiin vain vajaa tunnin lenkki. 

Tiistaina aamulla Lorella oli tiedossa raspaus. Vuosi oli hujahtanut edellisestä raspauksesta, joten tämä hoito oli kohdallaan. Loren viimeaikaisiin asettumisprobleemiin löytyi selitys; Lorella oli teräviä isoja piikkejä hampaissa, jotka olivat tehneet haavoja Loren poskiin. Onneksi piikit saatiin raspattua pois ja haavat saavat parantua. 

Illalla oli Kirsi Hagnerin valmennus. Mietittiin vähän, että mennäänkö vaiko eikö. No, päätettiin että menen kokeilemaan mitä Lore tuumaa kuolaimista ja ratsastuksesta. Suu ei vaikuttanut kipeältä ja Lore oli normaali oma itsensä, joten annettiin mennä. Kuitenkin aika rennosti eikä valmennus onneksi ollut kovin raskas. Menimme puomeja, jotta saimme hepat keskittymään. Loppua kohden muun muassa siirtymien avulla Lore rentoutui ja muuttui tosi kivaksi ratsastaa. Oli kiva päättää tunti hyvään fiilikseen ja kehuihin. :) 

Haahuileviin käsiin on nyt keskityttävä! 

Eilen keskiviikkona lähdettiin iskän kanssa tallille. Sieltä otettiin kuulkaa heppa koppiin ja lähdettiin valmennukseen. Eikä mihin tahansa valkkuun, vaan juuri nimenomaan Tarun valkkuun Keiramolle. Keiramon tallille kestää meiltä ajaa noin 15-20min, joten ei matkakaan ole paha. Näin mennään nyt ainakin toistaiseksi. 

Aika paljon on sileellä hommaa ja aika perusratsastuskeskeisesti eilen mentiinkin. Sain kyllä hyviä muistutuksia taas. Mentiin myös puomeja ja lopuksi pieni ja helppo rata. Olin todella todella tyytyväinen reissumme jälkeen sillä kaikki oli mennyt putkeen. Lore käyttäytyi tosi hienosti, vaikka oli paikassa ensimmäistä kertaa. Esteistä ja traileriin menosta se oli tosi innoissaan. Myös treenit alkoivat lopuksi sujumaan, joten mitään negatiivista ei koko reissussa ollut. Mahtava fiilis! <3 

Suuret kiitokset iskälle kuskaamisesta ja hyvänä groomina olemisesta! 

Huomenna Lorelle tulee osteopaatti, saas nähdä mitä sanottavaa hänellä on Loresta. Tulen siitä kertomaan teille sitten kuvien kera! 

Nyt tallille katsomaan Tomas Kivirannan valmennusta ja sitten koemeikkiin, hejssan! :) 

- Aino 

Team Lorenzo

Hmm, viime postauksessani oli reilut 100 lukukertaa enkä saanut yhtäkään vastausta. Vähän ounastelinkin tätä, joten onneksi pettymykseni ei ollut paha. Etukäteiskiitoksen perun nyt kuitenkin. Kun kerran vastauksia ei tullut, jatkan samaa rataa kun ennenkin. Se saa luvan kelvata. 


Mutta noniin, nyt on aika kertoa (ja hieman selventää) Loren omaisista, Team Lorenzosta. 

Tämä on tallilla Loren kaapin ovessa

Meitähän on siis kolme tyyppiä pitämässä Loresta hyvää huolta. Taru, minä ja äiti. 


Taru 
Taru siis omistaa Loren, kokonaan. Taru päättää siis oikeastaan kaikesta. Kun meillä oli vielä Pyrke, Taru omisti Pyrkenkin kokonaan. Jotkut ihmettelevät minun ja Tarun samaa sukunimeä. Ai että ollaanko me sukua? Jep, ollaan. Taru on setäni vaimo ja tätä kautta tunnemme siis.
Taru on nyt ollut kolmisen kuukautta sairaslomalla talleilta leikkauksen takia ja on nyt palaamassa takaisin satulaan. Tuona aikana minä ja äiti oidettiin huolta Loresta suurimmilta osin. Sain myös liikuttaa Lorea useammin tuolloin. On vaikeaa totutella taas tähän kolme kertaa viikossa ratsastamiseen, tuntuu vähän tyhjältä. :D Siitä lisää myöhemmin.

Minä
Lore on minulla ja äitillä vain puoliylläpidossa. Emme omista Loresta yhtäkään osaa, emme karvaakaan. Näin on nyt viime aikoina luultu ja tajusinkin, etten ehkä ole selventänyt tätä kuviota teille ennen. Ja joo, olisihan se herkkua omistaa hevonen kokonaan itse ja päättää itse jokaikisestä asiasta, mutta kun se ei ole mahdollista niin tämäkin on kyllä hyvä vaihtoehto. Saan kuitenkin kisata ja valmentautua Lorella niinkuin se olisi omani. Siitä kuuluu iso kiitos Tarulle. 
Maksamme äidin kanssa Loren kaikki kulut puoliksi Tarun kanssa. Tallivuokra, kengitys, ruoka, Doychin... Kaikki tällaiset. Myös ratsastuskerrat menevät puoliksi. 

Äiti
Äiti on minun tukeni, auttaa minua tallilla ja toimii myös kuskina ja maksumiehenä. Siitä olen sanattoman kiitollinen äitille. <3 Ei monikaan äiti auttaisi näin paljon tytärtään. Saan syystäkin olla todella kiitollinen tästä. Äiti myös ratsastaa tallillamme olevaa suomenhevosvanhusta, Ekiä. Paljon puhutusta mamista voit lukea lisää täältä.

Tiimityötä me kuitenkin teemme. Onhan se vähän välttämätöntäkin hevosen hyvinvoinnin ja tasapainon takaamiseksi. Näin myös mahdollistamme monipuolisen liikutuksen lepoineen päivineen. 

Team Lorenzo on myös whatsapissa. Hyvin hyödyllinen ryhmä! Tuolla ryhmässä jaamme vähän tietoa ja myös kaikenlaista muuta kolmenkeskeistä juttua tulee siellä hoidettua. Tietäisipä Lore tästä, kuinka paljon me haluamme hänen hyvinvointiinsa panostaa. <3

<3

- Aino 

Loraus Pyrkimystä

Loraus Pyrkimystä. Minun blogini alkaen vuodesta 2012. Aluksihan blogini nimi oli vain Pyrkimys, lähinnä Pyrken nimen mukaan. Loren tultua, aloin miettimään olisikohan jokin Lorea kuvaavampi nimi parempi. Keksin nimen Loraus Pyrkimystä, johon on yhdistettynä molemmat rakkaat, Pyrke ja Lore. Näin myös bannerini meni vaihtoon.

Blogini täyttää pian neljä vuotta. Pari vuotta kirjoittelin myös lifestyle-aiheista blogia, mutta olen nyt jo puoli vuotta sitten sen lopettanut. Tästä syystä tässä blogissa vilahtelee välillä myös tuollaisia lifestyle tyyppisiä postauksia.

Lueskelin tuossa vanhoja postauksiani, ihan sieltä 2012 tammikuusta lähtien. Hieman tuli matkan varrella naureskeltua. Mikä nyt sitten on blogihistoriani aikana muuttunut tai mitä matkan varrella 2012 vuodesta vuoteen 2016 olen havainnut? 

Tammikuun 14. päivä kirjoitin ensimmäisen postauksen. Sitä voisi siis pitää tämän blogin syntymäpäivänä. Matkan varrella sieltä tähän päivään huomasin erilaiset tyylit. Vähän kaikenlaista on kokeiltu. Nyt minusta tuntuu, että olen jo vuosi sitten löytänyt tämän oman tyylini ja kaavani, miten ja minkä näköiseksi tekstini luon. Kuvien sijoittaminen, kirjasin ja tekstifontti esimerkiksi. Postauksiani lukiessa voi myös huomata kursivoituja kohtia. Tykkään kursiivista esteettisesti mutta minusta se myös hieman helpottaa lukemista. Tekstin kirjasimena käytän Arialia, minusta se on selkein ja paras. 
Näissä viime vuoden postauksissani on esiintynyt valitettavan vähän kuvia kun taas aloittaessani kamera on näköjään kulkenut hyvinkin usein mukana tallilla ja arjen menoissa. Kuvia oli lähestulkoon joka postauksessa ja aina eri kuvat kyseessä. Ompas äiti ollut ahkera kuvailija haha. Nykyään melkein pitää suunnitella milloin sen kameran voi ottaa tallille mukaan ja kuvien otto tuntuu vaikealta ja työläältä. 

Kirjoitukseni on parantunut huomattavasti. Uskoisin kokemuksen ja iän olevan tämän taustalla. Tekemällä oppii ja virheistä myös. Tottakai niitä kirjoitusvirheitä aina sinne tekstiin jää oikoluvunkin jälkeen, mutta eiväthän ne nyt niin häiritseviä ole, jollei sitten joka teksti vilise niitä. 

Lukijamääräni ovat kasvaneet hienosti tässä tämän syksyn, etenkin 2015 loppuvuoden aikana. Wautsi! Usein postauksissani on jopa 200 lukukertaa. Eli enää blogiani eivät lue vain minä, äitini ja poikaystävä. Tämä motivoi minua ihan hurjasti ja saa ehdottomasti hymyn huulille! On siistiä, että moni lukee blogia ja että ihan "livenäkin" saan palautetta blogistani tai postauksistani.

Olen nyt viime aikoina ollut tyytyväinen postaustahtiin! En pidä turhasta hiljaisuudesta, sen jälkeen on taas kovin vaikeaa aloittaa. Nyt on ollut jutunjuurta sekä motivaatiota, joten on ollut kiva postailla näin usein. Eikä kuitenkaan liian usein, ettei porukka tipu kyydistä. ;) 

Pari niin sanottua "floppiakin" on sattunut tässä "blogiurani" aikana. Viimeisin oli kesällä kun kerroin Lorella olevan streptokokkibakteeri. Huhu alkoi kiertää ja postauksestani tuli floppi, vaikkakin se oli kirjoitettu täysin selvästi ja oikein. Kirjoitin kuitenkin vielä selvennyksen asiasta. Toivottavasti tällaisia ei tulisi enää... Äitini lukee ähestulkoon jokaisen postaukseni ennen julkaisua, etenkin jos olen hieman epävarma. 

Haluaisin kovasti saada palautetta ja kritiikkiä blogistani, sekä hyvää että huonoa. Risuja ja ruusuja. Näiden avulla saisin tehtyä blogiani vieläkin paremmaksi ja lukijaystävällisemmäksi. Minua myös kiinnostaa kovasti, keitä tätä lukee ja millä mielenkiinnolla.
Haluan ehdottomasti parantaa blogiani tänä vuonna. Olen kovin motivoitunut nyt kirjoittamaan ja edistämään tätä blogia! Miten, näitä ideoita ja parannusehdotuksia voi heittää tulemaan. 

Itse ainakin haluaisin kehittää ja parantaa tätä blogiani muun muassa näillä keinoin:

- enemmän kuvia, kuvattomat postaukset jäisivät hyvin vähälle
- hyvälaatuisia ja kauniita kuvia, huolellisuutta, iloa silmälle
- erityyppisiä postauksia, ettei aina vaan junnata samoissa asioissa
- enemmän esimerkiksi videomateriaalia


Noniin, on aika heittää pallo teille, rakkaat lukijat ja blogiini eksyjät! 
Minulle näihin kysymyksiin voi vastata Facebookissa Aino Koski tai kommentoimalla tänne blogiin. :) Arvostan jokaista asiallista palautetta ja toivoisin monen ilmaisevan kiinnostuksensa tai mielipiteensä. Kiitos. 

Mitä kautta tulet blogiini? (Esim. Facebook-linkki, google tms...) 

Mistä asioista haluaisit minun bloggaavan enemmän? Entä vähemmän? 
(Esim. häiritseekö sinua lifestyle - tyyppiset postaukset?)

Mitä parannusehdotuksia sinulla olisi minulle ja blogilleni? 

Mitä mieltä olet kuvien määrästä, sijoittelusta ja tekstistä? 

Toivepostauksia?/Mistä haluaisit minun kirjoittavan?

Onko postaustahtini sopiva? 

Luetko jokaisen postauksen vai vaan jos aihe/otsikko kiinnostaa? 

Ovatko postaukseni yleisesti ottaen/useimmiten liian pitkiä vai lyhyitä? Kenties sopivia? 

Mitä voisin bloggaajana ottaa paremmin huomioon? 


Suuret kiitokset jo etukäteen kaikille, jotka viitsivät vaivautua vastaamaan näihin kysymyksiin ja antamaan minulle palautetta. :) 

Seuraavassa postauksessa tulen kertomaan teille Team Lorenzosta! <3

- Aino 

New Year 2016!

Vuosi vaihtui viime yönä, heipähei 2015, tervetuloa 2016! 

Viime vuodestä jäi käteen hyvä fiilis ja paljon suunnitelmia, tavoitteita ja toteutettavaa tälle vuodelle, vuodelle 2016. Itse asiassa, nyt kun muistelen oikein tarkkaan, muistan, että vuosi 2015 alkoi hieman huonissa fiiliksissä ja ajatuksella, mitäköhän tästä nyt tulee, voi huhhuh. Hyvä vuosi monine onnistumisineen tuli, onneksi näin! Toivottavasti vuodesta 2016 tulee vähintäänkin yhtä hyvä! 

Uudenvuodenlupauksenkin tein. Mietin sitä lähestulkoon koko aaton. Vasta 2016 - vuoden puolella sen keksin. Aion totisesti jatkaa venyttelyä ja foam rollerilla rullailua ja saada itseni paljon notkeammaksi ja parantaa hyvin jäykkää liikkuvuuttani. Hommaa se vaatii, mutta sitä olen nyt valmis tekemään! Tästä lupauksesta on pidettävä kiinni. 
Toinen lupaukseni oli se, että yritän, huom. yritän olla enemmän positiivisempi ja nauttia pienemmistäkin iloista ja onnen hetkistä. Kiitollinen jo osaan olla ja tiedän milloin kuuluu nauttia oikein olan takaa. Mutta parannettavaa vielä löytyy, nimittäin tuo positiivisuus. Minusta tuntuu että pään sisällä pyörii hyvin paljon negatiivisia ajatuksia. Ihailen positiivisia, iloa huokuvia ja hymyileväisiä ihmisiä, joten miksi itsen olen tällainen pessimisti ja negatiivisesti ajatteleva tyyppi? Jaa-a. Tätä aion lähteä muuttamaan. Baby steps, baby steps... 

Uuden vuoden aatto on minulle ollut parina viime vuotena hieman omituisia fiiliksiä aiheuttava juhla. Kaikki ovat iloisia ja juhlatuulella, mutta minua sisimmässäni painaa jokin asia. Kirjoitin vähän aikaa sitten siitä, ettei minulla ole jengiä mihin kuulun tai mitää parasta ystävää. Tämä näkyy erityisesti uutenavuotena. Juhlin sitä perheeni kanssa kuten olen ennenkin. Nyt olen jo sen ikäinen, että olisi ehkä suotavaa lähteä perheen juhlista pois nauttimaan vuoden vaihteesta ystävien kesken. Kaikki minun ikäiseni ovat joissain bileissä tai viettävät aikaa tyttöporukoissaan. Minä olen perheeni kanssa ystäväperheemme luona. Ja mikä pahinta, nautin siitä, enkä edes halua muuta. Ja mihin minä nyt menisin? En viihdy humalassa olevien ihmisten kanssa, eikä mulla ole mitään kaveriporukkaa. Joten missä muuallakaan minun pitäisi olla uutenavuotena? En tiedä. No kuitenkin, onneksi nautin olostani perheemme ja tuttaviemme parissa! :) 

Tänä vuonna olimme jälleen juhlimassa uuttavuotta naapureillamme. Söimme nepalilaista illallista ja jälkiruuaksi mangogulassia(?) ja kolmen suklaan kakkua. Naapurimme Tessa oli loihtinut kovalla vaivalla niin hyviä ruokia ja nepalilaisia makuja pöytään että! Ja oli myös terveellistä, mikä ihana plussa! Oli niiiin hyvää ja oli älyttömän kiva saada erilaista ruokaa! Maha oli todellakin täynnä kun vuosi vaihtui. Timo liittyi kaverikierroksensa jälkeen joukkioomme ja pääsikin heti kahvipöytään herkuttelemaan. <3 Sain siis tänä uutenavuotena ihka ensimmäisen uudenvuodenpusunkin! Jehee tätä on odotettu! ;) 

Ei vain kolmen suklaan kakku, vaan myös kolmen kokin kakku haha. Tää on sairaan hyvää <3

Kauheasti raketteja ei oltu ostettu. Tarpeeksi kuitenkin, että pääsimme vähän siihen ampumisfiilikseen haha. Muuten ihasteltiin vaan muiden ihmisten kauniita ilotulitteita! Wau, on ne niin ihania! Taru kävi hakemassa hepat sisälle jo ennen kuutta, jottei heppojen tarvinnut ihmetellä että mitäs helkuttia nyt tapahtuu... Onneksi meidän koirat ottaa asian ihan lunkisti. 

<3

Kynnetkin pääsivät kuviin haha, nää on niin ihanat, kiitos jälleen Jassu! <3 

Uuden vuoden asu tänä vuonna - all black! 

Vuosi 2016 

Tosiaan kuten sanoin, on tämä vuosi tavoitteiden ja toteuttamisen vuosi. Tavoitteita on aika paljonkin eri osa-alueilla ja aion toteuttaa suurimman osan niistä hinnalla millä hyvänsä, jos nyt näin voi sanoa. No, mitäs tavoitteita minulla sitten on? 

Heppa-asioissa on tavoitteena saada vieläkin parempaa yhteistyötä Loren kanssa ja Lorelle vieläkin enemmän kestävyyttä ja voimaa kroppaan. Kisoissa on tavoitteena puhtaiden ja hyvien ratojen saamista, kisakokemusten kartuttamista ja uskallan nyt ehkä jopa unelmoida taas niistä suokkiluokista... 

Salilla on tavoitteena saada ensimmäinen rakennuskauteni kunnialla loppuun ja saada kasvatettua huhtikuun alkuun mennessä mahdollisimman paljon lihasta. Huhtikuun alussa alkaa dietti, joka kestää sitten luultavasti heinäkuun loppuun tai jos tarve on niin myöhempäänkin. Odotan sitäkin innolla, sillä se on ensimmäinen diettini! Loppuvuodesta jatketaan taas kovaa duunia salilla lihasmassan kasvattamiseksi. Myös se liikkuvuus kuuluu tähän osa-alueeseen tottakai! 

Kuten jo mainitsinkin, on positiivisempi asenne ja ajattelu mulla haussa, joten sitä myös metsästetään ja opetellaan vuonna 2016. Toivottavasti tämä tuottaisi tulosta. 

Kai tämä koulukin pitää nyt ainakin äidin mieliksi mainita... Tavoitteenani lukion suhteen ei ole kirjoittaa ällän papereita vaan nyt lähinnä
a) päästä läpi koko lukiosta
b) saada korotettua tai pidettyä arvosanoja siinä missä ne on, ettei ainakaan menestykseni opinnoissa huononisi
Aion siis yrittää parhaani ja tehdä ehkä hieman enemmän töitä koulumenestykseni eteen! 


Saas nyt sitten nähdä miten tämä vuosi 2016 alkaa rullaamaan! Hyvillä fiiliksillä ainakin on nyt vuosi vaihtunut ja alkanut.

Onnellista ja menestyksekästä vuotta kaikille! 

Seuraavassa postauksessa (tai nyt ainakin ihan tässä lähiaikoina) aion kirjoittaa blogistani ja sen tulevaisuudesta sekä tavoitteista.

TERVETULOA 2016! 

- Aino