Mun Juhannus 2015

Juhannus oli ja meni. Onneksi Juhannuksen sää yllätti meidät positiivisesti! Sadetta ja kylmää oli luvattu, mutta oikeastaan aurinkokin pilkisti pariin otteeseen, eikä kyllä kovin kylmäkään ollut. Toppatakki päällä kumminkin soudeltiin järvellä. Perus Suomen Juhannus. 

Meillä on aina paljon traditioita. Niin Jouluna, uutena vuotena kuin Juhannuksenakin. Juhannuksena jo varmaan viiden vuoden ajan täällä meidän mökillä on ollut sama porukka pitämässä hauskaa ja juhlimassa keskikesän juhlaa. Paikallla on yleensä meidän perhe, isän veli perheineen, mummu ja pappa sekä heidän eräs ystäväpariskuntansa. Aina ollut niin ihana fiilis, hyvää ruokaa, paljon naurua, hyvät löylyt ja viileä järvivesi. Kymmenen aikoihin lähdetään kahdella veneellä järvelle soutelemaan ja katsomaan kokkoa järven toiselle puolelle. Sen jälkeen vietetään vielä iltaa myöhään yöhön. Tänä vuonna yö venyikin sitten aamuun asti, viimeiset menivät nukkumaan vasta auringonnousun jälkeen, kellon lyötyä kuusi aamulla. :D Itse päädyin unten maille jo kahden aikaan yöllä. 

Tämäkin Juhannus meni vanhojen perinteiden mukaan. Vain mummun ja papan ystäväpariskunta puuttui, muttei se nyt kamalasti meidän Juhannusta saanut järkkymään. Toivottavasti he silti ovat mukana taas ensi vuonna! :) 

Hieman harmitti, etten saanut otettua 
a) paljon kuvia
b) onnistuneita kuvia.
Vain pari kuvaa onnistuivat niinkuin halusinkin, muut suurimmilta osin epäonnistuivat. Noh, eivät ne kuvat kumminkaan niin tärkeitä ole, päässähän suurin osa kuvista kuitenkin on! ;D Eikä tätä tämän porukan yhteishenkeä, huumorintajua, ruuan mahtavaa makua ja tätä fiilistä edes saa kuviin, niinkuin ne ovat. 

Taru oli tehnyt ihanan kakun! 

- Aino

Esteitä 17.6.

Keskiviikkona töiden jälkeen odotti pitkästä aikaa Tarun estevalmennus. Kerran olin hypännyt itsenäisesti, joten en ollut onneksi tuntumaa kadottanut. 

Aloitimme tunnin perus ravi- ja laukkatyöskentelyllä. Se meni tavalliseen tapaan,"silleen ihan ookoosti". Laukka rullasi hyvin ja näytti hyvältä. Aloimme mennä maapuomeja ja myös korotettuja sellaisia. Ne ovat joskus menneet paremminkin, mutta olin silti tyytyväinen. Sitten hypättiin pari verkkahyppyä ympyrällä.

Tämän jälkeen hypättiin ensin noin 70-80cm rata. Koska se meni hyvin, korotettiin estee 90-100cm. Jumankiutsi mitä hyppyjä! Sekin rata meni niin hienosti, helposti ja ilmavasti! Hymy huulilla ja todella todella tyytyväisenä saatiin lopettaa tunti niihin hiukeisiin hyppyihin! Wau! :) 

Helppoa kun sen osaa ;) 

Okseri 100cm

Lorea ei kiinnostanut kuunnella valmentajan "loppulausuntoja"

Loppuverkka meni hyvin! 

Kiitos mami! <3 

Lore toimii nykyään esteillä kuin unelma. Puomeja ei usein tule alas, ja jos tulee niin yleensä löytyy jokin järkevä moka minulta itseltäni. Harvat puomit siis ovat loppuen lopuksi niitä Loren puomeja. Hyppykapasiteettia tältä pikkupojalta löytyy ja usko Loreen on kyllä melko suuri! Metrin rata ajateltiin korkata heinäkuun puolessa välissä järjestettävissä kotikisoissa. 
Nyt asiat, joita treenattiin kovasti talvella ja alkukeväästä, alkaa jo tuntua helpoilta itsestäänselvyyksiltä. Kuten esimerkiksi paino kantapäillä tasapainon ylläpitämiseksi ja se, että otan pidätteet juuri nimenomaan ylöspäin. Tänäänkin huomasin radan jälkeen, kuinka olin tietyissä tilanteissa tajunnut käyttää näitä oppimiani asioita! Kuinka hienoa! Eräs ongelma, jonka takia kisoissakin on tullut valitettava puomeja. Ollaan kovin äitin kanssa mietitty, että miksi nyt taas tuli puomi alas?! Ratkaisu onneksi löytyi pari viikkoa sitten Tarun valmennuksessa. Vasen käteni nimittäin. Se pitää saada rentoutumaan ja pysymään samassa tasossa kuin oikea. Kokeiltiin, ja kyllä! Ei tullut enää niitä "suoraa uraa - käännös - este - pudotus"! Jes, mahtavaa, eikö? 

Ongelmaa ei tullut myöskään tänään ja Taru kehui vasenta kättäni, joten toivottavasti ongelma on nyt poistunut käytöstä. 

- Aino 

Veljeni rippijuhlat 14.6.2015

Heippa taas! 

Kuten jo aikaisemmin olenkin maininnut, tässä blogissa alkaa olla myös näitä ei-hevospostauksia. Ennen niitä kirjoittelin toiseen blogiini, mutta sinne en enää aio palata. 

Pikkuveljelläni Niilolla oli konfirmaatio ja myös automaattisesti rippijuhlat viime sunnuntaina, 14.6. Tuo pikkuveli kuulostaa nyt niin hassulta! Parisen vuotta sitten ilmaisu oli vielä osuva. Pikkuveli. Pikkuinen veli. Minua pienempi. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että Niilo onkin venähtänyt niin paljon, että on jo mennyt pituudessa minun ja äidin ohi. Niin että mikä pikkuveli haha. :D 

Sunnuntai-päivä alkoi aamuseiskalta väsyneenä sängystä noustessa. Pikainen aamupala, viimeiset siivoukset ja häsäämiset, hiusten kiharrus (ei muuten ole ihan pikkujuttu näin hiivatin paksuilla ja pitkillä hiuksilla! Niitä suoria hiuksia vaan tulee ja tulee...), vaatetus ja meikki. Niilo heitettiin seurakuntatalolle pukemaan alpaa ja valmistautumaan konfirmaatioon. Liedon kirkossa vierähti vajaa puolitoista tuntia puheita kuunnellessa ja virsiä laulaessa. Oli ihan kiva konffis! Kaikki sujui hyvin eikä edes ehtoollisella vierähtänyt sitä järisyttävän pitkää aikaa, niinkuin yleensä meinaa käydä. Kirkon jälkeen kiireellä kotiin, jossa Niilon kummit ja ystäväni Maija odottikin jo keittiössä täysillä puuhatessa. He olivat vastuussa ruokapuolesta. Maija oli taas leiponut ihania kakkuja ja auttoi Niilon kokkikummeja! 
Vieraita alkoi pikkuhiljaa saapumaan. Niilo sai paljon hyvia ja kivoja lahjoja, saimme kuulla isiltä ja mummulta puheet. Saivat kyllä meikäläisen herkistymään. Noh, äitin vielä enemmän... :D 

Juhlat olivat onnistuneet ja kaikki meni hyvin! Rippijuhlistamme kuitenkin puuttui jotain. Jotain tosi rakasta, tärkeää ja oleellista. Meidän pappa. Äidin isä. 
Pappa joutui viime viikon alussa siaraalaan, todettiin sydämessä veritulppa kolmen viikon takaisen leikkauksen jäljiltä. Pallolaajennus ei onnistunut ja hemoglobiinista ja tulehdusarvoista johtuen ei voitu tehdä ohitusleikkausta. Nyt kai odotellaan, että leikkauksen voisi tehdä. Täällä on huonosti nukuttuja öitä, surua ja huolta. Toivottavasti kaikki järjestyy! Sunnuntaina puhelimessa pappa kuitenkin tokaisi reippaasti että "aion tulla täältä pian pois, et sä musta eroon vielä hetkeen pääse!". Se oli valtava helpotus ja valoi kyllä toivoa tänne. 

Juhlista tuli varmasti yli 300 kuvaa, joten luonnollisestikin tänne blogin puolellekin päätyy aika moni! :D 

Kirkossa. Siitä se alkoi! 

Asukuva 

Konfirmaatio - check! 

Keittiössä oli kova meno koko päivän! Pääasiassa siellä hääräsi Niilon kummit sekä Maija. 

Isi piti puheen

Ystäväni Maijan tekemä kakku. Ehdoton NAM

Mummukin piti puheen ja antoi upean valokuvakirjan, kuten jokaiselle lapsenlapselleen. 

Kyllä niitä selfieitäkin ehdittiin ottamaan ;) 

7 Koskea 

Kuitenkin hieman heppajuttua perään! ;) Huomenna torstaina mennään taas Anivettiin käymään uusinta-akupunktiossa. Toimenpiteestä en tee uutta postausta, sillä se olisi samanlainen kuin edellinenkin. Tänään oli myös estetreeni heti töiden jälkeen! :) Siitä lisää seuraavassa postauksessa. 

- Aino

Alkukesää Tallinnassa

Heippa! Nyt on taas tiedossa aivan jotain muuta kuin heppapostausta. 

Olimme vanhempieni ja poikaystäväni Timon kanssa Suomenlahden toisella puolella,Tallinnassa, pari päivää. Aikaa vietimme kävellen, shoppaillen ja syöden. Tallinna on kyllä nyt melko monen reissun jälkeen oikeasti aika ihana paikka! Nyt vuoden sisällä tämä oli neljäs kerta kun olin Tallinnassa visiitillä. Tosi omituista, tunnen Tallinnan paremmin kuin Helsingin, jossa olen käynyt itse varmaan vain kolmisen kertaa. :D 

Oli ihanaa ottaa irtiotto Suomesta ja arjesta (vaikkei tuon kauemmaksi mentykään) näin heti loman aluksi. Matka meni hyvin ja säätkin onneksi suosivat meitä, ainakin noin niinkun auringon puolesta.  

Tällä kertaa en Tallinnasta löytänyt erityisen paljon mitään ostettavaa. Yleensä olen raahannut sieltä kotiin vaikka ja mitä kivaa mitä olen ostanut. Tällä kertaan kotiin rantautuivat vain siniset kesäiset shortsit NewYorkerista, kaksi mekkoa ja alusvaatteita. Timo taas löysi pari kivaa paitaa. No, onneksi sentään tuo SuperAlkon osuus korvaa sen, ettei muita ostoksia tullut kassikaupalla ostettua.

Torstai-illalla kävimme koko konkkaronkka illallisella ravintolassa nimeltä Clayhills. Tuo ihana paikka mahtavine ruokineen ja loistavine henkilökuntineen sijaitsee Vanhassa kaupungissa. Kävimme siellä äitin kanssa talvellakin ja mitä ikinä sieltä tilaatkin, niin aivan saamarin hyvältä maistuu! Hinnatkaan eivät onneksi ole mitään päätä huimaavia. 
Alkuruuaksi tilasimme Timon kanssa tiikeriravun pyrstöjä ja ai että kun oli niin taivaallisen hyvää! Viime talvena taisin ottaa pääruuaksi jonkin kanakorin ja tällä kertaa otinkin sitten Clayhillsin spesiaalin, kunnon burgerin. Siitä sai nauttia pitkään ja hartaasti. Se oli kyllä nappivalinta meikäläiselle! Jälkiruuaksi ihanaa suklaakakkua ja vaniljajätskiä keksimurusineen kaikkineen. Namskis! <3

Kaikenkaikkiaan oli ihana matka taas! Kiitos mahtavalle matkaseuralle! <3

Olen varma, että voisin muuttaa tuohon ihastuttavaan kaupunkiin, jos tilaisuus siihen tulisi! :) Toivottavasti pääsen mahdollisimman pian palaamaan tuohon kaupunkiin jälleen! 

- Aino

Akupunktiossa

Käytiin tämän viikon maanantaina Loren kanssa uudestaan Anivetissä, tällä kertaa akupunktiossa. Akupunktiossa käytettiin myös sähköä, kun Lore sai sähköimpulsseja.
Toimenpiteestä en osaa kertoa tarkemmin, mitä se juuri tekee siellä hermoradoissa. Tarkoitus on stimuloida hermoratoja ja aktivoida sitä kautta lihaksia. 

Doychin laittoi ensin akupunktioneulat lähinnä selän ja lautasten lähettyville ja yhdet neulat etujalkoihin. Selän ja lautasten neuloihin laitettiin vielä sitä sähköä kaikilla erivärisillä johdoilla. Sähkö ei vaikuttanut Loren käytökseen millään lailla. Toimenpiteen jälkeen lähdettiin normaalisti kotiin rentoutuneen Loren kanssa. Ratsastaa saamme jo huomenna. Seuraava käsittely on luultavasti ensi viikon lopussa. :) 

Lore oli koko käsittelyn ajan täysin rauhallinen. Maksaan vaikuttavassa akupunktisessa kohdassa hieman poika hätkähti. Se ei silti tarkoita sitä, että maksassa olisi jotain vikaa. Akupunktion kannalta maksan jännittyneisyyttä korjattaessa voidaan vaikuttaa kokonaisvaltaisesti hevosen rentoon liikkumiseen.
Naureskeltiinkin äitin kanssa että Loren tyyny taisi nyt unohtua kotiin. :D Lore meinasi nimittäin nukahtaa pää käsieni varassa, niin rentoutunut se oli. 

- Aino