Aluksi mulla ja Lorellakin oli paljon tavoitteita. Toki oli niitä kisatavoitteitakin, esim. juuri noita alue-estekisoja ensi kesänä. Nyt tuntuu ja on tuntunut jo jonkin aikaa siltä, ettei sillä tavoitteella ole enää mitään väliä. Yritän vain vältellä ajatusta.
Tällä hetkellä tavoitteeni Loren kanssa on oman itseni osalta se, etten jatkuvasti hermostuisi sille, vaan saisin jotenkin "hallittua" itseni... Toinen tavoite, haluaisin saada Loren kulkemaan kauniissa muodossa reippaasti mutta rauhallisesti eteenpäin ilman sen suurempia taisteluita. Löytää ne omat kikkakolmoset.
Kisat eivät enää oikein kiinnosta eikä innosta. Oikeastaan ajatuskin ahdistaa. Ei ole yhtään enää sitä intoa ja kilpailuhenkeä, mitä joskus oli. Tai voihan se niinkin olla, että osasyy siihen miksi kisat ovat ei-niin-kivoja kokemuksia, että mulla onkin liian vahva se kilpailuhenki. Koska on aina ollut. En melkein siedä sitä, että joku on mua parempi. Sama pätee kisoissakin. Jos mokaan, se ärsyttää esimerkiksi myös siitä syystä, että tällöin monet muut ovat minua parempia. Vihaan sitä. Ja sitten hermostun. Ja näin kenelläkään ei ole enää kivaa.
On toki muitakin syitä mikseivät kisat enää oikein nappaa tällä neidillä. Kai se pelko, että mokaa tai että jotain pahaa tapahtuu, on liian suuri. Jos se menee ohi ajan kanssa, hyvä. Jollei, niin ei sille sitten mitään voi. En aio ottaa minkäänlaista stressiä asiasta.
Kisat on nyt poissa mielestä ainakin hetken. En aio valmentautua kisoja varten, vaan lähinnä itseäni ja Lorea varten. Menen joihinkin kisoihin sitten kun siltä tuntuu.
Näin meidän tavoitteille on käynyt. Katsotaan nyt, miten ne tästä ajan kanssa taas muokkautuu. :)
Ehkä se vaan ottaa aikansa, kun tottuu uuteen hevoseen ja uusiin ajatuksiin. Ehkä.
- Aino
