Pari videota valmennuksesta ja kuulumisia

Keskiviikkona olin taas Karin valmennuksessa. Oli hyvä treeni, jäi hyvä mieli, vaikka alussa vähän jännitti. Esteet pidettiin tällä kertaa hieman matalammalla, noin 80 senttimetrissä. :) 

Videot on kuvattu Nokia 1100:lla, äitin kuvaamana. Kiitos! 

Tänään kokeilin mennä Lorella ihka ensimmäistä kertaa ilman satulaa. Vähän jänskätti että mitäköhän tästä tulee haha. Mutta no, enpä ainakaan pudonnut kyydistä! Käynti oli oikein ihanaa ja rentoa, Lore teki hyvää työtä. Venytteli siinä itseään mukavasti ja kulki lähestulkoon koko sen reilun 30min muodossa. Itsellenikin teki hyvää, sain kipeisiin lonkankoukistajiini hieman liikettä! Laukkakin oli aika iisiä ja mukavaa. Yhden pikkusätkyn Lore sai kun tuulin rämisytteli maneesin nurkkia, mutta ei ongelmaa. Ravi oli hieman hankalampaa, mutta kyllä pikkupätkiä pystyi menemään. Kuitenkin suurin osa ajasta käyntiä. :)

Huomenna maastoon pitkälle lenkille! 

- Aino 

Heppakokemuksia / Kirsi Hagnerin valmennus

Torstaina olin siis Kirsi Hagnerin valmennuksessa meidän kotimaneesissa. Olin jo pari viikkoa odottanut innolla tätä valmennusta. Meidän tallin Pia on kertonut hirvittävästi niin hyviä kokemuksia Kirsin valmennuksista ja patisti minut kokeilemaan. Ajattelin että no, emme me siinä mitään varmaankaan menetä. Ja niin hyvä, että päätin osallistua valmennukseen! Oli nimittäin ihan mahtava! En edes tiedä täysin mitä sanoa, oli se niin hienoa ja opettavaista. Kehityttiin Loren kanssa yhdessä puolituntisessa ihan hirmusti! 

Verkkasin ensin itsekseni, vähän ravia ja pikkaisen laukkaakin, ihan rennosti vaan. Kun vuoroni tuli, juteltiin Kirsin kanssa vähän musta ja Loresta. Ei siinä kuitenkaan paljon papatettu kun minut ja Lore jo pistettiin hommiin. Ensimmäisenä tehtävänä oli saada Lore hyvin lyhyeen ja pikkuruiseen käyntiin. Käyntiaskeleen pituuden tuli olla 30cm. Kun ajattelin jo tyytyväisenä, että nyt se on varmaan jo 20cm, että niin hiljaa ja pienesti mennään, Kirsi huutaa että askel on vielä puoli metriä pitkä. Mitä??! Vieläkin pienemmin? No, onnistuttiin siinä kuitenkin, pienen pystyynhyppyseremonian jälkeen. Ei siis Lore oiein digannut siitä, ettei saanut niin vain suuna päänä toohottaen mennäkään. Ja oli kaiketi ihmeissään että mitä se Aino siellä ohjissa oikein puuhaa... Kun käynnissä sain jujusta kiinni ja tempo oli hyvä, siirryttiin raviin. Ravissa tämä sujui jo paremmin. Lore oli kuin känniläinen kävellessään pientä käyntiä. Tasapainoa siis koeteltiin ja hyvä niin! Kun annoin Loren taas mennä pidempiä ja reippaampia askelia, oli koko hevonen hyvin rento ja kulki kauniisti muodossa. Ja kuunteli mua muuten niin hyvin, ettei ikinä! Olin niin ylpeä ja niin tyytyväinen. 
Laukassa teimme aluksi ympyrää, Kirsi kehui Loren laukkaa. Ihanan rennosti se menikin. Laukassa alettiin tehdä salmiakkikuviota, vitsi miten hyvin meni. Minun piti kääntää aina salmiakin kulmassa ja sitten antaa Lorelle ohjaa ja päästää omat kätenikin rennoksi. Mahtava harjoitus minulle! Ja Lorehan meni koko tämän ajan superkauniisti! 

Valmennuksen jälkeen hymyilin kuin hangon keksi, kuuntelin Kirsin kehut ylpeänä ja olin todella onnellinen! Kun mietin siinä loppukäyntejä kävellessäni, että mitähän mahtaisin kirjoittaa blogiini tästä, ei tullut mieleeni mitään. Muuta kuin että aivan mahtavaa! No, kyllähän tätä tekstiä näyttikin ihan hyvin tulevan. :D

<3

Tässä kuvassa on sitä jotain. Vain harvat tietää. 

Seuraava valmennus on kuukauden päästä, sitä odotellessa! Jeejee! Nämä harjoitukset tulevat kyllä nyt kovaan käyttön meillä! ;) 

Kiitos suuresti Pialle valmennuksien järjestämisestä, oli hieno kokemus! :) 

- Aino 

Kaikki lähtee motivaatiosta

Tämä kyseinen seikka on nykyään ehkä jopa hieman klisee, mutta itse on tullut todettua tämä kantapään kautta. Olipa motivaatio sitten sisäistä motivaatiota tai ulkoista motivaatiota, jos ei sitä ole, on kovin kovin vaikeaa tehdä asiaa, johon mitä vaan motivaatiota kaipaa. 

Itseäni motivoi juurikin nämä heppajutut ja myös toinen rakas harrastukseni, salilla kehonrakennustyyppinen harjoittelu. Näissä kahdessa lajissa yhdistyy hyvinvointi ja lihasten kasvatus. Tallilla keskitytään kasvattamaan Loren lihasmassaa ja saamaan häntä voimaan mahdollisimman hyvin, salilla keskitytään omaan hyvinvointiin ja lihasmassan optimaaliseen kasvattamiseen. 
Näihin kahteen minulle tärkeeseen juttuun minulla on lähes rajaton motivaatio. Hyvin harvoin on  motivaatiopulaa tai hetkiä, jolloin ei kiinnostaisi ollenkaan lähteä tallille tai salille. 
Itse saan motivaatiota kehittymisestä. Kun näkee tuloksia, on niin kiva jatkaa eteenpäin ja ai että sitä motivaatiopläjäyksen määrää kun näkee tai tuntee kehittyneensä. 

No entä sitten jos motivaatiota ei yksinkertaisesti vain ole? Silloin asiat mutkistuvat ja muuttuvat hankaliksi ja vastenmielisiksi.

Suurimmalla osalla lukiolaisista on (vaikuttaa ainakin olevan) hyvä opiskelumotivaatio. Itselläni sitä ei ole koskaan ollut, ja vähän epäilen ettei sitä koskaan tulekaan. Tämä on syy siihen, miksi en pahemmin opiskele, miksi en "priorisoi" ja järjestä sille aikaa. Koska minua ei kiinnosta, koska ei ole motivaatiota siihen. Luulisi, että tulevaisuus ja jatko-opinnot motivoisivat minua, kuten varmaan muita ikäisiäni nuoria. Mutta ei. En kai osaa ottaa asioita tarpeeksi vakavasti, kai sen tajuaa vasta sitten kun ollaan ihan lirissä kun ei mistään tipu opiskelupaikkaa lukion jälkeen. Mutta uskon, ettei se jälkikäteen minua kuitenkaan hirveästi harmita, koska olen itse valintani tehnyt. Pidän elämästäni näin. Joka minuuttinen kiire ei minua haittaa niin kauan kun asiat, joita teen, jonka vuoksi kiirehdin, ovat niintä joita olen elämääni valinnut ja joista minä pidän. Joihin on motivaatio. 
Uskon tähän vaikuttavan myös sen, etten ole hyvä koulussa. En kehity, vaikka lukisin. Sanakoe menee perseellen luen tai en. Niin mieluummin en sitten lue. Ja vaikkapa terveystieto, helppoa ja kivaa, menee hyvin, siihen olen valmis panostamaan ja satsaamaan, sitä minä voinkin lukea! Sillä siihen on motivaatiota kun voin jopa menestyä! Aine josta tiedän, että jos en lue, saan vitosen, jos luen, saan kutosen, ei kauheasti nappaa. Ei ole sitä motivaatiota. 

Tottakai on asioista joista ei pidä. Niitä tulee koko elämän ajan eteen tahtomattakin. On asioita joita on vaan tehtävä vaikkei niin asiasta pitäisikään. Ymmärrän sen. Mutta että joka päivä? Koulujuttujakin olisi hyvä tehdä joka alituinen päivä. Ei, en aio joka päivä tehdä asioita, jotka saavat minut tuntemaan alemmuuskompleksia, epätoivoa ja turhuutta ja jotka ovat minulle vastenmielisiä. Välillä kyllä, mutta ei, ei joka päivä. 

Olen yrittänyt keksiä itselleni motivaatiota kouluhommiin ja läksyjen tekemisiin, mutta mitkään eivät vaan pure minuun. Kun ei sisäistä motivaatiota ole, on näemmä hyvin vaikeaa saada itseään motivoiduksi. Lähes mahdotonta, voisin sanoa. 

Joskus tälläistakin aihetta! Seuraavaksi tulen teille kirjoittelemaan siitä Kirsi Hagnerin valmennuksesta, joka siirtyi Kirsin sairastumisen takia tämän viikon torstaille. Motivoituneesti sitä odottaen! ;) 

- Aino 

Uusia heppakokemuksia / Irtohypytys

No, uusi ja uusi. Lorelle ei ihan uusi juttu ja olen minäkin päässyt pari kertaa kokeilemaan. Liinun ja Pyrken kanssa on tullut kokeiltua joskus muinoin. Lore irtohyppäsi viime keväänä hiihtolomalla Jaanan toimesta, kun me muut oltiin matkailemassa, kuka Thaimaassa, kuka Lapissa kinosten keskellä.

Tallimme Facebook ryhmässä kyseltiin parisen viikkoa sitten, josko olisi halukkaita irtohyppäämään joku päivä. Päiväksi sovittiin tämä päivä, sunnuntai 15.11. Ilmotin Loren mukaan, sillä olisin jo kesällä halunnut kokeilla irtohypytystä. Silloin idea kuitenkin jäi vain suunnitelman tasolle, mutta onneksi nyt haaveeni toteutui. 

Ennen hypytystä kävelytin Lorea noin 15 minuuttia ja juoksutin noin 10 min kaikki askellajit läpi. Juoksutuksessa oli aika rauhallinen. Sitten tuli meidän vuoromme ja menimme maneesiin. Olin ajatellut, että Lore olisi ihmetellyt enemmän estekujaa ja muuta, mutta ei. Vähänhän se tietysti katseli että jaaha tällainen juttu, mutta ei sen kummempaa. 
Me halusimme pienentää loukkaantumis- tai jumiin meno riskiä, joten päätimme että minä saatan Loren kujan alkuun ja äiti ottaa kujan päästä kiinni. Olisihan se ollut hienoa jos Lore olisi voinut päästellä kunnolla ja pukitella ja riehua mennessään, mutta mielestämme oli kuitenkin parempi näin.

Lore näytti nauttivan koko touhusta! Porkkanoista se oli mielissään tottakai, mutta nautti kyllä selkeästi vapaana olemisesta ja vähän harvinaislaatuisemmasta jutusta. 
Hypytykset menivät hyvin ja rauhallisesti. Vauhti kujalla oli kova, mutta ei se menoa mitenkään haitannut. Oli kyllä kiva kun saatiin uusi kokemus taas! 

Hypytyksen jälkeen pikainen ravissa juoksutus, loimi päälle ja reilu 20 minuutin kävelytys maastossa. Ja Lore vaikutti niin tyytyväiseltä, tuli niin hyvä mieli siitä!  <3

Uskon että irtohypytys tekee hyvää hepoille. Tietysti niin kauan kun loukkaantumisilta yms vältytään. Ainakin psyykkeelle tekee hyvää päästä välillä vapaana juoksemaan ja tekemään jotain uutta ja erilaista, eikä aina samoja juttuja. Ja luulisin, että lihaksiakin tulee eri tavalla käytettyä, joka on toki lähes aina positiivista. 

Iso kiitos kaikille avustajille ja järjeställe Päiville ja Emmille! Kaikki kuvat ja videot (c) Emmi Valo. 

- Aino

Ylpeyttä ja tyytyväisyyttä

Viime viikonloppu meni aika hujauksessa, lähes koko ajan tallilla ollessa. Lauantaina aamulla oli aamutalli, illalla iltatalli ja vielä sunnuntaina aamulla aamutalli. Niin ja sitten sunnuntaina oli vielä illalla Doychin! Eli tallilla tuli todellakin vietettyä varmaan noin 80% viikonlopusta haha. :D Kiintiö tuli täyteen! 

Doychin tosiaan kävi sunnuntaina tallillamme tekemässä hoitojaan. Lorelle oli tarkoitus tehdä sähköakupunktio as usual. Doychin kyseli kuulumiset ja halusi nähdä Loren liikkeessä. Pikaisen juoksutuksen jälkeen tehtiin pientä yhteenvetoa. Oikea pakara on kyllä pienempi kuin vasen mutta ehdottomasti jo paljon parempi! Liikkeet oli kaikki kunnossa. Tallissa Doychin hieman kokeili Loren selkää ja rankaa. Ja mitä ihmettä me näimmekään? Loren selkä jousti kuin tramboliini! Ensimmäistä kertaa meidän aikana. Ennen on kuulunut naksumista ja loksahduksia kun Doychin on painellut selkää. Mutta nytpä ei, nyt selkä vain jousti Doychinin käsien alla! Wautsi! Doychin sitten totesi ettei tarvita mitään hoitoa tällä kertaa, että miksi hän tekisi hoidon jos kaikki on hyvin. Eikä kaikki ole pelkästään hyvin, vaan paremmin kuin ennen! Kaikella tehdyllä työllä ja kulutetulla rahalla on siis ollut tulosta, saa olla tyytyväinen ja onnellinen. Doychin oli itsekin iloinen Loren kehityksestä ja muutoksesta. Hän kehui myös Loren lihasten kokonaisvaltaista kehitystä. Parasta palautetta mitä voi saada! Jeeee!! 

Doychin työssään Anivetissä kesällä 2015. 

No, työ jatkuu. Taivutteluja, koulutusta, tasapainotreeniä ja lihaskuntoa. Hyvä combo. Tänään tein taas puomi-kavalettitreeniä, jossa jouduimme käyttämään estesilmää, löytämään sopivan ja tasaisen laukan ja minä sain työskennellä melko haastavaa ohjaamista. Oli niin siistiä kun homma toimi! Lore kuunteli alkuverkasta saakka tosi hyvin, yritti ja selvästi itsekin halusi tehdä tuota hommaa. Laukassa se jaksoi laukata tasaista ja rauhallista laukkaa, eikä vauhti kiihtynyt vaikka puomeja olikin. Ohjauksetkin meivät mielestäni nappiin. Olen kyllä super tyytyväinen meihin molempiin! Ja niin ylpeä myös Loresta!  <3 

Olen Instagramista löytänyt nuoren ruotsalaisratsastajan, Else Berggren, (@elsaberggense) joka kilpailee Ruotsissa isoissa kisoissa poneillaan. Taitaa olla minua vuoden nuorempi? Eniveis hänellä on mahtavia treenivideoita Instgram-tilillään! Niistä on hyvä ottaa inspiraatiota ja mallia. Harjoitteet joita hän tekee ja tyyli jolla hän ratsastaa ovat niin hienoja! Tämä kerta oli jo varmasti neljäs kerta, kun olen löytänyt hyvän treenin hänen Instagramistaan.

Huomenna Kirsi Hagner tulee tallillemme pitämään valmennuksia. Itsekin olen ilmoittautunut sinne, jännittää! Toivottavasti saan vieläkin enemmän eväitä matkaamme. Uskon niin. 

- Aino 

Espanja 2015

Vieitmme syyslomaa perheeni kanssa Espanjassa Aurinkorannikolla, Benalmadenassa. Reissumme kesti tänä vuonna vain kuusi päivää, mutta olen todella onnellinen niistäkin päivistä. Meillä oli oikein mukava reissu jälleen! Olemme jo monta vuotta (oliskohan tää nyt sitten neljäs vuosi peräjälkeen) peräkkäin oltu tuolla samaisessa taloyhtiössä Benalmadenassa viettämässä virkistävää syyslomaa auringon alla. Tällä kertaa reissumme erona oli kuitenkin se, että olimme eri kämpässä kuin yleensä. Myös isovanhempani puuttuivat pappani tutkimusten takia. :(  
Itse rakastan tuota paikkaa, joka mielestäni hipoo täydellisyyttä. Meri ja ihana rauhallinen ranta on 300metrin kävelymatkan päässä, taloyhtiöllä on oma hieno ja melko suurikin uima-allas, kukkia ja muita kasveja on ympärillä paljon, kauppa ja leipomo löytyy 100 metrin päästä... Niin ihana! Tuonne minä palaan aina uudestaan ja uudestaan! 

Aikaisemmat postaukset löydät 

TÄÄLTÄ
TÄÄLTÄ
TÄÄLTÄ
TÄÄLTÄ (Malaga-postaus) 
TÄÄLTÄ

Tällä lomalla harmitti hieman se, että poikkeuksellisesti olikin vain kaksi aurinkoista päivää, loput olivat pilvisiä ja hieman sateisia. Höh, kunnon brunaa ei siis tällä kertaa meikäläiselle suotu. Onneksi shoppailu ja muut ajanvietteet eivät ainakaan ärsyttäneet niin paljon, sillä ne eivät olleet auringosta nauttimis ajasta pois haha. :D Harmitti myös hiukan se, ettei tosiaan mummu ja pappa päässeet kanssamme tuonne. Onneksi laatuaikaa voi myös viettää facetimen kautta! 

Tällä lomalla myös sattui ja tapahtui! 

- Olimme yhtenä ihan ekoista päivistä rannalla, uitiin ja otettiin aurinkoa. Iskä ja Niilo olivat uimassa, kun kuulimme äidin kanssa rannalle jonkun huudon. Naureskeltiin että mitä, olikohan se iskä. Olihan se. Paikalliset osasivat onneksemme kertoa, että iskää oli polttanut meduusa. Ei muuta kun rantabaarista etikkaa ja jäätä polttamaan ja apteekkiin hakemaan lisäapua. Meduusat ovat nyt lisäntyneet Aurinkorannikon alueella ihan riesaksi asti, tämä johtuu veden lämpenemisestä. 
- Onneksi iskällä kuitenkin oli jo ennestään antibioottikuuri keuhkoputkentulehduksen vuoksi! 
- Mamilla oli siis tosiaan käsi paketissa, Loren selästä sutsumisen vuoksi. No, onneksi hänkin sai hieman uitua, muivipussin ja kumirenkaan avustuksella. Voi  meidän mami-ressua! :
- Taloyhtiön puutarhuri ei osaa sitten yhtään englantia, ei sanaakaan. Piti mennä ostamaan uusi portin avain, sillä mummu oli antanut meille väärän avaimen mukaan. Espanjan kielen taidostani (joo, siitä alkeellisestakin) oli tässä kohtaa hyötyä! Saimme hauskan "keskustelun" jälkeen ostettua uuden avaimen. :) 
- Tehtäväksemme oli annettu suuren rahapuun kukkaruukun vaihtaminen. Joo okei, helppo juttu! Niin sitä helposti ajattelisi! Mutta ei, kun tuolla ei tosiaan kukaan sitä englantia osaa, ei yhtään, niin oli äitillä ja iskällä ollut vaikea ja hauskahko tilanne puutarhaliikkeessä. Joo ja oli sekin jo ihan mielenkiintoista yrittää etsiä käsiimme tuollaista puutarhaliikettä ylipäänsä... No, kukkaruukku tuli vaihdettua, tuli muuten nätti! 
- Hiustenkuivaajan puuttuminen tuotti mulle hieman vaikeuksia... Paksuja hiuksia on nimittäin todella hankala saada kuiviksi ilman fööniä! Eikä ne pilvet ollenkaan helpottanut tätä asiaa... 

Nyt palaamme lomatunnelmiin Espanjan auringon lämpöön näiden kuvien kautta! <3 

Välimeri, näkymä parvekkeeltamme 

Meidän parevekehan se siellä 

Invauimari <3

Loppuun vielä vähän Lore-kuulumisia täältä kylmästä ja pimeästä Suomesta!
Tänään Miia klippasi Lorelle vauhtiraidat. Tuli siisti ja tyylikäs lopputulos! Nyt on helpompi maneesissakin työskennellä ja treenailla kun ei se hiki pääse niin nopsaa yllättämään! :) Tiistaina on taas Sannan heppapilatestunti ja keskiviikkona jälleen Kari Nevalan valmennukseen. Nyt minä koitan tervehtyä kamalasta keuhkokivusta, yskästä ja pienestä kuumeesta...
Kivaa alkavaa viikkoa kaikille! :) 

- Aino