Olen melkoinen tarkkailija, melkein missä ympäristössä tahansa. Salilla, koulussa, kadulla, kotona, uimahallissa, bussissa... Missä vaan olenkin, tarkkailen aina välillä kun keskittymiseni sen sallii, ihmisiä ja ympäristöäni kulmakarvojeni alta. Jotkin asiat jäävät päähäni pyörimään pidemmäksikin aikaa.
Uimahallissa tosiaan näin jo aiemmin, noin kolme viikkoa sitten, saman ilmiön kun tälläkin viikolla. Olin mummuni kanssa uimassa aamupäivällä, jolloin hallissa on samaan aikaan varmaan kolme eri koululaisryhmää uimassa. Tämä tuo mieleeni ne omat kouluaikojen uintikerrat. Itse en niistä pitänyt sitten laisinkaan. Uinti oli kyllä kivaa ja sain hyviä arvosanoja uinneista. En pitänyt niistä siksi, että pukuhuoneissa oli aina aikaa uinnin jälkeen ehkä se 15 minuuttia, joka ei riitä sitten mihinkään, ainakaan näillä paksuilla hiuksilla. Sitten lähdettiin kiireessä ulos pakkaseen niissä märissä hiuksissa, tosi kiva.
Silloin kun olin itse ala-asteella, joka luokassa oli noin kymmenen tyttöä, joista sitten yhdestä kolmeen tyttöä oli sellaisia, hmm, kauniisti sanottuna "enemmän syöneitä tyttöjä" ja minun kielelläni läskejä tyttöjä. Se on minusta vielä ihan ok jakauma. Meidän luokalla kukaan ei edes ollut läski, se oli silloin enemmänkin sellaista lapsenpyöreyttä. Kaikki muut tytöt olivat sellaisia pikkutikkuja joiden jalatkin olivat yhtä ohuita kuin kaljatölkki. Semmoisia kun sen ikäisten pikkutyttöjen nyt kuuluukin olla.
Mutta kyllä nyt oli jakauma mennyt sekä tytöissä että pojissa ihan päälaelleen. Järkytyin nyt molempina uintikertoina, kun luokassa on ehkä kahdesta neljään niitä pikkuisia ja loput ovatkin sitten niitä läskejä. Ja nyt tässä ikäluokassa se ei ollut niinkään mitään lapsenpyöreyttä vaan ihan selkeää ylipainoa, lihavuutta, läskiä...
Ihailen kyllä näiden runsaimpien mimmien itsetuntoa, koska ei näyttänyt heitä ollenkaan hävettävän tämä runsaampi olemus. Silti olen enemmänkin huolissani heidän terveydestään. Jos meininki jatkuu tuollaisena, en halua nähdä mikä heidän painoindeksinsä on kymmenen vuoden päästä.
Äitini on luokanopettaja ala-asteella. Hämmästelin hänelle tätä ilmiötä. Hän on huomannut saman ja osasi kertoa syyn sille. Mitä enemmän vuosia vierii eteenpäin, sitä vähemmän lapset liikkuu. Koulun viereinen katu on aamuisin ja iltapäivisin ruuhkassa kun kakarat tuodan ja haetaan koulusta. Eivätkö he osaa kävellä?! Moni alkuopetuksen oppilaista saattaa liikuntatunneilla olla ihan pihalla kun juostessa tulee naama punaiseksi ja hiki, he miettivät silloin että mitä tämä tämmöinen on. Monikaan ei osaa hyppiä tasajalkaa tai hyppiä hyppynarua. Lapset eivät liiku ja hyvässä lykyssä sen sijaan tuijottavat ruutua syöden ties mitä mättöä. Ei sellainen vetele. En halua edes kuvitella miten me kaikki mahdumme tänne maahan neljänkymmenen vuoden päästä jos jakauma jatkuu näin. Huhhuh.
Rankkoja sanoja ehkä, mutta jonkun on sanottava asiat suoraan ja yleensä se satun olemaan minä. Enkä nyt kuitenkaan mennyt näille hyvin syöneille sitä sanomaan päin pläsiä, eli olen kuitenkin aika kiltti. Vanhemmille se palaute kuuluisikin varmaan tässä kohtaa antaa ja sen voisin kyllä ilomielin tehdä. Koululiikunta on hyvä asia, mutta siinä ei valitettavasti ole tarpeeksi liikuntaa lapsille...
Uimahallissa oli silti ilo huomata kuinka paljon vanhuksia siellä on liikkumassa! Toiset kuntosalin puolella, yhdet vesijuoksee, kolmannet vesijumppaa ja jotkut ui. Mieletöntä! Nämä reippaat urheilevat vanhukset saivat minulle kyllä hymyn huulille. :)
Miten vielä saisi nuo lapset liikkumaan..? Väitän, että jos kaikki liikkuisi koko elämänsä ajan suositusten mukaan, olisi tämä maa hiukan terveempi ja parempi paikka.
- Aino
