Huhhuh, ensimmäinen vuosi lukiossa on nyt ohi! Vihdoin! Enää kaksi rankempaa vuotta jäljellä. Jos vaikka sitten saisi joskus sen valkolakin päähän. Se olisi oikein mahtavaa.
Mietin pitkään, kirjoitanko tämän postauksen. Kun sitten päätin kirjoittaa tämän vaikka vaan itseni vuoksi, mietin että julkaisenko tämän vaiko en. Pelkkää fiilistelyä ja valittelua nimittäin. No, julkaisin kuitenkin.
Lukio on Suomessa nykyään tosi vaikeaa. Arvostelu on erittäin tiukka, etenemistahti on huimaa ja asiat uusia ja vaikeita. Kielissä sanoja on monta monta sivua opeteltavana yhdeksi kerraksi. Matikassa joko ymmärrät tai et ymmärrä. Kokeetkin ovat todella vaikeita, pitää osata ymmärtää mitä kysytään ja osata soveltaa. Sekin on joskus hyvin vaikeaa.
Oma lukion aloitus ei mennyt niinkuin piti. Se on varmasti monille vaikeaa kun kaikki on uutta. Itse jätin oman kotikuntani ja siirryin Turkuun opiskelemaan, Turun Klassilliseen lukioon. Kaikki oli todella uutta. Järjestelmä, puitteet, ihmiset, ruoka ja kaikki. Tunsin (ja tunnen) koulustani vain pari ihmistä, jotka ovat myös Liedosta.
Kesällä minulle vakuuteltiin, että saan kyllä kavereita lukiosta. Monet myös lupailivat, että lukio tulee olemaan elämäni kolme parasta vuotta ja että pärjään siellä hyvin. Kukaan ei epäillyt minua. Ei kukaan. Aloin olemaan innoissani lukiosta ja menin sinne itsevarmoin ottein. Yritin reipastua ja päästä siitä ujo-Ainosta eroon. No, ei se niin vain onnistunutkaan. Pari ilkeää katsetta iloisen moi:n jälkeen ja siinä se oli. En enää uskalla. Ei enää edes kiinnosta. Enhän mä olisi kavereita halunnutkaan.
Onneksi tällä hetkellä poikaystäväni on samassa koulussa kanssani. Voimme käydä yhdessä syömässä ja viettää välitunteja yhdessä. Jos poikaystäväni on omien ystäviensä kanssa, olen yksin. Se ei sinänsä minua haittaa enää, olen tottunut siihen.
Nyt ensimmäinen lukiovuosi on takana. Voin kertoa suoraan, ei, en pärjännyt. Ei ollut mitenkään hauska vuosi. Ei taida olla mitään, mistä olisin nauttinut. Olen myös melko varma, että lukio tulee pikemminkin olemaan elämäni kolme kamalinta vuotta.
Opinnot eivät suju. Yritän kaiken väsymyksen ja kiireen keskellä lukea kovasti ja olla hyvä, tunnollinen oppilas. Omasta mielestäni olen kyllä tehnyt parhaani ja yrittänyt kaikkeni. Ilmeisesti se ei vain nyt riitä. Matikasta tuskin pääsen läpi (ja kyllä, minulla on vielä lyhyt matikka) ja vitosia ja kutosia satelee. Hyppään ilosta ilmaan jos saan jostain kokeesta seiskan! Keskiarvon laskemisen ja huonon fiiliksen lisäksi en siis ole saanut yhtään uusia kavereita. Menin Turkuun lukioon, sillä halusin vaihtelua, ottaa uuden vaihteen päälle ja saada niitä uusi ystäviä. Kivan kaveriporukan, jossa hengailla. Nyt en enää halua. Pärjään yksinkin, saatana.
Nyt on kumminkin kesäloman vuoro. Syksyllä kiirettä riittää edelleen, mutta aion silti yrittää taas parhaani! Yritän tsempata. Saada numeroja hieman ylöspäin. Jos se ei riitä, että minä yriän parhaani minkä vain suinkaan voin, niin sitten ei vain riitä. That's it.
Oikein kivaa kesälomaa kaikille, jotka siitä saavat nauttia! :)
Xx Aino
