Kyllä! Sieltä se tuli, eilen Merjan tallilta! Niin ylpeä ja iloinen saa olla, että huhhuh! Hymyssä suin oltiin kisapaikalla, lähdettiin kotiin, istuttiin autossa, puuhattiin tallilla ja vielä kotona kisavideoita katsellessa ja tätä kirjoitellessa. Olipa kiva ja onnistunut päivä! Minusta tuntuu, ettei tämä tyttö täällä voisi enää tyytyväisempi ja ylpeämpi hevosestaan ollakaan! :)
No, kaikki ei mennyt alusta asti ihan niinkuin Strömsössä... Unohdimme nimittäin mamin kanssa Loren passin ja samalla rokotustodistukset kotiin! Kääk, mikä moka. Onneksi isi oli kotona tavoitettavissa, hän lähti saman tien tuomaan meille puuttuvaa palasta. Onneksi tuomarimme antoi meille luvan startata luokassa, vaikka rokotustodistus vähän myöhästyikin. Uskoisin, että tässäkin oli jokin tarkoitus. Oli nimittäin suuri helpotus, että isi tuli paikalle jeesimään meitä. Hyvin se siellä jaksoi Lorea talutella ja pidellä kiinni. Ihana. <3
Hyppäsimme Loren kanssa kaksi 90cm rataa. Eikä se edes väsähtänyt! Meininki oli hienoa ja energistä loppuun saakka, jes!
Aluksi hyppäsimme suomenhevosluokan, Prix de Kylämäki-luokan. Luokassamme taisi olla seitsemän suomenhevosta. Rata oli looginen ja kiva sekä sopivasti haastava. Pidimme siitä Loren kanssa. Lore ei taaskaan kyttäillyt turhia ja eteni kauniisti eteenpäin, kuunteli ohjeita ja teki myös itse pari hyvää ratkaisua. Ja tässä luokassa, me voitimme! Yksi puomi sieltä tuli alas, pahus sentään! Mutta no, voitimme silti ja olin muuten aivan todella tyytyväinen rataan. :) Jes, meidän ensimmäinen sinivalkoinen ruusuke!
Toisessa luokassa estekorkeus oli edelleen se 90cm. Sekin meni mielestäni hyvin ja melko rennosti. Lorella puhtia riitti! Itsestäni olen ylpeä tässä, koska opin muistamaan toisen radan niin pienen ajan sisällä. Yleensä on ollut hieman vaikeuksia muistaa edes yhtä rataa...
Ykköseste kolahti, tein tyhmän virheen ja katsoin taakseni, putosiko se. Lore käytti tilaisuuden hyväkseen ja veti pään alas ja selän köyrylle. Sinnittelin sisukkaasti kyydissä, nostin uudestaan laukan, jalustimet jalkaan jotenkuten ja kypärä pois silmiltä niin eikun meno jatkumaan. Valitettavasti este numero 3 tuli alas tuntemattomasta syystä, mutta loppurata meni niin hienosti, että saa olla taas tosi tyytyväinen! :)
Ennen lähtöä otimme parit kuvat, juotimme Loren ja pakattiin auto. Sitten lähdimme hymyillen kohti kotia. Matka kesti noin 45 minuuttia. Eikä tarpeeksi voi kehua sitä, miten helposti ja kiltisti Lore matkustaa! Voi että...
Kotioloissa hän sai kunnon huollon ja rouskutella jonkin aikaa voikukkaa ja ruohoa. Loppupäivä taisikin mennä tarhassa torkkuessa.
- Aino
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti