maanantai 14. marraskuuta 2016

Minä ajan minulle sopivalla vauhdilla


Huoh. Liukkaat kelit kävivät meillä Suomessa. Olen aina ollut talvi-ihminen ja pidän talvesta ja lumesta todella paljon. Niin myös tällä kertaa. Tämä on kuitenkin minun ensimmäinen talvikausi autoilijana ja nämä liukkat olivat minun ensimmäiset liukkaat. En myöskään luonteeltani ole mikään rohkeista rohkein. Enkä täten myöskään halua löytää itseäni ja autoani ojasta tai pellolta. 

Itseänikin kesäkeleillä otti kovastikin päähän ihmiset, jotka ajavat reilua alinopeutta. Näitä sattuu tielle aina kun on kiire! No, eipä se ohitus siltikään kannata ellei sitten edessä ole mopoauto pörisemässä sitä 45 km/h vauhtia eteenpäin. Samoissa liikennevaloissa silti useimmiten sitten ollaan ja bensatankki on hörpännyt ohittaessa niin että slurps vaan. Koitan usein ajatella tämän lisäksi myös sitä autokoulussa opetettua seikkaa, että jokainen ajaa juuri sitä vauhtia, minkä itselleen parhaaksi sillä hetkellä näkee. 

Ja tällä hetkellä näillä lumisilla liukkailla pimeillä keleillä minä ajan mieluummin hitaasti mutta varmasti, ennekun sitä ajokokemusta ja varmuutta löytyy. Itse koen tämän viisaaksi. Taidan kuitenkin olla aikalailla ainut joka näin ajattelee, kanssa-autoilijoiden käytöksestä päätellen. Ihmiset ajavat aivan meikäläisen persuksissa kiinni, ompa ihan tosi mukavaa. Menkää sitten jumalauta ohi, jos ei minun vauhti kelpaa. 

Ajatellaampa vaikka tilanne, jossa minä rauhassa pienessä pelossa ajelisin koira takaluukussa tasaista viittäkymppiä, vaikka sitten kuudenkympin alueella. Joku rohkeampi kuski tulee autollaan aivan minun autoni takaluukkuun kiinni, yrittäen joko hiillostaa ajamaan kovempaa tai ärsyttääkseen. Tielleni pomppaa hirvi ja joudun vetämään äkäseen liinat kiinni. Takana ajellut auto vetää suoraan takaluukusta sisään ja se olisi sitten entinen koira se ja voisi hyvässä lykyssä olla, ettei meikäläisellekään hyvin kävisi. Eli nyt sitä malttia ja järkeä sinne liikenteeseen! Jos minun henki ei kiinnosta niin ajatelkaapa sitten vaikka sen mahdollisen koiran henkeä.

LIsäksi haluan myös mainita, että ajakaa sillä puolella tietä, missä kuuluu. Suomessa se tarkoittaa tien oikeaa puolta. Jos haluat kuitenkin ajaa keskellä tietä koska oman kaistasi reunassa on lunta, voisit väistyä reunempaan edes silloin, kun sinua vastaan ajaa toinen autoilija. Näin vältyttäisiin sivupeilien katkeamisilta sekä ojaan ajoilta. Kiitos! :D 

Olen puhunut, kiitos. Toivottavasti tämä sai edes vähän ajatuksia herätettyä joissain teissä kiireisissä autoilijoissa. 

Nyt onneksi liukkaat kelit taitavat hetkeksi väistyä ja minä saan autoilla rauhassa pienellä sinisellä poloisellani. :) 


- Aino