Pakoon kaikkea?

Olen aina ollut pää pensaaseen tyyppiä. Vanhemmat saa vähän väliä muistutella, että et sä aina voi työntää sitä päätä pensaaseen... Nytkin on koeviikko ja mun ajatusmalli on silloin se, että jos joku homma on vaikeaa ja se stressaa, ei kannata ajatella sitä. Mietitään sitten kokeessa pää tyhjänä, tyhjä paperi edessä että niin, olisikohan kannattanut lukea. Ei sitä koskaan opi. 

Ratsastuksessa sama homma. Jos joku juttu ei suju, en ole sitä tyyppiä joka ajattelee, että no tätähän me sitten vasta työstetäänkin! Ei ei ei, meikäläinen ajattelee silloin että no ei tehdä tätä kun on niin kamalaa. :D Tästä luonteenpiirteestä pitäisi päästä eroon! 

Nyt voin heti myöntää, että mulla on nyt vaikeaa. Tuntuu ettei mikään suju, mitään ei edes kannata ajatella tekevänsä kun se kumminkin epäonnistuu. Mikään ei ole onnistunut pitkään aikaan, kyllähän se vähän syö tuolta sisältäpäin. Mikään ei tuota hyvää fiilistä tällä hetkellä. "Music on, world off" on varmaan ainut keino, jolloin ei päässä pyöri mitä tyhmimpiä ajatuksia. 

Aina kun tulee näitä vaikeita hetkiä, no ei niitä nyt kovin usein tule, mut kuitenkin, tekee mieli karata pois. Espanjassa on hyvä olla, sinne siis mieluiten! Ja sitten kun haluan tulla takaisin, haluan että kaikki olisi taas niinkuin pitää. Kroppa vastaanottavaisessa kunnossa, suhteet kunnossa, heppa kunnossa, koulu ohi, motivaatio kohdillaan... Paljon olisi asioita tehtävänä ja korjattavana. Ongelmana on se, etten tiedä mitä tehdä ja niitä asioita on liikaa. 

Kumpa vain voisikin varata sen äkkilähdön, pakata pikaisesti laukut ja lähteä menemään! Alkaisi elämä taas hymyillä... Se on vaan kovin ikävää, että en ole mikään onnenmyyrä enkä siksi voi noin tehdä. Enkä ainakaan ottaa sitä tavaksi, että aina lähden pakoon kun tulee se ahdistava ja väsyttävä elämäntilanne. Mutta ehkä vielä joskus mä todella karkaan hetkeksi. 

Loma tekisi tässä kohtaa todella hyvää, onneksi tosiaan on nyt se koeviikko niin voi ottaa vähän rennommin! :D Meillä kun ei ole koulua koeviikolla, vaan mennään kouluun tekemään koe ja sen jälkeen kotiin lukemaan, jos siis luetuttaa. Ei kerrota isille ja äitille ettei aina luetuta.





Tällaista tällä kertaa! Seuraavaksi voisikin tulla jotain heppa-aiheista pitkästä aikaan, jos vaan olisi jotain kerrottavaa. Ideoita saa heitellä tännepäin. :) 

- Aino 

Koskaan kaikki ei ole hyvin

Ja aina on jotain mistä valittaa. Aina on joku huonosti. Etenkin tämä neiti täällä on varmaan maailman paras valittamaan! :D Kaverit varmaan tietää haha... Silti itse vihaan jatkuvaa valitusta, hmm, ristiriitaista. 

Aina kun meikäläinen rupeaa valittamaan tai voivottelemaan mitä tahansa asiaa, kaikkein kamalinta mitä voi sanoa ja mikä saa mussa suuren aggression aikaan on nämä kaikki "happy vibes, positive life" ja yhtä kamalat ja epätodelliset muut ilmaukset. Hyi vitsi miten inhottaakin ajatella tommosta, niin tekopyhää. Kenenkään elämä ei ole ruusuilla tanssimista, eikä kuulukaan olla. Jos on valitettavaa, antaa vaan valittaa, turha silloin kai on tulla höpöttämään elämän ihanuudesta, jos ei se sitä silloin ole. :D 

No nyt kuitenkin itse valitettavaan asiaan, josta hävettää valittaa. Ja vaikka valitankin, olen silti varmaan ihan tyytyväinen tilanteeseen. 

Viime kesä sujui hyvin ja oli varsin mukava. Lapsuuden kesät olivat ihania. Nämä muut kesät tässä välissä ovat olleet ahdistavia enkä ole innolla odottanut kesää niinkuin muut. Nyt odotan, ihan vain siksi koska olen todella loman tarpeessa. Harmi vain, että lomaa ei näytä olevan. :D Vihdoin pääsin muuhunkin työpaikkaan, kuin myymään mansikoita. Jes, ihanaa! Tätähän mä olen aina halunnut, unelmaduuni, jes nyt menee hyvin eikä tarvii valittaa! Kunnes selvisi työvuorot. Kesäkuussa taisi olla kuusi vapaapäivää. Sekin olisi ihan ok, jos työpäivinä ehtisi tehdä asioita, nähdä kavereita ja ottaa rennosti. Kun ei ehdi. Kesällä suuin osa päivistäni tulee luultavasti olemaan sellaisia, että herätys kuudelta, siitä salille, ysiksi tai kympiksi duuniin, kuudelta tai seiskalta kotiin ja siitä sitten vielä tallille. Hupsistakeikkaa, ehtiikö siinä muuta tekemään? No ei kyllä ehdi, eikä varmaan enää jaksakaan. Mahtava kesä siis tulossa jälleen. Väsyttää ja kaduttaa jo nyt... Jos sitä sitten taas syksyllä koulussa ottaisi rennommin? 

Tässä kohtaa monet miettivät rahaa. Joo ihan kiva saada rahaa, mutta missä kohtaa raha tosiaan menee onnellisuuden ja nuoruuden kesien edelle? Raha ei tässä kohtaa valitettavasti motivoi minua, en siis tiedä miten saisin asennoiduttua kesään niin että jaksan tosiaan painaa koko kesän tuota samaa vauhtia. Noh, ainakin saan sitä työkokemusta. 

Nyt on myös vaakakupissa se, mitä haluan vapaapäivinäni tehdä. Kesäkuun harvoista vapaista yhdet menee kisoihin (sikälimikäli Lore on kunnossa) ja yhdet koiranäyttelyyn. Nyt kun mietin, en ehkä haluakaan kisata kesällä. Ainoat vapaapäiväni menisivät kisoissa? Ei oikein nappaa sekään. Huh, vaikeita valintoja ja tyhmiä mietteitä. Jos ajatuksilleen ja fiiliksilleen jotain voisin, muuttaisin ne saman tien. Kun ei voi, on tämä taas aika rankkaa. Ja valivalivali. 

Kumpa kaikki vaan menisi aina niinkuin sitä itse haluaa. Sitten ei tarttisi valittaa, ehkä. 


Sellaista tällä kertaa! Mutta hei, toivottavasti teille kaikille muille tulee oikein kiva kesä! 

- Aino

Mihin ovat kadonneet suomenhevosluokat?

"Avoin suomenhevosille". Viime kaudella lähes jokaisissa suuremmissa kisoissa oli näitä vain suomenhepoille avoimia luokkia ainakin se yksi. Ja usein vielä niin, että oli ne tietyt Prix de Hippos - luokat, jotka olivat korkeudeltaan 100-110cm ja sitten vielä näiden lisäksi joku muu suokkiluokka. Nyt kun katsoo kisakalenteria suunnittelevn silmin, ei löydä enää suomenhevosluokkia. Minnekäs ne ovat kadonneet? 

Viime vuonna muun muassa Merjan tallin kevätkisoissa oli suokkiluokka. Ei ole tänä vuonna. Höh, viime vuonna voitettiin se, olisi ollut kiva mennä puolustamaan voittoa tänä vuonna... ;) Viime kesänä SRC:n Salo Trophyssä oli sekä Pix de Hippos-luokka että jokin muu avoin suomenhevosille luokka. Nyt ei ole kumpaakaan. Salo Hose Show ei ole vielä julkaissut kilpailukutsua, mutta ainakaan kuvauksessa ei tällä hetkellä lue Prix de Hippos - luokkaa. Toivottavasti siellä olisi tänäkin vuonna edes joku suomenhevosluokka. 

Meille suomenhevosratsukoille on nyt suunnattu vain kokonaisia kisoja. Alkukesänä Kummajaiset Urjalassa, loppukesästä sitten Loimihaan loikat ja suomenhevosten kuninkaalliset Ypäjällä. Näihin nyt sitten mennään, mutta olisi kiva päästä hyppimään muiden suokkien kanssa kilpaa myös muissa kisoissa. En ymmärrä, mihin nämä luokat ovat voineet kadota. Viime vuonnakin muistan niiden kuitenkin olleen ihan ok suosiossa. Hmmm... 

Suomenhevonen nyt kuitenkin on ihan omaa laatuaan ja painii oikeasti aika eri sarjoissa kuin ponit ja hevoset. Kun lähdet suomenhevosella kisaamaan vaikka metrikymppiä, on hyvin epätodennäköistä voittaa tai edes sijoittua. Suomenhevoselle se 110cm on kuitenkin ihan eri korkeus kuin puoliveriselle tai ketterälle ponille. Tämän vuoksi on kivaa painia eri sarjassa, ihan niiden oman rotustensa kesken. Tietysti aina voi mennä (ja vamaan mennäänkin!) huvikseen niihin "avoin kaikille" luokkiin vaikkei voittaisikaan, mutta itse ainakin olen sen verran kilpailuhenkinen, että olisi mukavaa saada sijoittuakin. 


Onko täällä muita, jotka ovat huomanneet saman asian? 


Haluamme nähdä "avoin suomenhevosille" kilpailukutsuissa enemmänkin! Haluamme suokkiluokat takaisin! :D 

- Aino 

Täysikänen!

Huhhuh, tällä viikolla tuleekin taas kartuttea suurempi luku plakkariin! Meitsi täyttää tänä torstaina, 12.5. 18-vuotta! Käsittämätöntä! Ja tätähän on jo pidempään odotettu... 

Äitille pukkaa ikäkriisiä, isi on saanut harmaita hiuksia auton hankinnasta ja minä ajotunneista. 

Miksi se täysi-ikäisyys sitten onkaan niin odetettu ja iso juttu? Lailliset kännit ja omilla papereilla baariin? Nojoo, varmasti tätäkin tulossa, itse asiassa heti perjantaina 13. päivä, voi apua... :D Itsellä se nyt ei kuitenkaan ole se juttu, miksi tätä on odotettu.

Itselleni se juttu on vamaankin ajokortti. Minulle oli itsestäänselvää, että ajokortti ajetaan ja auto hankitaan. Kummatkin kalliita juttuja eikä mitään maailman yksinkertaisimpia juttuja. Paljon ollaan saatu kaikki painia näiden juttujen kanssa. Ehkä se on sitten helpompaa kun se tulee Niilolle eteen? 

Tosiaan autoakin lähdettiin etsimään netistä jo joulukuussa. Meitsillä hakusessa oli näppärä ja kaunis BMW X6, äitillä lähinnä vanha Fiat Punto. No, jonkinlaiseen välimuotoon tässä sitten päädyttiin. Sekin kyllä valitettavasti lähempänä sitä Puntoa kuin BMW:tä... No pääasia on että pääsee liikkeelle jollain muulla kuin skootterilla! Varokaa vaan! 

Torstaina synttärit, perus koulupäivä kun tuskin tuo äiti antaa mulle armoa, inssi iltapäivällä ja illalla sitten joko juhlitaan skumpan kera ajokorttia tai varaillaan lisää ajotunteja ja uutta inssiä. Pitääkäähän peukut pystyssä, että saadaan korkkailla skumppapulloja silloin eikä huolehtia uudesta inssistä... Kaikki peukut tavitaan! :D 

Perjantaina lähden iltapäivällä Jassun hoiviin rusketettavaksi, pukeutumaan ja meikattavaksi. Huh, musta tulee taas kaunis! Siitä sitten Maija mukaan, getting ready, aloittelua ja illalla baariin. Parasta! 

Squad <3 

Lauantaina toivottavasti ei kamalaa krapulaa, tallille ja synttärijuhlien valmisteluja. Maija on luvannut taas tehdä ihanan synttärikakun mulle, nam. <3 Onni on kokkiystävä. ;) Lauantaina tosiaan sitten juhlitaan vähän maltillisemmin suvun kanssa täysi-ikäisyyttä. Sunnuntaina luultavasti toivutaan taas. :D 

Mitä täysikäisyys merkitsee Suomessa? 

"Täysi-ikäisyys on käsite, jolla tarkoitetaan ikää, jolloin ihmisyksilöstä tulee täysivaltainen yhteisön jäsen." Wikipedia. 
Cool, saan mennä naimisiin (hell no!) ja äänestää vaaleissa (no ei toi politiikka oo ihan mun juttu). Pitää myös alkaa käydä vakuutusyhtiöissä ja pankeissa... Okei, voinks vaan antaa tän "oikeuden" mun mamille? :D 
Tosiaan, ei se mulla kauheesti vaikuta mihinkään. Vaaleissa mun tuskin kannattaa äänestää sitä, jolla on kivoin mainos? Eikä tässä nyt näytä siippaakaan olevan, jonka kanssa vois naimisiinkaan mennä. Kotona aion asua ainakin lukion loppuun saakka, vanhemmat saavat nähdä meikäläisen Wilmaa vielä, joten eipä tässä kauheasti mikään loppujen lopuksi muutu. 

Älyttömän hyvä ja niin sopii tähän tilanteeseen! :D 

- Kohta aikuinen, Aino 

Ratsastajan psyyke

Fitness-piireissä on noussut viime vuosien aikana esiin mentaalinen valmennus, sen osa ja vaikutus kisaamiseen ja kovaan treeniin. Niin stressin kuin motivaationkin hallinnassa. On hienoa, että mentaalivalmennusta on saatavilla ja sitä osataan hyödyntää ja siitä todella huolehditaan. Kukaan tuskin haluaa, että kireä ja kuiva kisakunto jää nesteiseksi sen takia, että stressaa? Muun muassa siksi on mentaalivalmennusta. 

Ratsastuksessa psyyke on toisinaan koetuksella, niin isoissa kuin pienissäkin jutuissa. Ratsastajan psyykkeestä puhuttaessa meinataan varmasti erilaisia asioita kuin vaikka juuri fitness-urheilijan psyykkeestä puhuttaessa. Kyseessä ei niinkään ole oman kropan kanssa pelaamista ja sen hyväksymistä. Kyseessä on omien tunteiden hallintaa. Toki myös motivaatiota voi sovittaa tähän ratsastajan psyykkeeseen. 

Yritteliäs pikkuinen L <3

Ollaan useamman ihmisen kanssa tallilla puhuttu siitä, että pelottaa. Kisoissa jännittää, isoja esteitä hypätessä saattaa pelottaa. Miksi? Ja millä tavalla se sitten häiritsee? Miksei toisia pelota niin paljon kuin toisia? Näitä kysymyksiä on toisinaan hyvä lähteä pohtimaan. 

Esteratsastus oli selvästi helpompaa ja hauskempaa pienempänä tirriäisenä, kun itsesuojeluvaistoa ei ollut. Eikä siihen ikään mennessä vielä tietystikään ollut kuullut kaikista niistä onnettomuuksista joita on sattunut. Mitä kovempi vauhti ja korkeammat esteet, sitä hauskempaa! Voi kun se vieläkin olisi noin, eikä välttämättä vain ratsastuksessa... 

Valmennuksessa tekisi mieli katsoa muualle kun valmentaja korottaa esteitä ja leventää oksereita. Toivon vain, etten edes huomaisi niiden kohoavan. Sillä kun näen että nyt ne puomit ovat korkeammalla, jännitys tai pieni pelko hiipii mieleen. Kuinka tyhmää! Mutta niin se vaan on. Siinä sitten täytyy hengitellä ja yrittää unohtaa se pienikin pelko ja keskittyä ratsastukseen. 

Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Tätä olen kysynyt itseltäni monta kertaa. Että miksi sitten pelottaa. Joo, jotakin voi sattua. No mitäpä sitten? Jos satun kuolemaan heppaonnettomuuden seurauksena, se tuskin siinä kuolleena enää kauheesti harmittaa vai miten on? Jos jalka murtuu, mitäpä sitten, kuntoon se kuitenkin tulee. Sitäpaitsi voin hyvin loukkaantua myös muun muassa koulumatkalla tai ihan vaikka vaan kotona. 

Usein kuulee puhuttavan ja luennoitavan esimerkiksi kuolaimista, satuloista, loimituksesta, hevosen huolloista, treenitiheydestä, ruokavaliosta yms. mutta harvemmin ratsastajan tarpeita nostetaan esille. 

Mielestäni olisi hyvä, että ratsastajillekin olisi tarjolla mentaalivalmennuksia ja siihen psyykkeeseen keskityttäisiin enemmän. Minulla on sellainen valmentaja, että voin kyllä kertoa hänelle myös näistä ongelmista ja ne voidaan käydä läpi. Tiedän kuitenkin, etteivät kaikki valmentajat ole ihan näin "läheisissä" väleissä valmennettaviensa kanssa. Ja tietysti olisi mukavaa saada ohjeita, näkökulmia ja vinkkejä myös ihan alan ammattilaisilta. Psyyke on kuitenkin aika iso osa ratsastusta ja kilpailemista. Ja ihan jokapäiväistä elämäämmekin. 

Jokaiselle se ei ole ongelma, mutta joillekin on. Itsekin välillä hieman hävettää myöntää, että joo mua pelottaa. Jännitys usein vielä hyväksytään, mutta on vähän sellainen olo että pelkoa ei. No, tiedä sitä mutta vaikeaahan se on. 

Meille tulee Loren kanssa pian vastaan se, että nyt oltais valmiita metrin luokkiin. Niin tai ainakin Lore on. Tässä kohtaa tekisi mieli heittää ohjat jollekin muulle ja katsella vaan ylpeänä kisakentän laidalla miten hienosti se siellä menee. Psyyke se siellä taas on, joka tulee vastaan. Ja sitä olisi nyt valmennettava, jotta itsekin olisin valmis korkeampiin luokkiin sitten kun Lorekin on. Huhhuh, siinä sitä työnsarkaa riittää. 

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa. Jollekkin varmaan aika uusi juttu joku pelko, missä muka? Jollain on kuitenkin varmaan edes vähän samantyylisiä ajatuksia. Omia kokemuksiaan saa jakaa! :) 

- Aino 

First of May - Vappukisat kotikentällä

Eilen oltiin Loren kanssa kisailemassa kotikentällä. Ilma oli aivan super, lämpöä riitti ja aurinkokin jaksoi piristää meitä kaikkia koko päivän! Ihana Vappu! 

Hyvillä fiiliksillä ilman jännitystä vappubrunssin jälkeen lähdettiin kisaamaan ensin 80cm ja sittemmin 90cm.
80cm... Ihan tajuttoman hyvä rata, mieletön fiilis radasta ja tämän päälle vielä valkoinen ruusuke eli komas sija! Jes, hyvä me! <3 Siellä me oltiin palkintojen jaossa pikkuponien kera haha. Kyllä mekin osataan olla nopeita...  Kävelin radan vakmentajani Tarun kanssa ja sain hyviä vinkkejä ja neuvoja ja tieohjeet uusintaan. Vähän meni pipariksi ne uusinnan tiet kun sitä vauhtia tosiaan riitti, mutta mahtavaa että silti aika riitti kolmanteen sijaan! 



90cm verkassa Lore vaikutti väsyneeltä. Oli tosi rauhallinen ja puomit kolisi, pari tuli alaskin. Siinä sitten yritin vakuutella että paremmin se tuolla ulkona sitten hyppää ja että kyllä se tästä taas piristyy. Ja joo, kun päästiin kentälle niin väsymys oli tipotiessään. Taisi Lorelle vaan tällainen auringonpaiste ja kuumuus olla uus juttu talven jälkeen. 

Ysikympissä tavoitteena oli hyvä ratsastus ja se kauan haettu nollarata! No, nollarataa ei tullut mutta fiilikset radasta ovat loistavat. Lore tsemppasi hyvin ja oli muutenkin SUPER! <3 Itse taisin tehdä arviointivirheen uusinnassa kun en vaihtanut ristilaukkaa ravin kautta paremmaksi. Pöh, oppia ikävä kaikki. Tosiaan tuloksena 0-4. 



Mistäs tämä hyvä fiilis sitten tulee? No, tekijöitä on varmasti monta mutta päälimmäisenä mielessä on ehdottomasti se, että ehtisin ajatella ja sitä kautta ratsastaa radalla. Vauhti ei enää ollut niin hurjaa, joten ehtisin miettiä asiat, jotka Taru sanoi mulle radankävelyssä. Kädet ylös, jalat alas, ulkopohje, sisäkäsi... Jos tämä meno jatkuu niin hyvä tulee! Toinen juttu mikä nostatti mieltäni, oli onnittelut ja kehut. Niin moni kannustaa meitä, ihanaa. <3 Kiitos kaikille! :) Nuo kaikki kehut ja onnittelut merkitsee tosi paljon. 

Kuvista iso kiitos Henni-Leena Heleniukselle joka oli KaKen vappukisoissa kuvaamassa. Mikäli joku siis kaipailee kuvia kisoista, kannattaa häneen ottaa yhteyttä vaikka Facebookissa. :) 

Ai onnellinen? 

Kisojen päätteeksi hevoselle ruokaa, jalkojen kylmäykset, Arnikaa, Back on Trackia ja Bemeriä. Tyytyväisen näköinen hevonen. <3 Ensi viikolla sitten hierontaa ja sellaista hölläilyä. Täysin ansaittua. 

<3

- Aino