Kuten jo aikaisemmin olenkin maininnut, tässä blogissa alkaa olla myös näitä ei-hevospostauksia. Ennen niitä kirjoittelin toiseen blogiini, mutta sinne en enää aio palata.
Pikkuveljelläni Niilolla oli konfirmaatio ja myös automaattisesti rippijuhlat viime sunnuntaina, 14.6. Tuo pikkuveli kuulostaa nyt niin hassulta! Parisen vuotta sitten ilmaisu oli vielä osuva. Pikkuveli. Pikkuinen veli. Minua pienempi. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että Niilo onkin venähtänyt niin paljon, että on jo mennyt pituudessa minun ja äidin ohi. Niin että mikä pikkuveli haha. :D
Sunnuntai-päivä alkoi aamuseiskalta väsyneenä sängystä noustessa. Pikainen aamupala, viimeiset siivoukset ja häsäämiset, hiusten kiharrus (ei muuten ole ihan pikkujuttu näin hiivatin paksuilla ja pitkillä hiuksilla! Niitä suoria hiuksia vaan tulee ja tulee...), vaatetus ja meikki. Niilo heitettiin seurakuntatalolle pukemaan alpaa ja valmistautumaan konfirmaatioon. Liedon kirkossa vierähti vajaa puolitoista tuntia puheita kuunnellessa ja virsiä laulaessa. Oli ihan kiva konffis! Kaikki sujui hyvin eikä edes ehtoollisella vierähtänyt sitä järisyttävän pitkää aikaa, niinkuin yleensä meinaa käydä. Kirkon jälkeen kiireellä kotiin, jossa Niilon kummit ja ystäväni Maija odottikin jo keittiössä täysillä puuhatessa. He olivat vastuussa ruokapuolesta. Maija oli taas leiponut ihania kakkuja ja auttoi Niilon kokkikummeja!
Vieraita alkoi pikkuhiljaa saapumaan. Niilo sai paljon hyvia ja kivoja lahjoja, saimme kuulla isiltä ja mummulta puheet. Saivat kyllä meikäläisen herkistymään. Noh, äitin vielä enemmän... :D
Juhlat olivat onnistuneet ja kaikki meni hyvin! Rippijuhlistamme kuitenkin puuttui jotain. Jotain tosi rakasta, tärkeää ja oleellista. Meidän pappa. Äidin isä.
Pappa joutui viime viikon alussa siaraalaan, todettiin sydämessä veritulppa kolmen viikon takaisen leikkauksen jäljiltä. Pallolaajennus ei onnistunut ja hemoglobiinista ja tulehdusarvoista johtuen ei voitu tehdä ohitusleikkausta. Nyt kai odotellaan, että leikkauksen voisi tehdä. Täällä on huonosti nukuttuja öitä, surua ja huolta. Toivottavasti kaikki järjestyy! Sunnuntaina puhelimessa pappa kuitenkin tokaisi reippaasti että "aion tulla täältä pian pois, et sä musta eroon vielä hetkeen pääse!". Se oli valtava helpotus ja valoi kyllä toivoa tänne.
Juhlista tuli varmasti yli 300 kuvaa, joten luonnollisestikin tänne blogin puolellekin päätyy aika moni! :D
 |
| Kirkossa. Siitä se alkoi! |
 |
| Asukuva |
 |
| Konfirmaatio - check! |
 |
| Keittiössä oli kova meno koko päivän! Pääasiassa siellä hääräsi Niilon kummit sekä Maija. |
 |
| Isi piti puheen |
 |
| Ystäväni Maijan tekemä kakku. Ehdoton NAM |
 |
| Mummukin piti puheen ja antoi upean valokuvakirjan, kuten jokaiselle lapsenlapselleen. |
 |
| Kyllä niitä selfieitäkin ehdittiin ottamaan ;) |
 |
| 7 Koskea |
Kuitenkin hieman heppajuttua perään! ;) Huomenna torstaina mennään taas Anivettiin käymään uusinta-akupunktiossa. Toimenpiteestä en tee uutta postausta, sillä se olisi samanlainen kuin edellinenkin. Tänään oli myös estetreeni heti töiden jälkeen! :) Siitä lisää seuraavassa postauksessa.
- Aino
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti