Me ollaan riidoissa

Jep, niinkuin otsikko kertoo, ollaan Loren kanssa riidoissa. Ja pahasti. Vinkkejä tällaiseen, sanallinen sovittelu ja uhkailu ei näyttänyt toimivan...?

Viha-rakkaussuhde on mulle tällä hetkellä tuttua niin tallilta kuin ihmissuhdepuoleltakin. Alan kyllästyä moisiin suhteisiin. Viha vihana on itselleni ihan ok ja rakkaus nyt onkin lähes poikkeuksetta ihan pyllystä. Mutta kun näitä tunteita esiintyy molempia vuorotellen tai samaan aikaan jotakuta kohtaan, on asia hyvin ristiriitainen. 

Ihmissuhdeasiaani en täällä tosiaan rupea availemaan, mutta koska onhan kyseessä heppablogi, voisin kertoa minun ja Loren välisestä viha-rakkaussuhteesta. Ja siitä, että olemme riidoissa. :D 

Lore on pakoillut mua tarhassa ja karsinassa kyllä ennenkin, tuossa keväällä viimeksi. Luultiin sen johtuvan sähköiskuista, mutta saatiinkin selville, että kyseinen käytös johtuu yksinkertaisesti siitä, että Loren kallonpohja on kipeä. Kallonpohja saatiin auki ja nyt Lorella on suitsissa pehmuke, BOT-pipo ja niskaa bemeröidään ahkerasti. Silti se näyttäisi taas olevan kipeä. BOT-pipoa se ei tahtoisi pitää ja on näemmä suuttunut mulle kun jatkuvasti tungen sitä sen päähän. :D
Tänään maastossa se teki taas sen, mitä se ei ole vähään aikaan tehnyt. Säikähti kävelijöitä (joo ei varmaan oo ennen nähnyt ihmisiä) ja pyörähti täyskäännöksen ympäri, meikäläisen samalla sekunilla lentäessä tantereeseen. Ja meinasi vielä hevonen lähteä karkuunkin. Onneksi en tosiaan ikinä irrota ohjista kun putoan, nyt siitä oli hyötyä. Jos olisin irrottanut, olisi Lore varmasti jo vähintäänkin Preerialla.
Loppulenkin ajatuksia taas risteili päässä edes ja takas. Fiilis niin huono ja kaikki paikat kipeänä putoamisesta. Ja vitutti. En yleensä koskaan itke julkisella paikalla (nojoo, tallilla silloin kun Pyrke kuoli, ehkä ainut poikkeus), mutta nyt kihosi kyllä kyyneleet silmiin kun katsoinkin Lorea. Mitä tässä pitäisi oikein tehdä? 

Kun oltiin vielä kamuja <3 

Ei muiden hevoset vihaa omistajiaan tai ylipäänsä ratsastajiaan. Lorenkin olisi nyt aika olla kiitollinen kaikesta ajasta ja huolehdinnan määrästä mitä se saa. Ei taida polle sitä tajuta... Kiittämätön kakara. :D 

Ehkä tämä tästä. Ja jos ei niin katsotaan... 

Kun nyt menee muutenkin huonosti, ei asiaa kyllä yhtään auta hevosen vihainen käytös ja syyllistävä katse. Että kiitti vaan, mun luottofrendi, mun luottojätkä, nytkö säkin jätät mut oman onneni nojaan. 

- Aino