Projekti Pää Kuntoon

Yleensä tykkään suunnitella ja toteuttaa kaikenlaisia projekteja. Kouluprojektit ovat kyllä asia erikseen, mutta muuten tykkään kyllä! Nyt on alkamassa uusi, ei niin mielyttävä projekti. Se tulee olemaan vaikea, pitkäkestoinen, kärsivällisyyttä ja luottavaisuutta vaativa. Tätä projektia ei näemmä voinut toteuttaa yksin, vaikka olinkin niin suunnitellut. Aikomukseni oli vain odottaa parempia aikoja ja niitä päiviä kun pienet asiat tekee iloiseksi eikä sydän enää olisi näin hajalla. Fakta nyt taitaa olla se, että yksin sitä päivää saisi odottaa melkoisen kauan, ehkä jopa niin kauan etten olisikaan enää jaksanut odottaa sitä... Siispä oli toimittava vasten omia toimintamalleja ja haettava apua. 

Mua jopa hävettää myöntää tämä. No nyt joku saattaa ihmetellä että miksi sitten kirjoitan tästä, jos tämä on häpeäksi mulle. Uskon kuitenkin että tästä kirjoittaminen ja rehellisyys helpottaa oloa. Monet yrittää sanoa, ettei ole noloa hakea apua mielen ongelmiin, että on normaalia, että mieli sairastuu joskus kuten mikä tahansa muukin ihmisen osa. Totta tuokin. Omalle kohdalle osuessa se vaan on kovin arka paikka. 

Tuntuu myös tosi heikolta. Olen pitänyt itseäni melko vahvana ihmisenä. Ilmeisesti olenkin herkkä ja heikko, koska olen päätynyt tähän jamaan. Sitä itsessäni pidän heikkoutena, en sitä avunhakemista. Se on ehkä vahvinta mussa vähään aikaan. Ei vahvat ihmiset välitä mistään pikkujutuista. Vahva ihminen romahtaa vasta kun tapahtuu jotain oikeasti hirvittävää, esimerkiksi hyvin läheisen ihmisen kuolema. Mulla ei taustalla ole mitään sellaista, toki läheisen ihmisen "menetys" muttei mitään noin vakavaa. Pieniä asioita on huonosti, mutta kun ne kaikki tulee samaan aikaan, alkaa tämä tyttö olla aika rikki. 

Cheekin sanojen mukaan kestää tuhat kertaa kauemmin toipuu ku romahtaa. Tämä on totta. On siis varauduttava pitkään prosessiin, joka alkaa keskiviikkona.

Pelottaa mennä juttelemaan ja vastata kysymyksiin. Olen yrittänyt vältellä ajattelua ja vaikeista asioista puhumista. Olen koittanut keksiä paljon tekemistä, jotta ajatukset pysyisivät poissa. Illalla olen onneksi saanut nukahdettua väsyneenä ennen kuin ne ajatukset ovat vallanneet mielen. Tosin hyvin monena iltana olen itkenyt itseni uneen. Mutta no, nukahtanut kuitenkin. Nyt onkin vaikeaa alkaa miettimään ja puhumaan näistä asioista. Toivottavasti sillä tyypillä on nenäliinoja, saattaa nimittäin tulla melkoisen kyynelrikas sessio. 

Ajattelin nyt heppajuttujen ohella kirjoitella tänne blogin puolelle tästä paranemisprosessista ja siitä kuinka Projekti Pää Kuntoon etenee. Ihan itseni vuoksi kirjoittelen ja tiedän, että siellä voi olla samassa tilanteessa olevia, joita nämä jutut kiinnostavat. Pakkohan ei kenenkään ole lukea. :D 


Hepparintamalta sen verran että Lore klipattiin eilen (vauhtiraita), kiitos Miia! :) Nyt kelpaa taas treenata ja kisata! Hallikausi startataan kotimaneesissa tämän viikon sunnuntaina KaKen kisoissa. Niistä lisää sitten! 

- Aino