Kisakausi on alkanut

Huh kun tuntuu että alkoipa kevät ja kisat nopeasti! Ihan yhtäkkiä vaan. Saattaa johtua siitäkin, että tämähän on periaatteessa vasta mun kunnon kisakausi alusta saakka. Viime kisakausi starttasi vasta olisikohan ollut huhtikuun lopussa kun silloin oltiin ensimmäisen kerran vasta valmiita menemään kisoihin kokeilemaan siipiämme. Mutta nyt vasta havahduin, että kisakausi alkaakin jo nyt! Ja joo, onhan tämä aika kiitänyt villihevosten lailla, huomennahan eletään jo maaliskuuta... 

Mistä sen sitten huomaa, kun kisakausi on alkanut? Haistamalla? Eheei. Itse ainakin olen tunnistanut kisakauden alun Facebook-päivityksistä, Kipan jatkuvasta selaamisesta, "koska on seuraavat kisat?" - kysymyksestä ja trailerien lisäntymisestä liikenteessä.

Nyt saa jo lähestulkoon joka viikonloppu seurailla jänskättyneenä Online Equipea, että miten porukoilla sujuu. Tallilla porukat kyselevät, että missäs on seuraavat kisat ja muuta sellaista. Ollaan tosiaan myös äidin kanssa pistetty silmälle, että ihan kuin traikkuja olisi nyt liikenteessä jotenkin enemmän... 

Ihanaa kun tulee se kuuluisa "kesä ja kisat". <3 Eiköhän mekin aleta Loren kanssa pikkuhiljaaa olemaan valmiita tähän kauteen. Oikein hyvää ja menestyksekästä kisakautta 2016 kaikille! Kisoissa nähdään!

- Aino 

Kisamood is ON!

Postaus on myöhästynyt nyt parilla viikolla, pahoittelut. Odotin kuvia postaukseen saapuviksi, mutta nyt en enää aio odotella. 

Viikonloppuna päästiin kisailun makuun taas pitkästä aikaa! Vaikka Sanna Backlundin valmennusklinikka jännittikin enemmän kuin lauantaiset kisat, en kiellä etteikö kisat olisi minua jännittäneet... Oli aika mukavaa pitkästä aikaa tuntea mahan pohjassa pientä hassua jännityksenpoikasta tallille mentäessä. 

Perjantaina Lore ei väsähtänyt treenissä eikä oikein edes hikistynyt. Perjantain klinikalla myös hypättiin kisaesteitä, joten niissä ei enää lauantaina ollut mitään sen kummempaa. Nouseva katsomo ja buffetin hälinäkin oli jo tullut tutuksi. No mutta silti Lore oli aivan täpinöissään jo verkassa ja kun ensimmäiselle radalle päästiin, oli jätkä aivan innoissaan. Kuulemma silmistä ja korvista oikein näki miten se piti hauskaa. :D 

Mentiin tosiaan luokat 70 ja 80cm. Ne olivat ihan sopivat näin vähäisellä valmennuksella ja kisatauon jäljiltä. 
Ensimmäinen rata, 70cm... Huhheijjakkaa. Kuten jo mainitsinkin, oli Lore aivan innoissaan koko hommasta. Ja sehän näkyi, nimittäin vauhdissa. Vauhti yltyi yltymistään radan kuluessa ja mukana kahmittiin kaksi puomia alas, eli kahdeksan virhepistettä. Että miten meni noin niinkun omasta mielestä? 

Oli kyllä ihan hyväkin, että tuollainenkin rata tuli nyt koettua heti kisakauden alussa. Nyt taas muistaa keskittyä ja ennen kaikkea ratsastaa siellä radalla. 80cm rata menikin jo paljon paremmin, tyylikkäämmin ja rauhallisemmin - sillä seurauksella että saimme tuplanollan! 

Toisella radalla en päästänyt Lorea alkuunkaan ottamaan vauhtia. Ratsastin myös tiet huolellisemmin ja höpöttelin, ehkä itselle, ehkä hevoselle. Lähes joka esteen jälkeen otin raville ja nostin hyvissä ajoin uuden hyvän laukan. Uusinnassa ei kyllä enää himmailtu. Hyvistä teistä en tinkinyt, mutta laukkaa sai olla enemmän ja ravisiirtymiset saivat jäädä. Ruusuketta ei valitettavasti tullut (vaikka olisimmekin sellaisen ansainneet), koska uusinnan aika oli kuitenkin poneja hitaampi. Silti ollaan älyttömän ylpeitä ja tyytyväisiä täällä. <3
Oli myös tosi hienoa saada monilta tyypeiltä kehuja toisesta radasta. Se totisesti lämmitti mieltä. 

Videot puhukoon puolestaan! Meillä oli hieno ja opettavainen päivä kotikisoissa. Ja kisamood is so ON! 







Nyt on treeneissä mennyt tosi hyvin joten ei muuta kun seuraavia kisoja kehiin! Meillä ei ole minkäänlaisia ongelmia hypellä maneesissa joten hallikisat ei haittaa. Seuraavaksi mennään luultavasti 13.3. TR:n kisoihin Artukaisiin. 

- Aino 

Wanhat 2016

(teksti kirjoitettu perjantaina) (Video wanhojen tansseistani tulossa myöhemmin!) 

Apua, nyt se on jo ohi! Mielettömän hyvä fiilis kaikesta, mulla oli maailman upein prinsessapäivä. En turhaan ollut odottanut tätä päivää ja sitä hetkeä Logomossa ihanassa sinisessä asussani jo ysiluokasta lähtien. Lähestulkoon sanaton fiilis koko keissistä! 

Kaikki meni superhyvin, kiirettä ei sen koomin mulle tullut missään vaiheessa. Oli hyvin päivä aikataulutettu siis. ;) Timolle tosin taisi pienoinen kiire iskeä torstaina iltapäivällä, että ehti penkkariajeluista Logomoon tanssimaan. Onneksi kuitenkin ehti säteilemään minun rinnalleni. <3 

Tanssittiin siis torstaina illalla 16:30 Logomossa vanhemmille ja sukulaisille. Logomo olikin hyvä paikka tanssia! Sali oli kylläkin pienempi mitä olin ajatellut, mutta ei se mikään ongelma ollut. Hienot valot ja äänentoisto takasi onnistuneen illan. Kaikki osasi tanssit ja meno näytti varsin värikkäältä, arvokkaalta ja kimaltavalta. Ihan niinkuin pitikin. Tänään, perjantaina aamupäivällä tanssittiin vielä koulussa ykkösille ja opettajille. Tänään tapahtui viimeisessä tanssissa (omassa tanssissa) äänentoistossa jokin virhe, mutta onneksi juontaja otti tilanteen haltuun kertomalla yleisölle vitsejä... :D Todettiin vaan, että onneksi tämä ei tapahtunut eilen Logomossa! 

Sain tajuttoman hyvää palautetta tansseista ja koko lookista. Lookistani vastasi Taru, joka loihti mulle hienon ja pysyvän kampauksen ja kauniin juhlavan meikin. Kerrankin tunsin olevani oikeasti kaunis! Rusketustakin kehuttiin ja pukuni vasta kehuja saikin! Ja ihan syystä, se on niin täydellinen, juuri mulle. Eniten mussa kuitenkin taisi säteillä silmät kun suu oli yhdessä suuressa hymyssä koko esityksen ajan. Totta kai oli, mä nautin siitä kaikesta täysin rinnoin. Meillä oli niin mukavaa! 

Ready to go! 

Tanssin pyörteissä

Lopuksi tanssittiin kaksi tanssia läheisten kanssa. Timo tanssitti äitiä, minä pappaa ja isiä. 

Tosiaan, hieman päänvaivaa tuotti nukkuminen... Kun kahtena päivänä tanssitaan, on ilmiselvää, että joudumme nukkumaan kampauksissa ja meikeissä. Joillakin tämän kyllä huomasi tänään, mutta onneksi suurimmalla osalla kaikki oli lähestulkoon yhtä kuoseissa kuin eilenkin. Ja mun kiehkuranutturasysteemi oli yöllä pysynyt pienten järjesttelyjen jälkeen tosi hyvin! Meikkiäkään ei tarvinnut fiksailla tänään sen enempää kuin rajata huulet uudestaan ja laittaa hieman poskipunaa ja ripsaria. Iskä joutui tänään laittamaan mulle mekon kun äiti oli jo lähtenyt töihin. Sekin vähän jänskätti... Mutta hyvin sekin kuitenkin saatiin kiinni. :) 

Kunnon sekasorto! 

Taru <3

Rakkaat <3 

Äiti <3 

Kuin kampaajan tekemä... <3 

This dress... <3 

Suuret kiitokset vielä kaikille tämän mahdollistamisesta. Äidille, iskälle, Timolle sekä tietysti Tarulle! <3 Ja Jassulle mageista unelmieni wanhojen kynsistä. Äiti pistikin silmälle, että välillä nämä kynnet säteilivät oikein kunnolla. Laatukynnet laatunaiselta. <3

Huomenna ollaan oltu vuosi yhdessä <3 

Noniin, hiihtolomakin taisi tanssien myötä alkaa. Ihanaa, kyllä tässä loman tarpeessa jo oltiinkin haha. Nyt kimalluksen ja glitterin myötä lomille, huomenna käy auton nokka kohti Himosta ja laskettelurinteitä! 

Onnellinen prinsessa. <3 

- Onnellisin terveisin Aino 

Monipuolinen viikko

Me pyrimme saamaan Loren viikot mahdollisimman monipuolisiksi. Minusta se on jotenkin kovin helppoa! Varmaan siksi koska olen kovin suunnitelmallinen tyyppi, joten rakastan suunnitella kaikenlaista. Myös mielikuvitusta mulla riittää, luulen että sekin tekee hommasta niin hauskaa. 

Monipuolisuus on lihasten kasvatuksessa ja kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa tärkeä juttu. Esimerkiksi salilla (missäpä muuallakaan haha :D) kehitys tyssää aika pikaseen jos treenaat aina samoilla liikkeillä, samoilla painoilla, samoilla toistomäärillä ja palautusajoilla. Ei mene kuin maksimissaan pari kuukautta niin kehitys tyssää. Vaikka en mikään hevosfyssari olekkaan, voisi sitä ajatella että niillä on jokseenkin sama juttu. Monipuolisuus kunniaan siis myös hevosilla. 

Loren tyypillinen viikko koostuu eri palasista: 

Lorea ratsastaa Maija Heikkinen aina perjantaisin. Maija vaatii Lorelta noin tunnin ajan hyvää työskentelyä ja opettaa Lorelle uusia juttuja. Kunnon hyvää sileän työskentelyä. 

Loren viikossa on yleensä yksi vapaapäivä tai vaihtoehtoisesti kävelytyspäivä, omien aikataulujemme mukaan. Joka tapauksessa yksi kevyt päivä. 

Pyrin tekemään Loren kanssa noin kerran viikossa jotakin puomeihin liittyvää. Joko kunnon estetreeniä valmennuksessa tai sitten kavalettitreeniä tai puomijuttuja. Ne parantavat Loren hahmotusta ja toki lihaksiakin. Ja koska se niistä niin tykkää, niin ei se varmasti ole pahaksi hänen mielenterveydelleenkään. Estetreeneienkin sisällä on paljon monipuolisuutta. Joko ratatreeniä, korkeushyppyjä, käännöstreeniä tai vain kavaleteillä ja/tai puomeilla reenailua. Näitä on paljon ja hyvä niin.  

Perus sileän työskentelyä tulee pari kertaa viikossa. Noin kerran viikossa minun ratsastamana ja kerran pari viikossa Tarun ratsastamana. Olemme kummatkin onneksi erilaisia ratsastajia, joten vaihtelua tulee siinäkin. En tykkää itse jauhaa maneesissa aina samoja juttuja, vaan jos olen esimerkiksi keskittynyt viime kerralla väistöihin ja taivutuksiin, keskityn seuraavalla kerralla vaikka laukkatyöskentelyyn ja pyöreisiin ympyröihin. 

Paljon on korjattavaa... 

Maastoilua ei mun mielestä voi koskaan korostaa liikaa. Siitä meidän Lore nauttii täysin rinnoin. Välillä kun kävellään hiekkateitä pitkin huomaan, että Lore olisi kiinnostunut metsästä. Kun käännä kurssin kohti metsää, on Lore ihan intsinä. Ihana nähdä kun se nauttii. <3 Lisäksi maastossa meneminen on hyväksi niin kestävyydelle, tasapainolle kuin lihaksillekin. Mäkitreeniä, parin tunnin kävelylenkkejä, pitkiä laukkapätkiä tai metsässä rämpimistä. Parasta! 

Juoksutusta on meille suositeltu monesta eri suusta. Eli ilmeisesti sekin hieman aliarvostettu juttu. Pyrimme Lorea juoksuttamaan melkein kerran viikossa. Aina ei ihan onnistu, jos on paljon valmennuksia tms, mutta ainakin kerran kahdessa viikossa tämä toteutuu. Välillä juoksutamme ilman juoksutusapua jolloin Lore saa keksittyä rennosti hälköttelyyn ja lihaksien venyttämiseen. Juoksutusavun kanssa se taas saa käyttää enemmän lihaksiaan ja keskittyä enemmän työskentelyyn liinan päässä. 

Suunnittelun ehkä luulisi olevan vaikeaa kun meitä on kaksi tai kolme huolehtimassa Loresta ja sen liikutuksesta, mutta meillä tuo sujuu tosi kivasti. Whatsapissa pystytään suunnittelemaan seuraavan viikon ohjelma, jollei olla viikonloppuna nähty. 

Tämän viikon ohjelmassa on muun muassa sileän treeniä Taru-valmentajan johdolla, maastoilua, vapaapäivää, Tarulla on koulutunti ja tietysti Maija ratsastaa. Tällä viikolla saattaa puomeihin liittyvät jutut jäädä Wanhojen kiireiden vuoksi. No, eiköhän viime viikonloppuna tullut hypeltyä tarpeeksi. ;) 

c. Annika Mäki / Phtoma 

Kivaa ja monipuolista viikkoa kaikille! :) 

- Aino 

Kaksi vuotta sitten

14.2.2014 laukkasi meille niin rakas Pyrke - pieni vihreämmille laitumille. 

Pian se päivä koittaa: ei kipua, ei tuskaa, ei huolta, ei kiirettä - Parempi laidun.

Ohhoh. Jo kaksi vuotta siitä, kun Pyrke lopetettiin. Eikä ikävä silti helpota tiettyä tasoa alemmas. Välillä (usein iltaisin) aivan yhtäkkiä, kuin salama kirkkaalta taivaalta, iskee kauhea ikävä Pyrkeä. Sydän sattuu ja kyyneleet valuu, kun ikävä on niin kova. Kun tekisi niin paljon mieli päästä haistamaan sen vaaleaa kaulaa ja silittämään sen karvaa, katsomaan sitä silmiin. Mutta enää en voi. Ja se sattuu. 

Muistan kuinka vaikeaa, oli luopua parhaasta ystävästä. Kaikki hevosensa menettäneet varmasti jollakin tasolla tietävät sen. Tietysti toisille se on enemmän rankempaa kuin toisille. Minulle itselleni se oli tosi rankkaa. 

Mutta uskon edelleen, että kaikella on tarkoituksensa. Everything happens for a reason. Kuulostaa kamalalta tässä yhteydessä... Pitää välillä muistaa, että ilman Pyrken poislentoa, ei olisi Loreakaan nyt tässä meitä ilahduttamassa. 

Lepää rauhassa Pyrke ja nauti oloistasi siellä pilvien päällä, paremmalla laitumella ystäviesi kanssa. <3 

Haikein ystävänpäiväterkuin Aino 

Uusia heppakokemuksia / Sanna Backlundin klinikka

Meidän kotiseuramme, Kaarinan kenttäratsastajat, KaKe, järjesti meidän tallilla tällaisen toiminnallisen viikonlopun. Perjantaina Sanna Backlundin klinikka, lauantaina 1-tason kisat ja sunnuntaina Lilli Luoman kouluratsastus klinikka. Itse osallistuin Sanna Backlundin klinikkaan sekä kotikisoihin. 

Lähetin hakemuksen Sannan klinikalle heti kun näin tapahtuman Facebookissa. Ja hihkuin onnesta kun pääsin siihen! Meille suomenhevosille olikin järjestetty ihan oma ryhmä, suokkiryhmä. 

Työskentelin ensimmäisen tunnin satulassa ja loppupäivän neljä muuta ryhmän istuin katselemassa ja kuuntelemassa katsomossa. En tiedä kumpi oli opettavaisnta, katsomossa tarkasti seuraaminen vaiko itse ratsastaminen. No eniveis, tuli ainakin opittua paljon uusia juttuja ja saatua vinkkejä omiin kotitreeneihin. Antoisa päivä, kiitoksia KaKelle tämän järjestämisestä. 

No miten mulla ja Lorella oikein meni? Kaikenkaikkiaan ihan hyvin! Jännitin ihan hurjasti tätä valmennusta, enemmän kuin kisoja... 
Maneesiimme oli raahattu huomisia kisaesteitä, katsomo sekä buffetti ja paljon ihmisiä. Vieraileville hevosille se oli varmaankin vähän helpompi asia hyväksyä kuin meidän Lorelle, jonka kotimaneesi olikin muuttunut ihan ihmeelliseksi. Alkukäynneissä tuli paljon ihmeteltyä, mutta silti piti vielä hieman ravissa ja laukassakin pistää hösseliksi kun jänskätti kaikki uusi niin paljon. 

Sileän verkalla meni hyvin. Lore ei sen kummemmin päkittänyt mitään ja laukassakin löytyi kaksi hienoa vaihdetta. Asettuminenkin saatiin ihan hyvän kuosiin. Siirtymisiä kehuttiin taas, jes! Ne ovat selkeästi meidn vahvuutemme. 

Itse estetreeni meni aluksi päin pyllyä. Meillä oli kolme kavaletin korkuista estettä pituushalkaisijalla. Ensimmäisen hypyn jälkeen piti pysähtyä. No, vasta kolmannella kerralla tämä onnistui... Oli pojassa vähän intoa. :D Linjalla, jota harjoittelimme, meillä meni askeleet juuri oikein, sopivalla temmolla. Hypytkin olivat hyviä. Esteet olivat noin 70-80cm korkeita. Viimeisenä mentiin vielä rata. Olin Loresta niin ylpeä, kun ei se mitään niitä erikoisesteitä kyttäillyt. Ihan mahtavaa! <3 Rata meni aika vauhdilla ja itseäkin nauratti se meno, ihan kuin olisin ollut kovassa uusinnassa tai aikaratsastusluokassa. Kurvit suoriksi ja vauhtikin oli aika kova. Kaksi puomia tuli samasta syystä alas, ähh. Käännyin liian aikaisin esteelle, eikä Lore ehtinyt nostaa takajalkojaan. Tiesin kuitenkin jo näitä esteitä lähestyttäessä, että nyt menee pieleen. Että sinänsä ihan hyvä, että virheet ovat tunnistettavissa. Mutta tyytyväinen tyttö täällä. Hyvillä fiiliksillä sai lähteä kisoihin! 

Sanna Backlundia voin vain kehua! Tosi hyviä harjoituksia ja hyviä ohjeita ja vinkkejä. Itse pidän myös hänen valmennustyylistään; asiat sanotaan suoraan, mutta ei ilkeästi. On ollut niitäkin valmentajia, jotka voivat töksäyttää asioita ilkeästi. Ja siinä hetkessä kun yrittää oikeasti parhaansa siellä selässä ja epätoivo on läsnä, ne sanat sieltä valmentajan suusta ovat todella tärkeitä. Toinen juttu josta pidin, on se, että asiat on tehtävä juuri eikä melkein. Ihan ok ja sinne päin ei riitä. 

Kuva KaKen kyseisen tapahtuman Facebook sivuilta. 

Nyt saatte jälleen videomateriaalia! :) 




Kisat menivät tänään sekä hyvin että huonosti. Oli hieno ja opettavainen päivä! Kisamood is ON! Kisoista lisää videoiden kera myöhemmin. :)  Myös kuvat liittyen Sannan valkkuun tulee myöhemmin erillisenä postauksena. 

- Aino 

Muutto Espanjaan

Dreaming. 

Joo, en siis oikeasti ole tältä istumalta lähdössä Espanjan aurinkoon, lämpenevään kevääseen, vaikka mieli tekisi. Se olisi oikeasti parasta mitä nyt voisin tehdä! 
Espanja on varmasti lempimaani. Etenkin nyt kun tämä Suomen hyvinvointi on vaakalaudalla kuin bilehileen hyvinvointi sunnuntaiaamuisin. Etenkin kun sää tuolla ulkona ovat harmaampia kuin aikoihin ja vettä sataa varmasti enemmän kuin briteissä. Etenkin kun stressi on läsnä. 

Year 2015 

Mikä Espanjassa viehättää? 

Sää. Lähestulkoon jatkuva aurinko ja lämpö. Jos kylmä päivä yllättää, tarkenee silti hupparissa siellä 17 asteen lämmössä. Vaikka tuulee, tuuli on lämmin. Aurinko tekee hyvää niin mielelle kuin kehollekin. Maksaisikohan Kela mun matkat ja suorittaisi kouluni loppuun tällä hyvinvoinnin parantamisen varjolla? 
Ilmapiiri. Iloisia ihmisia, joilta puhetta pulppuaa yhtä paljon kuin minulta. Hymyileviä kasvoja ja hyvinvoivia vanhuksia. 
Muut olosuhteet. Puhun nyt esimerkiksi tuoksusta, olosta ja äänistä. Kun astuu lentokentältä ulos Espanjan ilmaan, pystyy heti haistamaan tuon ihanan Espanjan oman tuoksun. En tiedä minkä tuon tuoksun aiheuttaa, mutta se on niin koukuttava! Pystyn tälläkin hetkellä haistamaan tuon tuoksun nenässäni... Liikenteen ääni, torvien soiminen ja linnunlaulu ovat vakkariääniä Espanjassa. Ne tekevät siitä Espanjan. Olo on niin energinen ja hyvä, ei millään malttaisi pysyä paikallaan. Huhhuh. Ja miten se liikennekin sujuu niin paljon paremmin kuin täällä Suomessa? Onkohan se ne liikenneympyrät vai se huoleton ajotyyli? 
Alhainen hintataso. Koskee oikeasti kaikkea! Paitsi ehkä kalaa... Mutta siis hedelmiä, vihanneksia, lihaa, herkkuja, leipää, juomia, ravintolasafkaa, vaatteita, palveluja, bensaa... Kaikki on Espanjassa halvempaa! Se on varmaankin se verotaso ja se, ettei niillä ihmisillä ole varaa ostaa mitään, jollei tuotteet ole tuon hintatason tuotteita. Jopa ketjuravintola Burger Kingissä ateriat olivat halvempia kuin Suomessa. Suomi voisi ottaa tästä mallia niin ehkä opiskelijoillakin olisi varaa tuhlata rahojaan enemmän. 
Ruoka. Namnamnam! Voikohan se olla että ruokien halpuus saa ne maistumaankin paremmalta? :D Nakit ovat parempia, samoin jauheliha, kasvikset ja herkut. Ainoa mistä voi valittaa on ehkä se, että leivät ovat kaikki vaaleita. Jos tummaa leipää tekee mieli, on mentävä Suomi-kauppaan. Ja ne hedelmät. Niin tuoreita ja hyviä! <3 Niitä aina tankkaillaan kun siellä ollaan. 
Kieli. Haha olen aivan ihastunut espanjan kieleen. Jotenkin niin huolettoman kuuloista. Ja nyt kun sitä osaakin jo jonkin verran, se tuntuu niin luontevalta ja helpolta. Ja sitä uskaltaa puhua! Ollaan melkein koko perheen voimin nyt katseltu telkkarista ma, ti ja ke tulevaa espanjalaista sarjaa, se puhe siellä, voi että! <3 

Mitä tällainen nuori neiti sitten tekisi Espanjassa? Minulla ei olisi kyllä minkäänlaista ongelmaa kuluttaa aikaa siellä. :D Salia, lenkkeilyä, shoppailua, syömistä ja ruuanlaittoa, erilaisia aktiviteetteja, uimista ja auringonottoa. Ah. <3 Vaikka ei tuollaistakaan elämää kovin kauan jaksaisi. No, sitten voisin etsiä töitä sieltä ja tehdä arkipäivisin jotain duunia. Saisinkohan kesäduunin Aurinkorannikolta? :D 
Okei, tulishan mulla tosi ikävä Lorea, perhettä, koiria, Timo ja kavereita. No mutta jos ei sitä oteta huomioon, olisin niin valmis lähtemään! 

Year 2014

Year 2012 

Oi, kyllä tämä pelkkä Espanjan ajatteleminenkin tekee kutaa. Ensi vierailua odotellessa. <3 Kuviin ja espanjalaiseen tv-sarjaan on hyvä turvautua kun Espanja-ikävä iskee. Ehkä vielä jonain päivänä pääsen muuttamaan tuonne edes pariksi-kolmeksi kuukaudeksi. Sen tiedän, että kokonaan en sinne halua muuttaa. Nimittäin onhan tuossa maassa paljon huonojakin puolia. Koulutus ja terveydenhuolto ei oikein suju tuolla, joten perhe-elämä ei tulisi kuuloonkaan siellä. Mutta ehkä ennen sitä. <3

Place to be <3

- Aino 

Kontrollitreeniä valmennuksessa

Kun ratsastin hiukan enemmän Lorella tuossa syksyn aikana, tein melkoisen paljon kontrollitreeniä puomien ja kavalettien kera. Veikkaan, että jopa kerran viikossa tuli tehtyä jonkinlaista puomien ja kavalettien kanssa treenailua. Kontrollitreenien lisäksi ovat ne myös loistavia lihasjumppia. Lihas on tottakai hyvin oleellinen asia, mutta ehkä sitäkin tärkeämpänä koen itse kontrollia, jota meidän pitää harjoitella säännöllisesti, jottei se katoa. Jos ratsukolla ei ole kontrolli hallussa, on meno vauhdikasta, jopa vaarallista. Riskejä tulee tässä lajissa muutenkin, niin hevoselle kuin ratsastajallekin, joten niiden minimointi on tärkeää. Hyvä kontrolli on yksi niistä. 

Vähään aikaan en ole harjoitellut Loren kanssa kontrollijuttuja nyt kun ratsastuskerrat ovat vähentyneet. Yksi kerta viikossa valmennus, kerran viikossa pyrin viemään Loren maastoon ja jäljelle jäävän yhden kerran menen mieluiten sileällä vaan, koska sekin on tosi tärkeää ja siinäkin meillä on kamalasti hiomista ja opeteltavaa. Tämän takia kontrollitreenit ovat kärsineet, eli oli todella hyvä että valmennuksessa keskityimme niihin, viime keskiviikkona. 

Aluksi kontrollia oli kavalettitreenissä vaikeampi saada, mutta helpotuksekseni huomasin, että se löytyi sieltä hyvin nopeasti. Eli ei se aivan kokonaan ole meiltä unohtunut. Kavaletti-käännöstreenin lisäksi menimme jumppasarjaa, jonka viimeinen este oli korkeampi kuin muut. Alussa vauhtia löytyi aivan liikaa, mutta parani loppua kohden ja viimeinen jumppa oli aivan tosi kaunista katseltavaa (ja ratsastettavaa). Hyvä me! <3 





Tällä viikolla onkin sitten tiedossa uusia heppakokemuksia ja lauantaina pienet estekisat kotitallilla. Käydään siellä vähän hakemassa kisamoodia ja hyödyntämään kotikisoja. Näistä lisää sitten viikonloppuna! 

Kivaa viikkoa kaikille! :) 

- Aino