Mitä jos ei ole valmentajaa?

Jeps, voisin oikeastaan sanoa että nyt on sellainen tilanne. Käyn toki vierailevilla valmentajilla ja esimerkiksi Sannan tunneilla. En silti pidä heitä minun valmentajinani. He auttavat ja neuvovat minua kyllä ja opin heiltä paljon. Mutta minä tarvitsen minulle oikean valmentajan, joka auttaa minua niin este- kuin koulujutuissa henkistä valmennusta unohtamatta-

Ennen se onkin toiminut vallan mainiosti. Valmentajani on ollut aivan superhyvä ja olen häneltä oppinut eniten tähän mennessä! Hänen ansioistaan ollaan Loren kanssa menty hyvin paljon eteenpäin. Hänelle voin sanoa asioita suoraan, että nyt pelottaa tai että jos en tiedä miten pitäisi toimia tai ajatella joissakin tilanteissa. Valmennuksissa olen myös saanut henkistä kasvua ja oppia siinä samassa. Kisoissa olen voinut ekan radan jälkeen soittaa valmentajalleni itku kurkussa, että mitäs nyt teen seuraavalla radalla toisin. Valmentaja on antanut ohjeita ja tsempannut. Hän sai myös kesäisen Loren kieltobuumin ratkaistua. Hän on myös voinut auttaa meitä lähestulkoon missä vaan asiassa Loren kanssa. Nytkin meillä oli oikein sopiva ja toimiva turparemmi hänen ansioistaan.
Kaipaan tuota valmentajaa ihan todella. 

Tässä yksi päivä tein estetreeniä Loren kanssa. Olin kyhännyt maaneesin jonkin näköisen radan, mitä muistan joskus menneeni Tarun valmennuksessa. Lore oli heti alussa kovin innokas menemään eteenpäin, joka on kyllä ihan hyvä juttu. Mutta tilanne on heti hieman huonompi, jos ei hevonen kuuntele. Tuntui kuin ei olisi ollut kuolaimia ollenkaan. Pienet tai suuret avut, ei ollut ävliä mitä mä siellä selässä tein, millään ei ollut vaikutusta Loreen. Kai se oli vain innoissaan esteistä. Koitin muistella mitä valmentajani on neuvonut tekemään. Tein samoja harjoitteita, mutta nekin auttoivat vain vähän, eivät poistaneet ongelmaa kokonaan. Koitin ajatella, mitä hän nyt sanoisi? Ei, kokeilin kaikenlaisia juttuja mutta mikään ei saanut Lore rauhoittumaan täysin. 70cm korkeista esteistä päästiin just ja just yli, kolausten kera. Mitä ihmettä? Vauhti oli niin kova, että homma muuttui ihan typeräksi. Epätoivo alkoi iskeä ja päätin lopettaa, ennen kuin hermostun hevoselle tai ennen kuin käy köpelösti. Tuli niin kova ikävä valmentajaani. Siinä alkoi sitten päässä pyöriä kaikenlaisia ajatuksia, että mitä jos ei ole valmentajaa? 

No miksi sitten en vaihda valmentajaa? 
En halua. 

Äitin kanssa tästä puhuttiin heti sen jälkeen, kun saimme tietää, ettei valmentajani käyttö ole nyt mahdollista. Äiti heitteli eri nimiä ja vaihtoehtoja. Mitkään eivät tuntuneet hyviltä ja tyrmäsin ne kaikki. En mä halua mitään muita valmentajia. Monia olen kokeillutkin, eivätkä ne tunnu omilta... 
Pelottaa tai harmittaa ne ajatukset, joita siellä maneesissa estetreenin jälkeen mieleeni tulvivat. Kisaamaan ei todellakaan ole mitään asiaa tuollaisella vauhdilla ja "tuurilla yli" tyylillä. Ei todellakaan. Kai ne vähän aikaa sitten haaveilemani metrin suokkiluokat ja niissä menestyminen saa unohtaa. Ainakin toistaiseksi, kunnes ratkaisu tähän tilanteeseen löytyy.

Uutta valmennuskautta 2016 odotellen! Saa nähdä, mitä se tullessaan tuo. 

Väsynyt heppa. Ja onnellinen ratsastaja kahdestatoista virhepisteestä ja läpimenneestä radasta. 

Ekat kisat 

Ensimmäinen suomenhevosluokan voitto

- Aino