En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa tuolle hupsulle hevoselle. No, toistaiseksi olen vain nauranut.
 |
| Kuvat otettu vuosi sitten. |
Lore rokotettiin tämän viikon tiistaina ja satulakin lähti topattavaksi ja muutenkin paranneltavaksi viime lauantaina. Nyt on siis pollella lepoa ja vapaapäiviä piisannut ja alkaa pikkuhiljaa huomaamaan tämän ihan arkijutuissa. Onneksi tänään saadaan satula takaisin ja taas energioita hieman purettua.
No, mitäs kaikkea hän on tässä nyt sitten keksinyt? Voi huhhuh. :D
Keskiviikkona äiti haki Loren sisälle. Yleensähän Lore tulee niin kauniisti ja rauhassa sisälle, ihan ilman riimunnaruakin. No, nytpä ei. Äiti alkoi tallin käytävällä ottaa Loren loimea pois mutta tämä pikkuherrapa päätti ottaa ja lähteä. Veti siinä täyskäännöksen ja laukkasi innoissaan ovesta ulos. Ulkon ei meinannut millään antaa kiinni vaan nauttti täysin rinnoin vapudestaan. Onneksi juoksi vapaaseen tarhaan ja saatiin kiinni, ennenkuin mitään ehti tapahtua. Huhhuh, ei kannata edes ajatella mitä olisi voinut käydä.
Eilen menin normaalisti hakemaan Lorea sisälle tarhasta. Siellä se seisoi keskellä mutaa ja katteli että joo tuu vaan hakemaan täältä. Anelin Lorea tulemaan hiekalle, ettei kengät likastuisi. No eipä huvittanut. Lähdin hakemaan ilkikurista Lorea mudasta ja kun sinne saakka pääsin, lähti tuo riivattu elukka juoksemaan takaisin hiekalle. Voi nyt jumalauta... Monta kiinniottoyritystä siinä tapahtui epäonnistunein seurauksin ja lopulta minun oli pakko hakea tallista porkkana. Kyllä siinä oli Lorella miettimistä, että pitäisköhän nyt suostua kun sillä on tommonen herkkukin... Lopulta sitten herkku vei voiton ja Lore antoi kiinni. Mitä sen päässä liikkuu?! :D
No, siitä sitten pesupaikalle ja jalkojen pesuun. Lore päätti pelätä vettä. Juu, eihän hän ole koskaan sellaista elementtiä nähnytkään ei... Loresta oli kamalaa kun vesi osui jalkoihin ja voi vitsit sitä säätöä. Nauratti taas, että mitähän ihmettä.
Maastolenkki taluttaen meni kuitenkin hyvin ja rauhallisesti ja siellä meillä olikin oikein ihanaa ja terapeuttista. Välillä tuo hassu otus yritti mennä pelottavia kohteita mun selän taakse piiloon... Voi pientä. <3
Onneksi tosiaan tänään päästään taas liikkumaan vähän enemmän ja toivotaan että satula passaa! Ja on varmaan myös syytä toivoa, että meikäläinen pysyy kyydissä... :D
Mukavaa viikonloppua kaikille! :) Ja hei, hyvää huhtikuuta!
- Aino
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti