Uusia kokemuksia / Kari Nevala

Eilen oltiin Loren kanssa loikkimassa, pitkästä aikaa! Tai no, maanantaina otettiin hieman tuntumaa siihen hommaan taas ja hypittiin hieman noin 60-70cm esteitä. Meni hyvin, oli kivaa ja Lore nautti. Imu esteelle oli kova ja kuulemma näytti iloiselta maanesissa viilettäessään. Olin hyvin tyytyväinen. 

Eilen, keskiviikkona, oltiin ensimmäistä kertaa Kari Nevalan valmennuksessa. Kari käy tallillamme valmentamassa säännöllisin väliajoin. Tänään minäkin pääsin tuohon estevalmennukseen. 
Pidin valmennuksesta! Kari neuvoi yksinkertaisesti ja riittävästi, jopa minä ymmärsin neuvot ja tehtävät. Lähes yhtä hyvä valmentaja kuin oma valmentajani Taru ja voin kertoa, että tuo on jo aika paljon! 
Pidin myös siitä, että pysyimme perusasioiden äärellä, eikä hienosteltu tai hifistelty liikaa. Lämmittelimme aluksi käynnissä, ravissa ja laukassa, muodolla ei ollut niin väliä. Sitten aloimme kokoamaan, käynnissä, ravissa ja laukassa. Tämä oli aluksi taas hankalaa, mutta parani kyllä. Saatikka loppuverkassa, oli Lore niin nyörää ja hienoa poikaa että jestas! 

Hyppäsimme lämmittelyesteen jälkeen kolmen esteen sarjaa (sarjan väliin tuli aina yksi askel). Pysty, pysty, okseri. Se meni alusta alkaen hyvin, imu esteelle oli jälleen kova. Kari keuhui Loren hyppyjä ja juuri sitä imua ja ponneikkuutta. Tuli kyllä kiva fiilis kehuista! 
Esteet olivat korkeudeltaan 70cm-100cm. Aika korkeita joo, mutta hyvin ne menivät, eikä edes pudotuksia tullut. Ja tosiaan, loppuverkassa väsähtänyt ja kauttaaltaan hikinen Lore meni todella nätisti! :) 

Loren ratsastamisen, 25 minuutin kävelemisen ja kunnon huoltamisen jälkeen, ratsastin vielä Ekillä, Ekin kanssa tuuppailin reilu puoli tuntia, sillekin saatiin hiki pintaan. Eki toimi kivasti ja kaikki haluamani jutut onnistuivat! Kiva fiilis. :) 

Kotoa lähtiessäni oli murheita ja fiilis oli huono ja hieman tyhjä. Päätin autossa, etten oi antaa sen vaikuttaa hevoseen ja ratsastukseen, on vain hetkeksi unohdettava! Ja kyllä se sitten onnistuikin, psyykkasin itseni siis hyvin. Toivottavasti toimii jatkossakin. 





Kiitos videosta Marja! :) 

- Aino 

Uusia kokemuksia / Heppapilatesta

Tosiaan! 
Perjantaina illalla olin Sanna Töhnroothin tunnilla. Sanna käy meidän tallilla viikoittain pitämässä pari tuntia. Sannan tunnit ovat aika haluttua kamaa meidän tallin keskuudessa. Sannan tunneilla pyritään saamaan hevosiamme hyvinvoiviksi ja kuten Sanna tapaa sanoa, näillä keinoin pyrimme säästämään eläinlääkärikuluissa. Sannan tunteja voisi kutsua heppapilatekseksi. 

Lore ja minä oltiin mukana perjantaina vasta ensimmäistä kertaa. Olen ollut pari kertaa katsomassa Sannan tunteja, sillä äiti ja Eki käyvät niillä myös. Tämän vuoksi tiesin vähän mitä odottaa.
Sanna halusi ihan tunnin aluksi pienten alkukäppäilyiden jälkeen kopeloida Lorea. Niskassa ja kaulassa oli jumeja melkoisesti. Hieronnan aika ilmeisesti.  Aloimme tekemään "taivutusympyröitä", kukin omalla 10 metrin voltillaan. Aluksi tämä oli Lorelle todella hankalaa, sillä kyljistä ja kaulasta se on todella huono taipumaan. Oltiin onneksi jo etukäteen harjoiteltu tuota. Noita ympyröitä tehtiin pitkin ohjin, aluksi käynnissä ja sitten ravissa. Niiden tekeminen oli myös hyvää tasapainoharjoittelua Lorelle. Välillä ympyrällä tuntui, kuin Lore-raukka olisi kaatunut pian ympyrän keskelle. 
Näiden taivutusympyröiden jälkeen aloimme isolla pääty-ympyrällä tehdä reiluja puolipidätteitä. Ensin käynnissä, sitten ravissa, lopuksi laukassa. Vauhdin tuli ensin olla hyvää ja reipasta, sitten aloimme tehdä isoja puolipidätteitä ulko-ohjilla. Jos ei puolipidäte mennyt läpi, piti mennä pysähdykseen tai alempaan askellajiin asti. Mulla ja Lorella homma toimi heti alusta alkaen, siihen olin tyytyväinen. Vaikeutta tässä oli tuo siis heikko takapää, sillä esimerkiksi laukassa kun joutuu ajoittain mennä hyvin hidasta laukkaa, on se kovin raskasta takapään lihaksistolle. 
Tunnin lopuksi vielä rentoa eteen-alas ravailua. 

Mulle tuli kuuma, melkein hiki ja Lore... Suorastaan valui hikeä päästä kavioihin. No okei, sillä on jo paksu karva, olimme maneesissa ja tunnin kesto oli venähtänyt lähes puoleentoista tuntiin, joten ymmärrettäväähän tuo hiki on. Mutta oltiin myös tehty paljon vaikeita juttuja, joihin jouduttiin koko ajan keskittymään superpaljon.

Seuraava Sannan tunti häämöttää parin viikon päässä, sitä odotellessa harjoittelemme näitä juttuja ja toivottavasti myös saamme Kristan hieromaan Loren joku päivä! :) 

Tänään lauantaina, aamutallin jälkeen lähdimme kauniiseen syysilmaan, auringonpaisteeseen maastoilemaan. Rauhallinen käyntimaasto teki hyvää, mulle sekä Lorelle. Tunsin Loren olevan hieman väsynyt. Lorella päikkäritkin tuli nukuttua ennen lenkkiä...  

Reilun tunnin pyörimme maastossa kävellen ja kiipeillen. Huomenna vapaapäivää pitkästä aikaa ja maanantaina luultavasti kokeillaan hyppäillä näin kolmen kuukauden hyppytauon jälkeen! Can't wait! ;D

- Aino 

Mun ja myös aikalailla Loren elämää voi sosiaalisessa mediassa seurata mun instagramtilillä ainokoskii ja hashtageilla löytyy #ainojalore #luuraus. 

Yksinhuoltajana

Kirjoitettu tiistaina 20.10.15

Moikka taas pitkästä aikaa! 

Palailin tänään aamulla Espanjasta kotiin lomalta. Vietettiin perheen kanssa syyslomaa kuuden päivän verran Espanjan aurinkorannikolla, samassa paikassa jo neljännen kerran. Rakastan tuota paikkaa ihan tajuttomasti! Täydellinen paikka, täydellinen miljöö... <3
Nyt tosiaan ollaan kotiuduttu kylmään ja harmaaseen Suomeen, huomenna kouluun ja arjen kimppuun. Kohta lähtl tallille, ihanaa nähdä Lore mussukka taas "pitkästä aikaa". Sitä ja koiruleita on kyllä ollut ikävä. Ja Timoa myös. <3

Lomaamme edeltävänä viikonloppuna olin Lahdessa Nordic Fitness Expossa katsomassa fitnesskisoja Timon kanssa. Äiti siis liikutti ja hoisi Lorea tämän aikaa. No, heti lauantaina äiti päätti lähteä maastoon. Liikkuvia osia oli hieman liikaa kun oli koiratkin mukana lenkillä. Alkuun tapahtui pieni vahinko, Lore säikähti jotakin ja äiti mäiskähti maahan, suoraan kätensä päälle. Kipua oli joo, mutta äiti päätti jatkaa lenkkiä. Hetken käveltyään hän tajusi, että nyt ei ole kyllä kaikki ihan okei tuossa vasemmassa kädessä. Ei muuta kun heppa pois ja kohti Neoa. Neossa sitten todettiin, että ranne on murutunut. Kipsi käteen ja lääkkeet kouraan. Nyt toivotaan, ettei leikkausta tarvita. Se selviänee huomenna. No tosiaan, äiti ei voi tallilla oikein mitään tehdä, joten tässähän ollaan nyt sitten yksinhuoltajia tuon Lorppanan kanssa. No ei se mitään, kyllä mä pärjään!
Onneksi apuna on kuitenkin Jaana. Jaana myös hoisi ja ratsasti Lorea reissumme ajan. Kiitos Jaanalle siitä! :) 

Nautin tästä ajasta sillä kannalla, että saan itse toteuttaa aika paljon kaikkia lukuisia suunnitelmiani, mitä tuon heposen kanssa teen. Se on musta hienoa ja oon edelleen tosi innoissani siitä! 

Pian palaan kertomaan teille perjantain 23.10. Sanna Töhnroothin tunnista. Kuvat Espanjasta tulevat myöhemmin.

- Aino 

Jouhikoruja

Saimme keskiviikkona innolla odotetun paketin postista. Nimittäin Jouhimummolta tilaamamme jouhikorut. 
Äiti oli jo viime keväänä miettinyt, että haluaisi ostaa mulle ja Tarulle lahjaksi ja piristykseksi jouhikorut. Hieman hänen tutkittuaan asiaa, hän oli päätynyt Jouhimummon sivulle ja ihastunut tämän kädenjälkeen. Asia selvisi minulle yhdellä automatkalla kun aloin ääneen suunnittelemaan jonkinlaista pientä tsemppilahjaa Tarulle leikkauksen tähden. Siinä kohtaa äidin oli sitten pakko tunnustaa jo ajatelleensa asiaa ja keksineen jouhikorut. Äiti kertoi, että oli ajatellut sellaisia koruja, joissa olisi Loren ja Pyrken jouhia. Meidän rakkaat ihanat yhdessä. Pyrke suojelemassa Lorea ja pitämässä meistä huolta. Pyrke ehkä kannustamassa meitä, että hyvin se menee. Muistan kuinka kyyneleet kihosivat hetkeksi silmiin, minusta ajatus oli niin kaunis. Jouhikorut olivat minullekin tuttu juttu, kun eräs tallikaverimme oli tilannut ystävälleen jouhikorun ystävänsä hevosen kuoltua. 

Kesällä ei saatu asiaa aikaiseksi, kesä nyt jotenkin on sellaista aikaa... Ja aika paljon aikaa meni kesällä tuon trailerin ostamiseen ja kisojen suunnitteluun ja niissä käymiseen. Onneksi nyt syksyn tultua saimme aikaseksi toteuttaa tämän ihanan ajatuksen. Kävimme napsaisemassa Loren hännästä noin 40cm pitkän tupon jouhia, joissa on sekä sitä mustaa että punertavaakin väriä. Äiti luuli kovasti leikkaavansa keskeltä häntää, jottei Taru huomaisi mitään... No, saksimisen jälkeen huomattiinkin kauhuksemme että leikattu kohta olikin hännän toisella puolella, eli selvästi huomattavissa. Pikaiset pohdinnat mitä sanotaan Tarulle jos hän huomaa Onneksi ei Taru kuitenkaan huomannut hännässä pientä muutosta hahah. :D 

Jouhikorujen tultua keskiviikkona, kävimme viemässä korun Tarulle. Hänkin silminnähden piti korusta ja liikuttui ajatuksesta, että Pyrke ja Lore yhdessä. Nyt meillä kaikilla kolmella on jonkinlaiset jouhikorut, meidän rakkaista. <3 

Jouhimummo oli yllätykseksi laittanut pakettiin tulemaan myös jouhitupsuista tehdyt korvakorut ja hienon avaimenperän! On muuten niin hienon näköisiä että! 

Kiitos Jouhimummo kauniista koruista, on nämä ihania! Omasta ranteesta tämä koru ei ihan helpolla lähde! <3 
Jouhimummon sivuille pääset TÄSTÄ! 

Eilen aurinkoisessa syysmaastossa! Muru <3

Nyt viikonloppuna on ollut Lorelle hieman rennompaa meininkiä. Eilen ja tänään nimittäin oltiin pitkät maastolenkit! Eilen reilu tunnin lenkki kauniissa syyssäässä kera äidin ja koirien. Se oli oikein kiva ja rauhallinen lenkki! Tänän oltiin reilun 8 kilometrin lenkillä Erican&Chici sekä äidin&Ekin kanssa. Siihen vierähti sellaine reilu puolitoista tuntia. Ai että oli taas mukavaa! Ja Lore pääsi hieman näyttelemään ravuritaitojaan hiekkatiellä, Ekin ja Chicin laukatessa perässä. Haha, se oli parasta se! <3 

- Aino