Ensimmäisen luokan jälkeen meinasi itku tulla ja piti siinä sitten hetki kiukutella ja keräillä itseään. Isi ja Lore kävelivät ja lepäilivät rauhassa. Mietin pitkään, menenkö enää seuraavaan luokkaan, mutta äiti sai loppujen lopuksi minut kuitenkin suostuteltua siihen. Toisen luokan rata oli paljon kivempi ratsastaa ja helpompi oppia. Verkka meni hyvin, eikä Lore vaikuttanut helteestä huolimatta väsyneeltä.
Toinen rata alkoi rennossa laukassa ja ihan hyvillä fiiliksillä. Ensimmäinen este oli kielletty jo kerran, joten sen yli mentiin nyt sitten isolla hypyllä. Rata meni oikein hienosti ja rennosti seiskaesteelle, sarjalle, asti. Sarjan A-osassa Lore meinasi ettei hypätäkkään, no ei muutakun pohkeet kiinni niin kyllähän sitä paikaltaankin esteen yli päästiin. Se kyseinen A-osa tuli alas, mutta B-osa pysyi kauniisti ylhäällä. Viimeisellä esteellä, jolla Lore kielsi edelliselläkin radalla, Lore teki sen taas. Meinasin pudota kyydistä! Onneksi en kumminkaan. Sinnittelin itseni kaulalta satulaan ja jalustimet takaisin jalkaan. Sitten ei muutakun menoksi ja hienostihan se sitten yli meni.
Matkan varrella kertyi 12 virhepistettä. Luultavasti 4 aikavirhettä, koska takaisin satulaan kipuamiseen meni tovi. :D
Toisen radan jälkeen oli jo hieman parempi fiilis, mutta kyllä siellä aivoissa vieläkin hieman raksuttaa, että mitähän ihmettä? Huhhuh, meillä taitaa olla todellinen ongelma. Höh.
Seuraavaksi vuorossa on Metsämäen kisat perjantaina, ekaa kertaa mennään testaamaan nurmipohjaa! Toivottavasti hieman paremmalla menestyksellä...
- Aino
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti