Moikkamooi taas kaikille! =)
Huhhuh, että on aikaa viime postauksesta! :o Perusteluina se, että ei ole ollut kuvia, ja samoja kuulumisia ("kävelin maneesissa tunnin ja tein ympyröitä" "taluttelin kentällä puolisen tuntia") ei kai jaksa kukaan oikein lueskella viikkotolkulla. :D
Mutta nyt, oltiin siis tänään Hyvinkään Hevossairaalassa taas jälleen, mähän olin siellä kummiski ekaa kertaa, mut Pyrke siis jo toisen kerran.
Matkat meni ihan hyvin, Pyrke oli kiltisti kopissa, ei heilunut yhtään. =) Ajokeli oli tosi lumista ja liukasta, etenkin ku tultiin takasin. Mut onneks meillä oli taitava kuski mukana, Äiti <3 !
Klinikalla Pyrkeltä otettiin verikokeet ja ne oli ihan normaalit kaikki veriarvot ja muut. Ultraäänikin meni ihan hyvin, Pyrkeki maltto seistä hoitopilttuussa hyvin melkein koko ajan. =)
Ohutsuolia ei näkynyt melkein ollenkaan, mikä on hyvä juttu, normaalisti ei kuuluis näkyäkkää. Pernassa Pyrkellä on joku ",musta läntti" tai joku ihmeen kohta siellä, mutta se eläinlääkäri sanos, ettei usko että se on mitään vakavampaa. Jos se on joku kasvain, todennäköisesti se on hyvälaatuinen. Kuitenkin varoiksi se ultrataan kaksi kertaa vuodessa tästä eteenpäin. =)
Niin ja miten nyt jatketaan? No lasketaan koko ajan pikkuhiljaa lääkemäärää alaspäin ja noin viikon päästä, ei lääkityksiä enää ollenkaan ja ruvetaan varovasti lisäämään liikuntaa. Ruokavalio pysyy samana, eli siis heinää pyritään antamaan koko ajan ku mahdollista ja pellavaa ratsastuksen jälkeen. Tarpeen mukaan lisätään kauraa tai mysliä. =)
Ultraääni :D |
On The Way... |
Hirnahdus ja hörähdys kuuluu tapoihin! =) |
Noniin, siinä niitä kuvia ja kuulumisia sitten taas tulikin! =)
myöhäisesti vielä hyvää Itsenäisyyspäivää ja oikein hyvää viikonloppua kaikille! <3
//Aino
Siis kolmen viikon aikana lääkitystä lasketaan asteittain ja liikuntaa nostetaan asteittain. :)
VastaaPoistaOhutsuolet näkyivät viimeksi hyvin, olivat framilla ja niissä oli muutoksia. Normitilnteessa niitä joutuu hieman hakemaan, kuten tänään. Lääkäri oli tyytyväinen tilanteeseen. Huomattavia muutoksia ei enää näkyvissä. IHANAA!!!
Paluumatka oli kammottava. En ole koskaan pelännyt niin ja pellolla makaava auto ei laisinkaan helpottanut olotilaa. Me siis onnellisesti ajoimme tietä pitkin, toisin kuin jotkut muut. Onneksi toin kalliin lastin, Ainon, Pyrken, Tarun ja tietysti itseni ehjänä perille. Jos olisi ollut vaihtoehto, en olisi moisessa kelissä kopin kanssa ajanut.
Nyt vaan pää pystyyn ja leuka kohti uusia pettymyksiä!!! Ei vaan... hyvä tästä tulee! :)