Loraus Pyrkimystä: Estradilla Maailman Monin Poni Liinu!

Moi!

Sateinen helatorstai, blaah... :( No, nyt on ainakin hyvää aikaa istuu koneella ja kirjottaa mm. blogia ! =)

Kuten otsikossa lukeekin, niin esittelen teille lukijoille nyt Maailman parhaimman ja opettavaisimman ponin, Liinun! <3
Liinun kanssa on oettu mitä hauskimpia ja ihmeellisimpiä hetkiä, oon ikuisesti kiitoolinen Liinulle ja hänen ihanille opetuksilleen ja tempuilleen! Voiko enää ihanampaa ja suloisempaa ponskia löytyä kuin Liinu?! Epäilen vahvasti... ! ;)

Mun ja Liinun tarina alkoi vuonna 2005, siis kun olin vasta 7. Liinun silloinen omistaj Nelli oli tuolloin jo 13-vuotias, joten hän alkoi jo olla Liinulle liian pitkä. Reilun vuoden ratsastelin Liinun kanssa niin, että myös Nelli ratsasti sillä. Ensimmäisen vuoden ratsastin Liinulla noin 2-3 kertaa viikossa. Kenttää ei silloin sillä tallilla vielä ollut, mentiin siis usein maastossa ja ratsastelin myös tarhassa.

Viimisen Kevään kisat (2010)

Huonolla kameralla otettu, siks tollane laatu

Laatu nyt meni vähän päin mäntyy :(

Parhaita Elämyksiä ja Hetkiä Liinun kanssa:

1. Kisat Ruskolla:

"Olin tänään Ruskolla estekisoissa Liinun ja äidin sekä Mintun kanssa. Aamulla me äidin kanssa herättiin jo 20 yli kuusi ja mentiin tallille. Harjasin Liinun samalla kun se söi. Minttu ja äiti pistivät Liinulle pintelit jalkaan ja minä vein Liinun traileriin

Liinu meni tosi hyvin traileriin! Äiti ja minä lähdimme jo menemään Ruskolle päin traileria perässämme vetäen. Kun päästiin Ruskolle otin Liinun ulos trailerista ja otin pintelit pois. Äiti talutteli Liinua sillä aikaa kun minä puin kaikki vaatteet päälleni.

Minttu olikin jo kentällä odottelemassa ja sitten me tutustuttiin Mintun kanssa rataan. Rata oli tosi vaikea alussa, mutta kun sen opetteli niin se oli helppo.
Kun menin radalle neljäntenä niin alku meni tosi hyvin ja lupaavasti, mutta sitten Liinu vähän hyytyi seitsämännellä esteellä ja pudotti sen. Me jatkoimme suoritusta hyvin ja kauniisti. Muuten meni tosi hyvin ilman virhepisteitä. En päässyt sitten uusinnalle ja palkintojen jakoon. Olin hetken aikaa hirveän pettynyt ja surullinen, mutta sitten ryhdistäydyin ja ajattelin että ne olivatkin minun ja Liinun ensimmäiset kisat vieraassa ympäristössä.

Kisojen jälkeen jäähdyttelimme Liinun yhdessä äidin kanssa ja veimme sen traileriin pintelöitsemisen jälkeen. Kotimatka meni odotelmien mukaan. Loppu hyvin ja kaikki hyvin!!!" <----- Ton oon kirjoittanut siis vuonna 2008. =)

2. Piknikillä Sofian ja Liinun kanssa vuonna 2010 =)

Lähdettiin ilman kypärää, ilman satulaa, suitsia ja muita ratsastusvarusteita. Sofia ratsasti "piknik-paikalle" ja mä sitten takaisin. Sofia ehti jopa putoamaan heti ensimmäisessä metsässä, kun Liinu veti parit pukit... No, onneks mitään vakavampaa ei käynyt, naurettiin tapahtunutta ja jatkettiin reippaasti matkaa. (HUOM. Oltiin siis noin 10-11-vuotiaita...) "Leiriydyttiin erään lammaslaitumen viereen Liinun ja Sofian kanssa. Liinu tutustui lampaisiin tyynen rauhallisena ja mussutti ruohoa ja me eväitä. Noin tunnin päästä lähdimme takaisin tallille, käynnissä ja ravissa, edelleen ilman varusteita... ;) Omistaja ei varmaan vieläkään tiedä koko seikkailusta, ja nyt kun äiti lukee tän tekstin, voi olla että kuulen siitä vielä. ;DD

3. Kamala Maastolenkki Talvella 2009-2010.

Lähdettiin äitin ja koirien kanssa maastolenkille tammikuussa 2010. Olin silloin siis viidennellä luokalla. Muitsna koko reissun kuin eilisen. Puolesa välissä matkaa, meidän koirat Siiri ja Martta juoksivat Liinua päin ja Liinu hyppäsi pystyyn. Äiti talutti just silloin Liinua ja mä lämmittelin käsiäni ja olin vielä kaiken muun lisäksi ilman satulaa. Putosin Liinun taakse ja sitten Liinu astui mun jalan päälle. Mä muistan, kuinka paljon se sattus, en ees pystynyt itkee, kyyneleet vaa valus ku jalkaan sattus niin paljon. Verta ei onneksi tullut, oli niin paksut toppahousut jalassa, muuten ois hokki voinut tehdä kamalaa jälkeä. Minttu (Liinun omistaja) haki mut sitten kotiin ja äiti talutti Liinun takaisin tallille. Illalla kun päästiin kotiin, vaihdettiin vaatteet äkkiä ja lähdettiin lääkäriin. Röntgenkuvat otettiin ja mun pohjeluu oli hiusmurtunut (tai siis joku pikkuluu oli murtunut kyllä ihan kokonaan). Se luu törrötti siitä polven alapuolelta kauheen näkösesti ja edelleen se kohta, johon Liinu silloin astus, kipeytyy ja se luu on edelleenkin aika erikoisen näköinen... ;)

Se oli sellainen reissu, sen jälkeen ei kyllä olla otettu äitin kanssa molempia koiria mukaan maastoon!

4. Eksyksissä feat. Sofia ja Liinu

Oltiin Sofian ja Liinun kanssa eräs kaunis kesäpäivä kesällä 2010 ilman satulaa maastossa. Oli ihanan lämmin ja aurinko paistoi. Mustikoita oli mettät ihan täynnä ja välillä pysähdyttiin niitä evästämään. Se oli upeeta!! =) <3

Oltiin oltu maastoilemassa jo reilu kaksi ja puoli tuntia, kunnes aateltiin mennä erääseen vieraaseen mettään tutustumaan. "Hei, mihinköhän toi polku menee? Noo, mennää kattoo!" Sithä me mentii kattoo, hypeltiin ojien (okei, vissiin kahden-kolmen ojan) yli ja syötiin paljon paljon mustikoita. =) Jonkun vajaa tunnin päästä tajuttiin, että kello on jo kohta viisi, pitäis kai lähtee takasinpäin. No, vieraassa metsässä ku oltiin, ei tiedetty, mihin pitäis mennä. Lähdettiin siinä sitten eteenpäin kävelemään ja ajateltiin, että kyl liinu meijät kotiin/tallille vie. Joku tunti siinä sitten vaan käveltiin ponin vaistojen mukaisesti, kaarreltiin ja kierreltii ympäriinsä. Sitten meidän iloksi nähtiin mun sedän maatila, josta on tallille matkaa metsän läpi vaan noin kymmenen minuuttia. Huokaistiin helpotuksesta ja mentiin äkkiä tallille. Minttu hieman ihmetteli, että kuinkas sitä ollaan oltu maastossa yli 4 tuntia ja suut ja ponin turpa on ihan siniset... Minttu-raukka ei vieläkään varmaan tiedä koko juttua, taidettiin vaan sanoa, että oltiin poimimassa kukkia ja mustikoita Liinun kanssa. Mutta jäipä sekin kokemus mieleen, muistakaa vastaavassa tilanteessa luottaa poninne vaistoihin ! =) <3<3

Tää oli se kerta ku eksyttiin ft. Liinu ja Sofia

Rakkaaaat <3

Peltolaukkaa!

Viimisiä aikoja Liinun kanssa...

What Is Love? ^^ That Is True Love <3

Pellolla =) (sohvi ratsastaa!)

Liinu - Maailman Monin Poni <3

Rrrrrrrravvvviisssstuuuuuussssss!! =) <3<3
c. Minna-Maria Aaltonen
en tiä, miks laatu meni tollaseks... ://

Liinu

Shetlanninponi
Syntymäpäivää ei tarkalleen tiedetä, syntymävuosi epävarma, todennäköisesti syntynyt vuonna 1992.
Lehmänkirjava (espanjalaisittain pinto)
Hyppää/hyppäsi vuonna 2010 irtona noin 85cm
Ratana hyppää noin 70cm
Säkäkorkeus on n. 109 cm

Liinun Hoito:

Liinu tarhailee päivät tarhassa tarhakaverin kanssa.

Kesäisin se pääsee päivittäin maistelemaan vähäsen ruohoa. Koska se on vanha shetlanninponi, en ole uskaltanut päästää sitä laitumelle kaviokuumeriskin vuoksi.

Päivittäiseen hoitoon kuuluu karsinan puhdistus ja juomavesikipon pesu ja täyttö, haketarhan siivous ja ulkojuomavesien kantaminen. Liinu syö vain n. 3 kg heinää päivässä sekä mineraalia, talvella porkkanaa ja välillä vitamiinikuurin. Se on todella herkkä lihomaan ja lähes alituisella laihdutuskuurilla.
Liinu kengitetään seitsemän viikon välein, talvella hokki- ja tilsakumikenkään. Se oli aluksi muutaman kuukauden ilman kenkiä meille tullessaan, mutta kaviot kuluivat liikaa, kun sitä kuitenkin ratsastetaan tunnin tai useammankin päivittäin.

Syksyllä ja talvella Liinu ulkoilee pääsääntöisesti ilman loimea. Sen karva on todella paksu ja vaikka sataisi aika paljonkin, karva kastuu vain päälipuolelta. Hevosen karvahan on hyvin suunniteltu, vesi valuu rasvaista päälikarvaa pitkin pois ja aluskarva pysyy kuivana. Hiki on eri juttu, kun se tulee sisältäpäin ja kastaa aluskarvankin, viileällä kelillä hikinen poni on loimitettava!

Kylmällä ilmalla ponin turkki pörhistyy, jolloin turkin väliin menevä ilma toimii eräänlaisena eristyskerroksena. Kylminä talvipäivinä Liinu onkin melkoinen plussapallo.

Liinu kärsii keväisin jonkin verran paksusta karvastaan, talvikarva alkaa kasvaa elokuun lopussa ja lähtee vasta heinäkuussa....Muutaman kerran olenkin klipannut Liinulle vauhtiraidat (ja lautasille sydämen) ettei sillä tulisi ratsastuksessa niin hiki.
Liinu rokotetaan ja hampaat raspataan kerran vuodessa. Lisäksi se madotetaan eläinlääkärin madotusohjelman mukaan.

Liinulla ratsastetaan tai ajetaan 5-6 kertaa viikossa. Sillä on tällä hetkellä monta vuokraajaa, iältään 5-11.

Jos Liinulta kysytään se mieluiten lähtisi maastoon tai kärryjen eteen hölköttelemään.

Liinun Luonne:

Liinu on luonteeltaan rohkea ja rauhallinen.

Se ei pelkää oikeastaan mitään; ei traktoreita, linja-autoja, tulta eikä aina edes sähköaitaa.

Se on todella ystävällinen ja mitä pienempi lapsi, sitä varmemmin Liinu seisoo paikallaan paijattavana ja halattavana.

Vaikka Liinu voi seistä käytävällä tunnin hievahtamatta letitettävänä, siltä löytyy myös ilkikurisuutta. Lukuisia kertoja se on syöksähtänyt ovenraosta, kun ovi on jäänyt raolleen. Tai portinraosta. Tai aidan alta. Kevään tietää tulleen siitä, kun Liinu ei kipitäkään Viljamin perässä illalla talliin kuten se tekee koko talven vaan lähtee pukkilaukkaa toiseen suuntaan- ruohikolle.

Ratsastaessa Liinu on aika reipas ja kärryjen edessä vielä reippaampi.

Sille kerääntyy tosi paljon energiaa, jos se ei pääse liikkumaan. Pahimpina "ruutipäivinä" se on vain vinkunut, kun olen taluttanut sen kentälle ja narun irrotessa sännännyt pukkilaukkaa häntä töttöröllä jopa 10 minuuttia ympäri kenttää. Tästä syystä Liinua liikutetaan lähes joka päivä.

Suuri ongelmahan se on, että pienellä shettiksellä ratsastavat pääosin pienet lapset, joilla taitoa ei vielä niin kovasti ole, joten Liinu luulee yleensä olevansa ratsastuksessa se johtaja.

Käynnissä ja ravissa Liinu on yleensä kyllä todella helppo ja mukava, ja talutusponina se toimii kuin ajatus, mutta laukassa se herkästi kuumuu ja pukittelee.

Tekstit By. Minna-Maria Aaltonen "Minttu"

Kiitos taas kun luit, Liinukin kiittää mukavasta "Julkisuudesta" !! =) <3